"Kyä se vaan paree olis, että muuttasit takasi Tampereelle!"

Parisuhteelle pitäisi kai tehdä jotain, kun toinen alkaa viihtyä epäilyttävän pitkiä aikoja salilla, toinen yksin kotona ja koirasivustoilla. Mutta mitä? Koiranpentu, sanoo Roosa. Ero, sanoo mies.

Kun kolmekymppisen, helsinkiläistyneen Roosan elämältä putoaa pohja, suuntia on vain yksi - Tampere. Vanhasta kotikaupungista löytyy majapaikka ja parhaan ystävän olkapää. Mutta voisivatko Pyynikin vehreät maisemat tarjota muutakin? Puskista ilmestyvän komean koiranulkoiluttajan, unelmien juhannusheilan tai letkeän festariseuralaisen? Tai mikä tärkeintä, paikan, joka tuntuu kodilta?

Hulvaton lukuherkku Tampereen paluumuuttajasta aloitta mutkatonta elämää ja ystävyyttä ylistävänä Se on moro -sarjan.

Olin vissiin niin kaukana kohderyhmästä, että en oikein päässyt sisälle tähän. Mut joo, ihan kiva ja mukava oli olla kotikaupungin maisemissa. Ainut mikä riipii, on se, että tästä on tulossa "se on moro" -sarja. Eiiiiiiii. Jos käyttää murretta, niin se pitää tehdä oikein. Se om moro sanotaan tai tyypillisemmin ja lyhyemmin som moro. Ja en oikein saa kiinni, miksi sarjan nimi ylipäätään on tämä kun som moro on AINA vain ja ainoastaan hyvästely, ei koskaan tervehdys ja eikös tässä Tampereelle tulla eikä lähdetä, joten miksi sarja on nimetty hyvästelyn mukaan.

Tämänpäiväiseen Tallipihan miittiin tarjolle.

__________
Kiitos, että otit tämän kirjan mukaasi ja tulit myös kurkistamaan sen matkapäiväkirjaa. Toivoisin, että kirjoittaisit tähän myös oman merkintäsi kirjan löytymisestä. Voit tehdä sen nimettömänä! Myöhemmin jos luet kirjan, voit halutessasi kirjoittaa uuden merkinnän, jossa voit kertoa mielipiteesi kirjasta ja mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle.

Jos haluat lisätietoa bookcrossingista suomeksi, niin seuraavat linkit ovat avuksesi:
Bookcrossing Wikipediassa
Suomenkielinen keskustelufoorumi

Kiitos BlackDevil miittiseurasta. Tätä kirjaa olen jo kerran aikaisemmin hypistellyt käsissäni, mutta en silloin vielä ottanut mukaan. Nyt ajattelin, että kun toisen kerran tulee jo tyrkylle, niin ehkä se sitten on otettava luettavaksi.

Johan oli pettymys tämä kirja. Sekavaa ihmissuhdesähellystä, enkä oikein päässyt samalle aaltopituudelle päähenkilön kanssa. Luin takakannesta myös, että tämä on sarjan ensimmäinen osa ja jäin miettimään, että mistähän ne seuraavat osat kertovat. Jos ovat samaa suhdesähellystä kuin tämäkin, niin enpä tiedä... Mutta jotain positiivista; oli kiva kulkea kirjan mukana Tampereen tutuissa maisemissa.

Vapriikin miittipöydässä tarjolla.
Mukavia lukuhetkiä.

Miitistä nappasin tämän mukaani. Täytyyhän sitä tamperelaisen tämä lukea jos kaverikin kaukana Etelä-Karjalassakin on sen tehnyt. :)