Toinen romaanini, ilmestynyt syyskuussa 2011.
Romaani etsimisestä, löytämisestä ja jäljistä, joita meistä jää maailmaan ja ihmisiin.

--

Jos saan toivoa, ei villejä vapautuksia ainakaan aivan heti :)

Edit 3.1.2012:
Ei kannata yhtään ahdistua siitä, mitä kirjoittaisit, jos et pidä kirjasta. Kirjailijan työhön kuuluu kritiikille altistuminen, ja kaikki kirjailijat ymmärtävät sen, että kaikki lukijat eivät pidä heidän kirjoistaan. Parasta, mitä kirjalle voi tapahtua on se, että joku lukee sen. Arvioiden kiittävyys tai moittivuus on aina toisarvoista.

Hyvää matkaa!

Kirja saapui tänään, kiitos! Aloittelin jo lukemista. Ja lupaan, että en vapauta villisti. Teen kirjasta säteen. Mukaan ovat ilmoittautuneet:

arjamaaria, Pori
miumaumou, Pori
Hammu, Kotka
Annimanni, Espoo
ButtesChaumont, Hki
Amynita, Hki
Tyrnimarja, Hki
lii5a, Tampere
Tarna, Tampere
Appelsiini, Valkeakoski
Niksu, Hki
Duffeli, Hki
annelis, Hki
Anuliini1975, Ähtäri
stinaP, Raahe
Sumako, Kuopio
Kipsu, Tampere
Lunatum, Savukoski
BarillaX, Kokkola
duskiska, Turku (mielellään ei villiä vapautusta, vie vaikka miittiin)

Säteeseen päsee vielä mukaan. Laita yksäriä, jos tämä hyvä kirja kiinnostaa.

Kirjailijan henkilökohtaiset terveiset alkulehdellä toivat lämpimän olon. Tuntui, että en lue vain kirjaa, vaan jotakin tiettyä minua varten kirjoitettua tarinaa. Siksipä tähän tarinaan oli helppoa tarttua.

Pidin lukemastani. Jontun lapsuuden traumat heijastuivat tähän päivään uskottavasti. Päähenkilön elämänvalinnat olivat yllättäviä, osin jopa hätkähdyttäviä. Lisäksi Jonttu kasvoi loppua kohden ja pidin todella siitä valinnasta, minkä hän teki Clairen suhteen. Ajatus siitä, että joku antautuu kaikille avoimeen reaaliaikaiseen seurantaan, on pelottava. Tätä pohdin jo liki kymmenen vuotta sitten eräässä koulutuksessa, kun Oulussa (sattumoisin) kehiteltiin ja kokeiltiin osin Tuulenpesän kaltaista järjestelmää. Silloin vain kävi niin, että opiskelijat tarkistivat järjestelmästä, missä kapakassa kaverit luuhaa :D

Kiitos JHulkko tämän kirjan kirjoittamisesta ja liikkeellle laskemisesta. Nyt kirja jatkakoon matkaa arjamaarialle. Näemme varmaankin ihan lähipäivinä. Hyvää matkaa. Pitäkää kirjasta hyvää huolta. Se on ansainnut sen!

Kiitoksia, kirja minulla. Luen seuraavaksi ja sitten miuskikselle.

Ensimmäisen kirjan jälkeen odotukset olivat suuret, mutta onneksi kirja oli niin erilainen ettei voinut verrata. Kirja vei mukanaan. Täysin. Jopa niin että yritin hetken päästä siitä irti. Koska on pelottavaa lukea kirjaa, jossa asiat menee kuten olisi itse laittanut ne menemään. Tulee olo, että tietääkö kirjailija minunkin ajatukset, onko tämä kirjaa vai elämää.

Jotenkin tämä Hulkon teksti vie joka kerta ihon alle. Ihana. Ja tässä kirjassa vielä tutut paikat tekivät tästä vieläkin tarttuvamman kuin ekasta kirjasta. Jotenkin kahden kirjan jälkeen minulla on olo, etten halua koskaan tutustua JHulkkoon. Alaston olo? Jotain sellaista.

Seuraavaksi kirja miuskikselle, koska minun käsissäni tämä tuntuu kuin polttavan ;)

Kirja on nyt minulla, kiitos arjamaarian kanssa pyryharakkamaisen tapaamisen. Miten hieno lappu kirjassa onkaan! Oikea kirjan oma etiketti - upea! Siirrän kirjan heti lukupinoni kärkeen, jotta muut pääsevät mahdollisimman pian nauttimaan kirjasta. Edellisten journaalien perusteella odotukset ovat korkealla... Kiitos!

On upeaa, kun odottaa paljon, mutta saakin vielä enemmän. Pidin kirjasta tavattomasti. Lauantai-ilta meni töllön ääressä, mutta kirjaa lukien. En vain malttanut irroittaa itseäni tarinasta vaan koko kirja oli heti luettava kannesta kanteen. Nyt pännii, etten ole lukenut Säkeitä Pietarista. Tai ei oikeastaan harmita - nythän minulla on mitä odottaa! Toivelistalle - heti.

Kirjailijalle tosin moite: herätit kuin herätitkin kiinnostuksen geokätköilyyn, josta olen hampaat irvessä yrittänyt pysyä erossa. Yritän siis kaikkeni, etten livahda siihenkin harrastukseen... Se kun tuntuu niin kiehtovalta. Hmmm, koskahan saamme lukea kirjan, jossa käsitellään bookcrossingia..?

Tarinasta ei sen enempää, lukekoon jokainen sen itse. Sen vain sanon, että tyhjää hetkeä ei tullut vaan pikemminkin kirjaan uppoutui täysin ja sitä luki ahmien ja samalla toivoen, ettei se ihan vielä loppuisi. Ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaimmista kirjoista joita olen lukenut. Suuret kiitokset sinulle JHulkko, että laskit tämän helmen liikkeelle. Hieno kirja!
Kirja lähtee kohti Hammua huomenna maanantaina.

Kirja lähti postin matkassa kohti säteen seuraavaa eli Hammua.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Suurkiitos, Miuskis! Ihana kansi tässä kirjassa!!!!
Tämä on lukuvuorossa heti seuraavana, yritän saada äkkiä minulla kesken olevan kirjan luettua.

Ennen kuin edes aloitin kirjaa, mietin, mitä jos en ollenkaan pidä kirjasta. Jos se onkin ihan käsittämättömän huono, miten kehtaan kirjoittaa sen tänne, kun JHulkko on itsekin bookcrossari... Ei tarvitse tosiaankaan miettiä sitä. Pidin kirjasta valtavasti. Todella koskettava, lämminhenkinen kirja ja luultavasti kaunein kansikuva, jonka olen koskaan nähnyt.
Kiitos!

Tipautin kirjan tänään postilaatikkoon. Seuraavana lukijana vuorossa Annimanni.

Mukavia lukuhetkiä!

Kirja saapui turvallisesti Mankkaalle, kiitos! Ja niin kauniissa paketissakin vielä :)

Yhdyn kiitoskuoroon. Pidin tästä tavattomasti, kuten Säkeitä Pietarista -kirjastakin. Kirjailijan kieli ja tyyli ja kirjojen tunnelma viehättävät ja imaisevat mukaansa. Tämä kirja sopi erinomaisesti leppoisaan sunnuntaihin, kun kerrankin sain tilaisuuden uppoutua lukemaan rauhassa moneksi tunniksi (ei itsestäänselvää 2,5-vuotiaan pojan äidille :D). Kaunista, haikeaa, koskettavaa. Odotan jo innokkaasti seuraavaa kirjaasi, JHulkko!

Sain kirjan eilen Annimannilta ja se siirtyy samantien luettavaksi.
- - -
Tykkäsin. Tarina kuvaa kauniisti päähenkilön elämässään kohtaamia suruja ja ajoittaista ajelehtimista. Kirjaa ei malttanut millään päästää käsistään sen rakenteen johdosta. Monissa kohtaa jää kihelmöimään jännityksestä, miten tämä juttu oikein ratkeaakaan. Osaan tapahtumista saa melko avoimet vastaukset, mutta tässä se ei haittaa yhtään. Sellaistahan elämä on, aina ei selkeitä vastauksia tai ratkaisuja tule vastaan.

Tämän jälkeen odotan todenteolla, että pääsen lukemaan Säkeitä Pietarista.

Viikonloppuna oli vihdoinkin aikaa lukea kirja. Nyt kirja pääsee jatkamaan matkaansa seuraavalle ringissä.

Sain kirjan tänään ButtesChaumontilta! Tällä hetkellä on toinen kirja kesken, aloitan tämän heti sen jälkeen.

Minäkin pidin kirjasta paljon! Se oli hyvässä mielessä nopealukuinen, eli soljui eteenpäin, mutta silti kieli sai hidastamaan tahtia, että kaikista ilmaisuista ehti nauttia. Pidin nimittäin erityisesti oivalluksista ja rikkaista tavoista kuvata tuntemuksia, käyttäytymisen takana olevia ajatuksia jne. Ne olivat kovin tuttuja, en vain ollut koskaan osannut sanallistaa niitä niin. En valitettavasti ehdi nyt selailemaan kirjaa läpi antaakseni esimerkkejä. Kirja tuntui "pienelle suurelle kirjalle". Yhden ihmisen tarina, taustalla isoja teemoja. Tunnistan myös tuon tarpeen lähteä kauas jotta voi olla puhtaasti oma itsensä ja löytääkseen taas kotiin.

Annettu säteen seuraavalle, Tyrnimarjalle, pääkaupunkiseudun miitissä.

Sain rinkikirjan 13.12 PKS miitissä. Kiitos Amynita ja muut kierrättäjät. Palaan luettuani.

Luin kirjan Jouluaattoiltana. Yhteen syssyyn ahmimalla. Eli tykkäsin tästä tosi paljon ja yhdyn edellisten lukijoiden kommentteihin. Ja koska Tyrnimarijaki sattuu olemaan Pohojois-Pohojanmaalta, kirijan murretta oli niin ihana lukia. Tuli niin oma lapsuus mieleen, ku uitiin niin että hampaat löi loukkua ja sitte syötiin leetaa.
Kiitos kirjailijalle ja kaikille kierrättäjille hienosta lukuelämyksestä!

Kirja lähtee tänään kohti Tamperetta.

Kirja saapui tänään. Kiitos!
Yksi kirja on nyt kesken, mutta sen jälkeen luen tämän.

Luin kirjan tänään loppuun, eilenköhän tämän aloitin vai toissapäivänä.
Taidanpa miettiä hetken, mitä tästä sanoisin.

Kirja jatkaa matkaa seuraavaksi listan mukaisesti Tarnalle.

Kiitos sekä kirjasta että juttutuokiosta, lii5a! Kuten sekä sinulle että rinkiin ilmoittautuessani Alelle tunnustin, vähän kyllä pelottaa: entä jos en pidäkään kirjasta — olisiko minun sittenkin pitää kirjastoon jo aiemmin tekemäni varaus voimassa. Voi kauhistus. Tai ehkei sittenkään: luotan JHulkon kykyyn ottaa vastaan myös kritiikkiä.
Oli miten oli, turhaan minä vielä hätäilen. Enhän ole edes aloittanut kirjaa. Tuija Kuuselan kansi ainakin on kaunis.

Jaha, lii5a näköjään muotoilee vielä mielipidettään. Tunnustan lukeneeni mietteitänne ennen tämän entryn kirjoittamista. Vilkaisin jopa, mitä lukutuoli sanoo rekisteröimänsä kappaleen päiväkirjassa, ajatusten ja mielipiteiden suhteen kun olen utelias. Tällä kertaa se oli sitä paitsi hyödyllistä; huomasin JHulkon editoineen omaa entryään. Kiitos! Ihan yhtä mieltä en kanssasi tosin ole. Tottahan jotkut kirjailijat samoin kuin jotkut vähemmänkin taiteelliset ihmiset ovat herkempiä kritiikille kuin toiset ja saattavat pahastua arvostelusta.
lii5alle jo Metson kahvilassa totesin sekoittavani kirjan nimen, Jostakin kotoisin, turhan helposti Marjaneh Bakhtiarin maahanmuuttajakertomukseen Mistään kotosin. Se hiukan häiritsi, mutta ymmärrän kirjan nimeämisen vaikeuden. Enää en sekoile nimissä. Jostakin kotoisin on minulle nyt ihan oma juttunsa, kirja joka todella on jostakin kotoisin.
Ensin iski kieli. Siinä on sellaista hohtoa, mitä Säkeitä Pietarista jätti kaipaamaan. Tämän kirjan kieli on kaunista ja paikoin lähes runollista. Jäin miettimään, mahtaako kirjailijan pöytälaatikosta löytyä paljonkin runoja... Seuraavaksi pohdin kaunokirjallisuuden trendejä. Tottahan suomalaiskirjailijat ovat ennenkin lähettäneet päähenkilöitään kaukomaille, mutta nyt jäin miettimään ratkaisun muodikkuutta. Tämän nykyisen matkailun (jos se nyt sitten on trendi) saattoi aloittaa Juha Itkonen tällä romaanillaan, jossa lomailtiin Thaimaassa. Vieläkään en ymmärrä miksi. Seuraava lukemani sen sortin matkakirja oli Johanna Sinisalon Linnunaivot, jossa ollaan trekkausreissulla Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Vaeltaa voisi tietenkin lähempänäkin, mutta pariskunnan lähettämisessä pitkälle oli silti mieli. Mielekästä oli myös tuupata Jonttu etäälle, vaikka sitten Australiaan. Toista trendiä uumoilen Linnunaivojen ja Jostakin kotoisin -kirjan (harmillisia nuo nimet, joita ei voi taivuttaa!) perusteella nykypäivän harrastuksista. Vanhan ajan vaeltamisesta on tullut trekkaamista, suunnistamisesta tai vaikka aarteenetsinnästä geokätköilyä jne, ja muodistetuista harrastuksista löydetään sitten romaaninkin aihetta. Kivaahan se. Aika näyttää, olenko oikeassa trendejä haistellessani. (Varmuuden vuoksi: samankaltaiset teemat, tapahtumapaikat tms. suurin piirtein samaan aikaan ilmestyvissä romaaneissa eivät missään nimessä ole haitaksi. Ideat liikkuvat ajassa ja ilmassa, joskus jotkut vain tarttuvat niihin samanaikaisesti. Minkään sortin plagioinnista tai peesaamisesta en suinkaan vihjaa.)
On rohkea temppu nelikymppiseltä naiskirjailijalta valita tekstinsä keskushahmoksi kaksikymppinen mies. Henkilökuvan realistisuutta en sattumoisin kykene arvioimaan. ”Jotenkin tämä Hulkon teksti vie joka kerta ihon alle”, sanoo arjamaaria. Esitän eriävän mielipiteen: en löytänyt oikein minkäänlaista kosketuspintaa tarinaan ja sen henkilöhahmoihin. Vähintään yhdessä kohdin totesin esimerkiksi ajattelevani täysin päinvastoin kuin Jonttu. Kerronta kuitenkin piti minut kirjassa kiinni.
Yksi kaunokirjallisuuden muotiratkaisuja on jo pitkään ollut näkökulmatekniikka. Sitä on minun mielestäni käytetty aivan liikaa. Se kiusasi mm. Hulkon esikoisessa. Jostakin kotoisin luottaa yhteen kertojaääneen ja tekee siinä oikein. Vielä enemmän viehätyin pienistä, tarkoista huomioista, joita teksti suorastaan tulvi. Annimanni niistä taisi jo mainitakin.
Yhtään vuosilukua kertoja ei tarjoa, ja se hiukan hämäsi minua. Olin tosin alussa ollut vähän huolimaton ja missannut toteamuksen Jontun seitsemästä rinkkavuodesta. Sen vuoksi jouduin aina välillä laskeskelemaan hänen ikäänsä ja muistuttamaan itseäni päähenkilön nuoruudesta. Ja nyt kun pääsin netin ääreen, minun oli ihan pakko vilkaista geokätköilyn historiaa. Harrastus on tosiaan BookCrossingia vanhempi, eli kyllä kirjailija on taustat tarkistanut. (Myös lukutuoli näyttää hämmästelleen kätköilyharrastuksen ikää.) Partiohistoria ei taida olla yhtä hyvin hallussa. En minäkään parin viime vuosikymmenen partiointia kovin hyvin tunne. Melkoisen varma olen silti siitä, ettei Jontun leirillä ollut tarpojia. Käsittääkseni se ikäkausijako, joka palautti tarpojat partioon ja antoi nimen myös pojille, ei ole ollut läheskään 15 vuotta voimassa. Kyseessä on tietysti voinut olla oululainen erikoisuus, vaikken sitä ihan heti uskokaan. Pikkujuttuhan tuo kokonaisuuden kannalta on eikä haitannut lukemista, piti vain päästä sanomaan. Ja ainahan minä voin olla väärässäkin.
Vaikka pidin kielestä ja kerronnasta, jokin lukemisessa tökki. Ehkä se johtui aiheen ja henkilöhahmojen vieraudesta. Myös eräät kerronnalliset ratkaisut saattoivat vaikuttaa lukemisen hienoiseen hankaluuteen. Juoni on minulle yleensä toisarvoinen tekijä, siksi monien paljastusten viivyttäminen tuntuu turhalta. Jontun isän kuvioista katoamisen syy oli sellainen — mieleni teki jo selata kirjaa eteenpäin, jotta voisin sitten rauhassa keskittyä olennaiseen eli kielestä nauttimiseen. Peter Pan -viitteitä tuputettiin minusta liikaa; myös lukijan oivalluskyvylle saisi jättää tilaa. (Totta puhuen minulle saattaa olla Peter-allergia. Viime kesänä tutustuin Sari Karhulahden suomentamaan lyhentämättömään versioon ja luin taas kerran myös lapsuudesta tutun, Tyyni Tuulion suomentaman, Alice Martinin tarkistaman ja Björn Landströmin ihastuttavasti kuvittaman lyhennetyn lastenversion. On surullista, kun lapsuuden sankarit putoavat jalustaltaan. Ensin romahti Robin, ja kesällä sitten omahyväinen mutta silti hellyttävä Peter osoittautui täydellisen itsekeskeiseksi tolloksi.) Jostakin kotoisin taisi olla puolessa, kun aivossa naksahti, ja aloin kiinnostua itse tarinastakin.
Olen monesti vakuuttanut uskoani esikoisromaaniin. Esikoisen aihetta kehitellään sekä tekstiä rakennetaan & hiotaan pitkään ennen kustantajan pakeille uskaltautumista, luulen. Julkaisukynnyskin on tavalliselle esikoiskirjailijalle huomattavasti korkeampi kuin jo julkaisseelle tekijälle. Kakkos- ja ehkä kolmoskirjaakin leivotaan sitten kiireellä, ettei lukeva yleisö vain ehtisi unohtaa tekijän nimeä. Jostakin kotoisin kuuluu poikkeusten pieneen joukkoon. Aihepiiriltään Säkeitä Pietärista on tutumpi ja sen henkilöt monin tavoin tätä lukijaa lähempänä vaikkakaan eivät juuri empatiaa herättäviä. Kielen, kerronnan ja varmaan myös hahmojensa suuremman sympaattisuuden takia Jostakin kotoisin on minulle ehdottomasti mieluisampi kirja. Samalla se saa minut odottamaan Johanna Hulkon kolmosta.
Kiitokset niin kirjailijalle kuin kirjan kierrättäjillekin!

JK Miuskikselle: Jos geokätköily sittenkin kiinnostaa enemmän kuin tahtoisit, lue ihmeessä Johanna Sinisalon Kätketyt. Ainakin minut se vieroitti kätköilyhaaveesta tehokkaasti. ;)

Appelsiinille luovutin miitissä.

Kiitos Tarna! :) Yritän olla nopea tämän kanssa!

Siirsin tämän lukupinon kärkeen kun foorumilla paljastui, että Johanna Hulkko on tulossa kesäpäiville. Luin kirjan loppuun eilen illalla, vaikka olisi nukkua pitänyt!

Mistähän sitä aloittaisi? Kirja oli todella nopealukuinen, teksti vain soljui eteenpäin aivan huomaamatta. Tällaista tekstiä on ihana lukea! Pidin myös tarinasta, vaikka se ei ollutkaan kovin onnellinen. Jäin odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi ja historian solmujen aukeamista. Ihastelin sitä ajatusmaailmaa, joka Jontun päässä liikkui. Kaikki oli niin kauniisti kuvattu, vaikka kertojana on nuori mies, jonka ajatusmaailman luulisi olevan tyystin toisenlainen.

Ehdottoman hyvä kirja! Täytynee lukea myös Hulkon ensimmäinen kirja.

Kirja lähtee Niksulle. Mukavia lukuhetkiä ja valoisaa kevään odotusta! :)

Kiitos Appelsiini, kirja on täällä. Teet ilahduttivat myös, nyt vain vesi tulelle ja kirja kainalossa sohvalle.

Oho, olipas helppolukuinen ja sujahti alas hujauksessa. Tämä muistutti paljon Johanna Sinisalon kirjoja Kätketyt ja Linnunaivot, ei välttämättä huono ollenkaan, sillä pidin molemmista. Pidin tästäkin, vaikka laskeskelinkin kokoajan tosiaanko Jonttu n. 25v. on harrastanut geokätköilyä alle kymmenvuotiaana. Hahah, häiritsi itseäni kun annoin sen häiritä lukemista.

Sain tässä jokin aika sitten neuvon mukavalta aktiiviselta geokätköilijä/postcrossari/bookcrossarilta, jos haluat lukea jatkossakin, älä aloita geokätköilyä. No, vielä en ole sitä tehnyt vaikka uskon sen sopivan tälläiselle aktiiviselle liikkujalle ja metsässä viihtyvälle mökkeilijälle vallan hyvin.

Odottelen vielä duffelilta osoitetta, sitten laitan kirjan eteenpäin kera taitellun kirjamerkin. Kiitos JHulkolle kirjasta,(seuraavaa odotellessa) ja Alelle kirjan sädettämisestä.

Postitettu tänään duffelille.

Kiitos kirjasta! Toinen rinkikirja olisi lukujonossa ennen tätä, mutta saatanpa muuttaa järjestystä.

Pakko sanoa, että tietoisuus siitä, että kirjailija tulee kesäpäiville, häiritsi aluksi lukukokemustani. "Mistä se tuon tietää?", "Onkohan se käynyt kaikissa noissa paikoissa?" ja niin edelleen. Onneksi sain nämä ajatukset kuitenkin mielestäni melko pian.

Pidän "tavallisten" ihmisten elämästä kertovista kirjoista, ja pidin tästäkin. Etenkin lapsuusperheen kuvauksia luin mielelläni. Isällä oli kyllä aika kova vimma kätköilyyn, mutta tuntuu se vievän ihmiset mennessään ihan oikeassakin elämässä. (Siksi en aio koskaan aloittaa geokätköilyä - kuten en aikonut aloittaa bookcrossaustakaan ;) )

Seuraavaksi kirjan saa Annelis.

Kävin työtovereita tervehtimässä tänään ja sain kirjan. Luen kirjan pikapuoliin että se saisi taas jatkaa matkaansa.
Kiitos kirjasta, kierrättäjät!

Kirja viipyi Keravalla vähän kauemmin kuin oli tarkoitus. Syynä oli poikalapsen hääjärjestelyt. Tuli siivottua yhtä ja toista vähän piiloon ja kasattua kirjoja vääriin paikkohin. Nyt yritän kaivella kätköjäni, mutta en geo-sellaisia. Lapsena leikittiin paljon aarteiden kätkemistä maastoon ja laadittiin karttoja. Siksipä geokätköilykin kiinnostaisi. Itsesuojeluvaisto varjelee kuitenkin aloittamasta sitä. Parempi vain lukea siitä. On näitä koukuttavia harrastuksia jo vähän liikaakin. Olisi kiva lukea bookcrossingistakin, vaikka taitaisi se tarkemmin ajatellen olla aika outoa.

Minua ei mikään kirjassa tökkinyt. Luin kirjan nautinnokseni. Minäkin ihmettelin kirjailijan rohkeutta valita nuori mies kirjan päähenkilöksi. Tulipa mieleeni, että miksihän se minun ensi-ihastukseni lähti Australiaan 60-luvulla - ja sinne jäi. Minua miellytti se, että Jonttu alkoi jopa juurtua ja lopettaa pakenemisen. Se lienee sitä aikuistumista.
Kiitos hyvästä lukukokemuksesta, kirjailija ja kierrättäjät!

Kirja on annettu postin haltuun. Eiköhän se saapune pian Ähtäriin.
Lukuiloa!

This is my # 28 in
"KEEP THEM MOVING 2012" Challenge arranged by Booklady331.

Kiitos rinkikirjan postituksesta :)

Lopputyöstämisessä sais olla tarkempi, ettei kirjaan tulisi kirjoitusvirheitä. Ei niitä nyt kovin montaa ollut, mutta parikin teki häiriön lukemiseen.
Kirjasta puuttui sähäkkyys, rosoisuus, sanasota. Vaikutelma ol pliisu. Enemmän ois saanut olla vaikka sanaharkkaa ja konflikteja Jontun parisuhteessa. Nyt se pieni erimielisyys meni ohi melkein olan kohautuksella.
Muutoin "ihan kiva" kirja.
Postittuu ensi viikolla uuteen kotiin.

Postittuu tänään kohti uutta kotia. Mukavia lukuhetkiä opuksen parissa :)

Voi nenä. Unohdin perua osallistumiseni tähän rinkiin, sillä sain muuta kautta tämän kirjan luettavakseni. No, ei se mitään, onneksi on helpostikuoria.

Tykkäsin kirjasta, mutta näin kun muistelen lukemaani muutaman kuukauden taakse, täytyy sanoa, että tämä kirja ei ollut mieleenpainuva samalla tavalla kuin kirja voi olla. Että sitä muistelisi ja kertaisi mielessään. Mutta kirjaa lukiessa pidin siitä kovasti, sen muistan ja pystyin samaistumaan Jontun etsintään.

Laitan kirjan samantien postiin seuraavalle lukijalle.

Kirja Savossa. Kiitos! Toivottavasti ehdin aloittaa tässä kuussa.

Jonkin verran "kiekuraisia" kielikuvia, muttei onneksi häiritsevästi. Kokonaisuutena pidin. Luen joku päivä esikoiskirjankin, jonka juuri lisäsin toivelistallenikin.

Koska luin kirjan yllättävän nopeasti, laitoin vasta osoitepyynnön säteen seuraavalle.

Jatkaa matkaa.

Ihana yllätys, kun olin taas jo ehtinyt unohtaa, että tämä kirja on tulossa! Kirja vaikuttaa teemoiltaan erittäin kiinnostavalta. Olen lähdössä ensi viikolla lomareissuun, ennen sitä en ehdi lukea, mutta nappaan tämän kirjan mukaani. Kirjan teematkin sopivat hyvin matkalle, jossa pyrähdän kolmeen maahan.
Kiitos!

Kirja tuli luettua loppuun Sveitsin Luganossa helteessä uima-altaan reunalla, mikä on minulle poikkeuksellista, lomani eivät ole rantalomia eikä ollut tämäkään.

Tykkäsin kirjasta! Parasta ja kiinnostavinta kirjassa oli se, että päähenkilö oli homo, mutta asiasta ei tehty mitään numeroa, ja geokätköily, josta en muista lukeneeni mistään kirjasta aikaisemmin. Jotenkin nämä tekivät mielestäni tarinasta raikkaan ja tuoreen, kiinnostavan ja erilaisen, ilman mitään tarvetta asioiden alleviivaamiselle. Tai no, ehkä joidenkin lauseiden hieman opastava sävy geokätköilyasioissa, oli aavistuksen häiritsevää ja alleviivaavaa, vaikka nuo asiat varmasti olivatkin useimmille lukijoille vieraita.

Kirjassa oli niin paljon teemoja, että olisin ehkä toivonut tarinan olevan pidempi tai keskittyvän enemmän tiettyihin asioihin. Geokätköily, vanhempien avioero, maailmaa kiertäminen, ystävän katoaminen, homous, parisuhteen epävarmuus... kaikista näistä olisin voinut lukea enemmänkin. Nyt jäi pikkaisen sellainen "aha, mutta entäs sitten?" -olo. Toisaalta Jonttu oli vielä niin nuori, että ehkä hänen ikäänsäkään (tai sukupuoleen) ei sopinut kaiken vatvominen loppuun saakka. :) Tämä lukija tunsi muuten itsensä ihan kamalan vanhaksi, kun Jontun lapsuudessa oli ties mitä vimputtimia, joita omassa lapsuudessa ei ollut.

Kiitos tästä kiinnostavasta ja raikkaasta lukukokemuksesta! Säkeitä Pietarista menee toivelistalle.

Yritin kysellä lunatumin osoitetta, mutta en ole saanut häneltä vastausta. Lieköhän jossain kesälomareissulla.

Kirja saapui tänään. Muutama rinki/säde on tämän edellä.

En ensin aikonut osallistua säteeseen kiireitteni vuoksi, mutta onneksi muutin mieleni! Kirja oli nopealukuinen ja nautin siitä todella. Viime yönä meni pitkään kun en olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistä vaikka tiesin, että aamulla on töihin lähdettävä. Kiitokset kirjan jakamisesta! Kirja lähtee seuraavalle lukijalle kun saan osoitteen.

Kirja lähti seuraavalle lukijalle.

Kirja saapui tänään. Sopivasti sain eilen toisen kirjan loppuun. Nyt ei sitten tarvitse miettiä minkä kirjan aloittaisi

Annan säteen seuraavalle lukijalle.

Kirja tulla rymisteli tänään luukusta, kiitoksia! Jummi jammi, onpas tämä matkustanut. :o

Ensireaktioni: Vau, onpa hienot kannet. ;>

Luinkin tämän jo. Ehkä inasen pettynyt olen, kun oli aika suuret odotukset. Tää oli ns. ihan hyvä, mutta ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Vähän sääli, sillä ois ollut kiva liittyä ylistävään kuoroon. :) Vaikea toisaalta osoittaa mitään vikaakaan tästä, ei vaan jotenkin vedonnut minuun. Ehkä olisin kaivannut enemmän tapahtumia ja juonen kehittelyä tarinan nykyajassa?

Joku koukku tästä jäi puuttumaan. Se, mitä Jontun isälle tapahtui, ei nyt riittänyt mulle koukuksi. Mua lähinnä ärsyttää tuo kirjallisuudessa aivan liian yleinen tapa pantata tietoa lukijalta. Se on kovin halpahintainen keino pitää kiinnostusta yllä. Hyvä kirja jaksaa kiinnostaa, vaikka kaikki tieto läväytettäisiin lukijan eteen heti ensisivuilla. Tosin tässä tapauksessa tuo tiedon panttaaminen ei myöskään varsinaisesti häirinnyt, kun ei ollut kovin alleviivattu keino. Tämänhän lukee aivan sujuvasti sillä oletuksella, että Jontun vanhemmat ovat vain eronneet.

Tykkäsin kuitenkin kovasti siitä, miten tarinan nykyaika ja menneisyys sidottiin yhteen yksityiskohtia myöten. Hienoa!

Vien tämän joskus miittiin, jos ei sitä ennen ilmaannu lisää säteeseen osallistujia.

Vien kirjan miittiin. Toivottavasti sinne tulee joku muukin kuin minä. x)

Miittiin tuli mun lisäksi sakirmo, mutta hän oli jo lukenut tämän. Vein kirjan takaisin kotiin.

Uusi yritys miittivapautukselle.

Ja napattiinhan se :) Onpa kuulkaa jännän hieno tunne pidellä käsissä kirjaa, jonka ulkomuodosta jo näkee että sitä on luettu ahkeraan! Taidan jättää muiden journalit toistaiseksi lukematta ja palata niihin vasta, kun olen saanut kirjan luettua...

Tajusin puolessavälissä kirjaa, että pippis 15v olisi ollut tästä ihan intona, olisi samaistunut Jontun kauas-pois-heti-ja-pysyvästi-fiilikseen ja olisi halunnut pakata reppunsa heti lukion viimeisen kurssin jälkeen. pippis 34v sensijaan seurasi tarinaa ihan ulkopuolisena, totesi olevansa kyyninen liian monessa kohtaa ja turhautui siihen, että loppuratkaisu ja pari puolivillaista sellaista oli ahdettu todella ahdistavan lyhyeen rakoon. Vähän kuin jenkkiläiset leffat, kaikki ikäänkuin selviää ja katsojan kasvoille on saatava hymy, vaikkakin teeskennellyn oloisesti. Olihan tämä jostakin kotosin kun kerran sunnuntaini sille uhrasin, mutta jos olisin nuorempi, tähtiä olisi ropissut enemmänkin.

Kirjatoiveita on aina ilo täyttää, joten kirja lähtee postimiehen matkaan! Mukavia lukuhetkiä :)

Kiitos kaunis yllätyksestä, pippis! :)