Takakannesta:

"Koskettavaa pohdintaa ajan olemuksesta ja sen riennosta

MERETE MAZZARELLAN päiväkirjamainen teos ulottuu vuoden 2019 syksystä seuraavan vuoden syksyyn, ja ajanjaksoon mahtuu monia mullistuksia. Ilmastonmuutoksen kiihdyttämät maastopalot katkaisevat lyhyeen odotetun vierailun australialaisten ystävien luokse, ja koronavirusrajoitukset pakottavat kirjailijan peruuttamaan 75-vuotisjuhlansa. Vanhenemisen ja luopumisen tunnot nousevat pintaan, eikä oma kirjailijantyökään enää tuota entisenlaista iloa.

Onnellinen parisuhde ja lukuisat ystävyyssuhteet kuitenkin kantavat. Filosofipuolison kanssa on hyvä miettiä maailman menoa. Ikääntymistä ja elämän haurautta koskevine mietteineen teos on syvästi inhimillinen ja koskettava."

Kirja päätyy seuraavan lukijan hyllyyn. Hyviä lukuhetkiä ja mukavaa joulunalusaikaa!

Kiitokset kirjasta ja kaikesta muusta kassiin sujahtaneesta! Ja mukavasta päivästä, vaikka oli vähän kylmä sellainen. Nyt onkin pieni päänsisäinen mietintä, lukisiko tämän osana Kuukauden kirjailija -haastetta vai ei, koska haasteessa on aina pieni riski siitä, että voittaa ja joutuu keksimään seuraavan kirjailijan.

Hyvin tuttua Mazzarellan kirjoitustyyliä, jutustelevaa, asiasta toiseen polveilevaa, rehellistä ja viisasta. Kiinnostavinta minusta oli lukea Mazzarellan ajatuksia vanhuudesta ja ikääntymisestä, korona-ajan muistot sen sijaan ovat sen verran tuoreessa muistissa itsellänikin, etten niitä tällä hetkellä haluaisi ajatella. Hienoa sinänsä, että koronavuoden vaiheet ovat tulleet dokumentoiduksi tällaiseen muotoon.

Siirtyi BC-tapaamisessa seuraavalle lukijalle.

Otin kirjan miitistä:)