Takakansi:

"Kun Agneta syntyy, isosiskot Renata ja Charlotte pettyvät. He olisivat toivoneet koiraa tai edes veljeä. Arkielämään tuskastunut äiti on konttoritöissä ja tekee radio-ohjelmia, hajamielinen isä on Hufvudstadsbladetin toimittaja.

Aikuisten maailma on outo ja hassunkurinenkin. Ketkissa polttava, liikaa viiniä ja Valural-tabletteja nauttiva arvaamaton äiti puhkeaa kukkaan vain juhlissa. Agnetan elämän kiintopiste on Dodo, kärsivällinen ja lempeä kotihengetär. Kun Dodo lähtee, maailma järkkyy perusteellisesti.

Agneta von Koskull kuvaa esikoisromaanissaan taitavasti epäsovinnaisen suomenruotsalaisperheen arkielämää ja lapsuuden salaisia leikkejä 1950-luvun Helsingissä."

Hyllyn siivouksen yhteydessä AVL-hyllyyn.

Nappasin illan miitistä.

Luin tämän melkein yhdeltä istumalta. En oikein tiedä, tykkäsinkö vai kauhistuinko, ehkä vähän molempia. Sinänsä on pieni ihme, että von Koskullin kolme tytärtä kasvoivat aikuisiksi, sillä boheemit vanhemmat ja erinäiset lastenhoitajat eivät aina katsoneet kovin tarkasti tyttöjen perään. Toisaalta tarinassa oli jonkinlaista viattomuutta, kun paha maailma ei ollut ihan niin lähellä 1950-luvulla (vaikka tyttöjen etsivätoimisto olikin vakuuttunut pystyvänsä ratkaisemaan Kyllikki Saaren murhan). Vanhemmat kyllä rakastivat lapsiaan, mutta elämä nyt välillä heitti kapuloita rattaisiin. Tykkäsin von Koskullin tyylistä, siinä oli mukavan piikikästä huumoria.

Laitan tämän HelMet-haasteen kohtaa 42. Kirjassa kuvataan lapsen kasvua aikuiseksi, vaikka tapahtumat tässä kirjassa päättyvätkin teini-ikään.

Kirja sujahti postilaatikkoon jatkamaan matkaansa seuraavalle lukijalle.

Kiitos kirjasta! Olen tämän joskus lukenut, mutta ei ole jäänyt suurempia muistikuvia.