Tämä kirja on osa Hervannan kirjaston poistomyynnissä syksyllä 2011 tehtyä 50 sentin dekkarilöytöjen satsia.

Kirja on Loisto-pokkari, 2006, 240 sivua.

Takakannesta:

"Menestyvä aviopari Henrik ja Laura Sevenius muuttavat miehen työn perässä Abu Dhabiin, Arabiemiirikuntien liiton pääkaupunkiin.

Jo Helsingissä, ennen lähtöä, perheen lastenhoitaja Marinda huomaa pariskunnan väleissä jotain outoa. Abu Dhabissa asutaan ja eletään ylellisesti, mutta Henrik ja Laura käyttäytyvät yhä kummallisemmin.

Sitten eksoottiseen paratiisiin saapuu läheisiä sukulaisvieraita Suomesta ja kiusallisest salaisuudet ryömivät esiin.

Äkillinen kuolemantapus todetaan tosin onnettomuudeksi, mutta...

Tyrmistyttävä loppunäytös esitetään Helsingissä. Paljastuu, että mikään ei ole ollutkaan sitä miltä on näyttänyt."

-----
Minusta tämä oli nyt vähän hassu ja ontuvakin veto Pakkaselta viedä tapahtumia Arabiemiraatteihin saakka. En oikein saanut tähän tarinaan samanlaista otetta kuin muihin lukemiini Pakkasiin, mutta teksti oli kyllä yhä sinänsä sujuvaa ja tuulettavaa. Monet kirjan henkilöistä vain tuntuivat minusta kovasti vastenmielisiltä.

Tämä kirja jatkaa matkaansa toivojalleen huomisessa miitissä. Valoa kevääseen!

Lämpimät kiitokset Pakkasesta, Bookgeo! Sinäkin pääsit jälleen kerran yllättämään! Tämäkin Pakkanen houkuttelee lukemaan. :)

Tämä oli oikein oiva kirja tuuletukseen! Auringosta ei ollut tietoakaan ja kuu taisi olla melkein pimeimmillään, kun tätä mm. viime yönä luin. Jostain syystä minua ei tällä kertaa haitannut Helsingistä poistuminen yhtään, sillä tässä kirjassa oli kuitenkin myös kirjailijalle tyypillistä Helsinki-kuvaustakin. Jotenkin Abu Dhabin painostava ja uhkaavakin ilmapiiri mausti tarinaa juuri sopivasti.

Henkilöhahmoista suurin osa oli ihan uskomattoman huonokäytöksistä (täysin törppöä) ja vastenmielistä porukkaa, mutta jotenkin pidin Marindan kertojaäänestä ja muista keskeisimmistä hahmoista Palomasta, Marindan ystävistä Abu Dhabissa ja pienen vastustelun jälkeen myös siitä Lauran siskosta. Paikoitellen Marindan vaikeneminen isäntäperheensä asioista tai jopa suora ongelmien kieltäminen ärsyttivät, kun tuntui, että jollekin olisi pitänyt kertoa totuus ihan sen pienen Paloman takia. Kaikenlaisia pakkasmaisia juttuja oli tässäkin kirjassa taas. Tällä kertaa tekijä oli arvattavissa, mutta loppu onnistui silti yllättämään.

Kirjanmerkkinä käytin tällaista kuvassa olevaa ihanaa merkkiä, jonka sain Appelsiinin ideoimassa ja järjestämässä kirjanmerkkivaihdossa. Merkin värit, mosaiikkimainen reunakuvio, salaperäiset ornamenttikuviot sekä niiden seasta tuijottavat mystiset silmät sopivatkin tähän kirjaan oikein mainiosti!

Näin nämä Pakkaset kiertävät... Lukuiloa! :)

Kiitos, Erpax. Tunnustan, että pari muutakin Pakkasta odottaa jo kotona. Näitä luen mielelläni ja melko nopealukuisiakin ovat, mutta tämäkin jää nyt odottamaan jonkin aikaa - lukupinon päällimmäisinä ovat tällä hetkellä kirjaston kirjat, joista on varauksia.

Oudoin (tai vierain) Pakkanen jonka olen lukenut. Minuakaan ei haittaa tarinan sijoittuminen kauas Helsingistä mutta en edes kirjan loppuun päästyäni oikein osaa pitää tätä - no, ehkä juuri ja juuri jonkinlaisena jännnitysromaanina, mutta perinteisenä dekkarina en. Ehkä jännitysromaani on laajempi käsite? Enemmän tämä menee minusta jo ihmissuhderomaanien puolelle. Leppoisaa luettavaa ja Pakkasen tuttua kerrontaa kuitenkin. Eikä siis mikään huono kirja, vaikka onkin Pakkasen kirjaksi erilainen.

En yhtään muista, olenko lukenut tämän aiemmin. Useimmat Pakkaset olen lukenut, joten mahdollista on, että tämäkin on aikaa sitten tullut luettua. Eiköhän tämä kuitenkin kestä toisenkin lukukerran?

En sitten varmaankaan ollut lukenut tätä Pakkasta aiemmin, mikään ei saanut pieniä kelloja helisemään lukiessa. Tästä puuttui oikeastaan kaikki tyypilliset Pakkas-ainekset: Helsinki, Anna Laine ja ruoanlaitto. Toisaalta se oli hyvin virkistävää, sillä ainainen kermalla ja voilla mässäily tuntuu joskus liialliselta. Helsinki taas on minulle niin outoa maaperää, etten osaa oikein sijoittaa paikkoja oikeaan kohtaan, joten kaupunkikuvaukset jäävät pinnallisiksi. Sitten taas toisaalta kaiken siirtäminen uuteen ympäristöön ei vaan tunnu luontevalta sekään, vaikka suhteellisen hyvin Pakkanen siinä onnistui. Henkilöt sen sijaan olivat taas kuin jostain toisesta ulottuvuudesta, suhteellisen epämiellyttävää sakkia, vaikka joukossa olikin muutama lievästi mukava tyyppi. Marinda oli liian ristiriitainen hahmo, jotta hänestäkään olisi pitänyt. Yhtäältä Pakkanen korosti kovasti Marindan epävarmuutta, ulkopuolisuutta ja päättämättömyyttä, mutta toisaalta hän muka olisi onnistunut työskentelemään lastenhoitajana Englannissa. Loppuratkaisu oli mielestäni aika ennustettava, sen paremmin tekijä kuin motiivikaan ei ollut yllättävä ratkaisu.

Miitistä mukaan.

Siilinkarin sisäpiha, kahvilan penkille jätin.

Tänään Pakkanen löytyi Siilinkarilta ja lähtee matkaseurana Joensuuhun ensi viikolla.

Musta aurinko vapautetiin Joensuussa Taitokorttelin kahvioon. Kirja tarjosi seuran junamatkalle Tre-Jns. Mukavia lukuhetkiä seuraavalle!

- löysimme kirjan kesälomareissulla Joensuun Taitotalosta 25.7.13. Sieltä kirja matkasi Imatralle ja Kyläniemeen, sieltä Vantaalle. Vapautettu 17.8.13 Vantaan Korson Lumoon.
terv. Airi ja Anna-Liisa