Aviador Kustannus 2023

Takakannesta:
"Verronen kuvaa novelleissaan ympäröivää maailmaa ohikulkijoiden ja tarkkailijoiden, ulkopuolelle jäävien näkökulmasta.

Aiheiden kirjo on laaja: globaaleista pohdinnoista ja uusista tuttavista uimakouluun, maalivahdin ja koiravanhuksen elämään. Novelleissa ratkotaan sukujen mysteerejä sekä kohdistetaan katse maailman pieniin, ehkä muuten huomaamattomiin yksityiskohtiin. Maagis-realistisilla aineksilla höystetty selittämätön yhdistyy tarkkanäköiseen ja myötäelävään arjen kuvaukseen."
***
Olen lukenut jo aika pitkälle tätä. Otan tämän mahdollisesti matkalukemiseksi, ja kirja voi jatkaa matkaansa.

Otin sisällysluettelosta kuvan, jotta voin helpommin kirjoittaa jotain novelleista, kun kirja löysi uuden kodin.
***
Novelleista tunnistaa hyvin Verrosen kirjoittajaksi. Osa kertomuksista on hyvin lyhyitä. Joka toinen novelli on lajiteltu Maailma-kokonaisuuteen ja joka toinen on osa Tiinan elämää. Niissä on tuttu ulkopuolisen tarkkailijan näkökulma sekä lukuisia samoja elementtejä, asioita ja teemoja kuin Verrosen aiemmassa tuotannossa. Minulla kokoelman tarinat välillä vähän puuroutuivat, koska luin kirjan kahdessa tiiviissä erässä.

Huomaan lukevani Verrosen kirjoja kuvitellen hänet usein päähenkilöksi tai tarinan kannalta keskeiseksi mutta vaatimattomaksi hahmoksi ja samankaltaisen asian tapahtuneen hänelle itselleen. Muutamana esimerkkinä Votiivilaiva, Katsekontakti, Seminaarimatka, Lapland ja novelli, jossa kaksi naista tutustuvat ja valmistavat yhdessä illallisen toisen kotona (Uusi tuttava?).

Maailmanloppu on aika jännittäväkin avaus ja herätti ajatuksia. Novellissa Tontti kiehtoi kirjan tapahtumaympäristö. Anjan pöytä tuntui inhorealistiselta — olen varma, että Verronenkin on anjan kohdannut. Novellista Metsään tykkäsin paljon — tässäkin oli varsin energiaa omalla tavallaan vievä ja vaativa henkilö (olikohan Terttu-niminen).

Ei olisi kannattanut lukea näitä niin pötköön.

Huikea kirjalöytö pikkujoulumiitin kirjapöydästä. On niin uusi, etten edes ole ehtinyt huomata, että Verroselta on ilmestynyt uusi kirja tänä vuonna. Kiitos kirjasta ja kivasta miittiseurasta, erpax! Ihanaa, että jaksat aina tulla Tampereen bc-kokoontumisiin.

Erpax oli näköjään edellä varoittanut lukemasta näitä putkeen, mutta minä erehdyin tekemään juuri niin. Sen seurauksena nämä novellit sekoittuivat päässäni ikävästi ja koin, että henkilöitä ilmaantui tarinoihin ihan liikaa. Yleensä tykkään lukea nimenomaan arjen pieniin kohtaamisiin liittyviä novelleja, joita nämäkin sinänsä ovat, mutta nyt hetkittäin tylsistyin ja nukahdinkin lukiessani pari kertaa ?!? Mieleisimmät novellit itselleni olivat Votiivilaiva, Metsään, Tontti ja Katsekontakti, niihin halusin palata vielä uudelleen. Ihanaa pienieleisyyttä ja sivussa elämistä on niissä.
Toivelistahaku ei toimi tämänkään kirjan osalta, mutta selailemalla toiveita onnistuin kuitenkin bongaamaan ainakin yhden toivojan. Hänelle seuraavaksi.

Tampereella vierailevalle Sakirmolle BC-tapaamisessa. Lukuiloa!

Suuret kiitokset! Olen näemmä toiminut "oikein", kun olen tähän asti lukenut vain yhden tai kaksi novellia kerrallaan; aloittelin kirjaa jo Tampereella miitin jälkeen, mutta enpä ole koko Convention-viikonlopun aikana ehtinyt lukea juuri mitään :O Nyt olen taas kotona ja kirja on puolivälissä, ehkäpä vauhti nyt vähän kiihtyy...

Nämä olivat taattua Verrosen tyyliä, osa tarinoista loistavia ja osa vähän vähemmän kiinnostavia. Maailmanloppu ja Tontti ainakin jäivät mieleen. Mietin lukiessani, että onkohan useiden novellien "Tiina" Verronen itse - nämä kun monesti olivat just sellaisia pieniä tapahtumia, jotka voisi tavallaan osua kenen tahansa kohdalle...

Miittivapautus

Verronen on yksi lempikirjailijoistani, joten nappasin tämän Turusta mukaani.