Takakansi:
"Rakkaus määrittelee uudelleen "onnellisen perheen" ja rakkauden.

Oivaltava tarina rakkaudesta pohjoisen kaupungissa. Jonin 9-vuotissyntymäpäivän aattona tivoli saapuu kaupunkiin. Rauhallinen arki-ilta muuttuu yllätysten karuselliksi. Seuraamme äidin ja pojan erkaantumista toisistaan läpi hyytävän pakkasillan ja -yön - aste asteelta pakkasen kiristyessä kasvaa myös lukijan levottomuus.

Rakkaus kertoo pienin elein kuinka perheenjäsenet voivat elää yhdessä ja olla kuitenkin niin yksin omissa maailmoissaan."

Oi, mikä kirja. En tiedä, pidinkö siitä vai en, tunteita se kuitenkin nosti. Inhoa, pelkoa, epätoivoa, iloa, rakkauttakin. Kirja tekisi mieli lukea uudelleen, en vain usko, että voin. Jotenkin kirja oli liikaa, vaikkei siinä paljon tapahtunutkaan, kuitenkaan.
Odotin koko kirjan ajan, että Jonille tapahtuisi jotain pahaa. Se nainen autossa, tuntui koko ajan sille, että haluaa pojasta jotain. Toisaalta äidinkin ilta oli kamalan surullinen. Kaiken ilon ja uutuuden keskellä kamalan surullinen.
Kirjan rakenne oli kummallinen, mutta ehkä juuri rakenteen takia kirjaa ei voinut päästää käsistään, vaan se oli luettava. Kirja imaisi mukaan oikein kunnolla. Pidin tästä rakenteesta, kun se piti kokoajan hereillä ja teki mieli vain lukea, miten tässä käy.

Tämä ihana kirja jatkoi matkaansa miumaumoulle, joka poimi sen virtuaalipussista. Hyvä valinta!
Hauskaa kesänjatkoa sinne!

Virtuaalipussukkakirja saapui eilen toisen pussukkakirjakaverinsa kanssa. Aika ovelaa, Pinni, laittaa kirjat samaan kuoreen. Ja kyllä, lupaan ja vannon laputtaa kirjat ennen kuin päästän ne hyppysistäni eteenpäin.
Valitsin siis kirjan virtuaalisesta yllätyspussista ensimmäisen lauseen perusteella, ja se lause oli tämä:
"Kun minusta tulee vanha, me lähdemme junamatkalle."
Hmmm...Ørstavik... nimi tuntuu tutulta, mutta hänen kirjojaan en taatusti ole ennen lukenut. Aika mielenkiintoiselta vaikuttaa, ja erikoiselta. Taitaa olla niitä mieleenpainuvia tarinoita. Uskoisin näin pikaisella selailulla pitäväni kirjasta.
Kiitos kirjasta, Pinni!

Varattu Lii5alle osana 2300-arvonnan voittoa.

Tämähän oli mukaansatempaava opus. Kerran kun sen aloitti, niin se oli pakko myös lukea yhteen hyömyyn. Erikoisesti kerrottu tarina. Pidin kovasti kirjailijan tyylistä kertoa pienimmätkin yksityiskohdat erittäin tarkkanäköisesti. Todella mielenkiintoinen kirja! Tarina puolestaan oli kummallinen. Ihan niin kuin Pinnikin, odotin koko ajan että pian tapahtuu kauheita, joko äidille tai pojalle. Ja outoa oli myös se, että poika kutsui pääsääntöisesti äitiään etunimellä. Ja äiti puolestaan ei kyllä luonut ajatustakaan pojalleen, kun hän touhusi omassa maailmassaan. Tässä suhteessa oli rakkaus kadonnut jonnekin, vaikka kumpikaan ei sinänsä mitään pahaa tehnyt toisilleen, niin ei kyllä hyvääkään. Todella surullinen tarina, todella surullinen äidin ja lapsen välinen suhde. Minulla jäi jotankin paha mieli tämän luettuani, sellainen sääli ja surku. Mutta hyvä kirja oli, tosi erilainen mutta ei liian erilainen, että lukeminen olisi käynyt puurtamisesta.

Miksiköhän paljon kirjoja lukevat kuvaillaan yleensä omituisiksi? Vai onko jonkun mielestä äidin käyttäytyminen ihan normaalia..? Olemmeko me outoja? .... Mnjaah, tuohon ei ehkä tarvitse vastata... :) Kaiken kaikkiaan kertomus oli erittäin yksinkertainen ja eleetön, mutta silti se kertoi niin paljon. Hyvä kirja, ei voi muuta sanoa. Kiitos siis tästä, Pinni! Taas yksi kirja enemmän, joita en olisi todennäköisesti lukenut ilman BookCrossingia.

Kirja on edelleen varattu Lii5alle, joka valitsi tämän palkinnoksi 2300-arvonnassani.

Kirjallinen rakkautta ja muuta ihmeellistä marraskuun pelastamiseen lähti postin matkaan ja suuntana lii5a.
Onnea voitostasi ja parempaa marraskuuta!

Kiitos, Miuskis. Kirja - ja muutakin kivaa ja ihanaa - tuli tänään. Vielä en tiedä, pelastavatko ne koko marraskuun, mutta ainakin tämän päivän piristivät.

Omituinen kirja. Kuten Pinni ja Miuskis edellä sanoivat, kirja oli luettava kerralla loppuun. Onneksi se oli nopealukuinen, pari tuntia taisi siihen mennä. Surullinen, omituinen, tavallaan paljon auki jättävä kirja.

Minäkin odotin että jotain pahaa tapahtuisi jommallekummalle. Ehkä tapahtuikin vaikkei sitä kerrottu? Tarinan loppu jäi sillä tavalla auki.

Svenska dagenin ylimääräisestä miitistä nappasin mukaan. Osallistun tällä myös aakkoshaasteen Ö-kirjaimeen.
Itse kirjasta ei muuten ole erityisiä odotuksia tai ennakkoluuloja. Toivottavasti on hyvä.

EDIT:
Kirja lähti 20.3.2013 olleesta miitistä matkaan.

Miitistä nappasin mukaan:)