Anne Holtin dekkarissa USAn presidenttinä on nainen (kirja on julkaistu ennen vuoden 2008 vaaleja) ja tämä saapuu Osloon valtiovierailulle. Varotoimista huolimatta presidentti kidnapataan ja siinähän sitä sitten ollaakin lirissä, kun USAn presidentti on kadonnut!

Holt on Norjan nimekkäimpiä dekkaristeja, mutta itse en lämmennyt hänelle yhtä paljon kuin esim. Jo Nesbølle. Mutta monet tykkäävät Holtista kovasti, toivottavasti myös tämän kirjan seuraava löytäjä ja lukija!

WILD RELEASE NOTES:

I will leave this book to Oslo S OBCZ "La Baquette"-cafe. I hope some Finnish traveller will find it from there and get a nice suvenir from Oslo. Anne Holt is Norwegian writer so it's only fair to release her here in Oslo.

Vapautan tämän kirjan Oslon rautatieasemalle "La Baquette"-kahvilan hyllyyn. Toivottavasti joku suomalainen matkaaja nappaa mukaansa tämän norjalaisen kirjailijan kirjan.

Sluppet fri i sonen. Tusen takk!! :-)

Released in the zone. Thank you!! :-)

Nappasin kirjan vaihtohyllystä itselleni, vaikka tiedän, ettei sellaista pitäisi mennä tekemään, kun luettavaa on muutenkin.

Oli kiva tavata, reetakaroliina!

En muuten minäkään lämmennyt Holtille yhtä paljon kuin Nesbolle, eikä se johdu vain Nesbon sukupuolesta. ;) Oli tämä ihan jees kesädekkari, mutta on sitä parempiakin nähty. En tiedä, oliko vika minussa ja keskittymiskyvyssäni, mutta jotenkin minua sekoittivat niin monet ihmissuhdesolmut tässä kirjassa. Ja jotenkin minulle jäi pimentoon se, miksi sen, jonka piti käynnistää troijalaishyökkäys, veli saapui paikalle ja miten heidän kuollut äitinsä kaikkeen liittyi... Aivot eivät pysty kai pitämään niin monia sivujuonia kerralla vireillä, että paketti olisi pysynyt koossa.

Sinänsä annan kyllä kredittiä Holtille siitä, että spekulatiivinen fiktio, jota hän tässä luo, on varsin aukotonta. Minä ostan ihan nikottelematta hänen tarjoamansa skenaarion, jossa USA:n presidentti kaapataan Norjassa. Juonellinen terävöittäminen olisi vain parantanut tätä kirjaa paljon, paketti ei mielestäni pysynyt parhaalla mahdollisella tavalla kasassa. Mietin tässä myös sitäkin, että sivujuonia oli niin paljon, olisiko niitä voinut karsia? Niiden kehittely kun jäi niin puolinaisiksi ja jotkut "draamat" kuitattiin sitten loppupeleissä vain muutamalla lauseella.

Kaikesta huolimatta kyllä tämän dekkarin ystävä lukee. On ollut mielenkiintoista tutustua norjalaisdekkariin, jostain syystä sivistyksessäni on ollut tällainen aukko ennen tätä kesää.

Kirja lähtee miittiin mukaan.

Ja miitistä kirja napattiin :) Minäpäs taas olenkin tykännyt tähän mennessä lukemistani Holteista, joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää!

Kirjaa lukiessa melkein kuuli miten kirjailijan mielikuvitus on laukannut täyttä vauhtia ympäri senhetkistä poliittista tannerta ja poiminut mukaansa herkullisimpia palasia yhteen hitsattaviksi. Kuten Savotar, minäkin nielin pureksimatta skenaarion presidentin sieppaamisesta ja kaikki siihen liittyvät salaliittoilut - sitä paitsi oikea elämä on takuulla vielä kummallisempaa... Se, että salaliitolla oli monia eri tasoja ja miten laajalle yhteiskuntaan se pureutui, teki siitä kahta uskottavamman ja karmivamman. En nyt luovu kanttiskorteistani kauppakäynneillä tahi virittele foliohattua, mutta jäin miettimään sitä, miten vainoharhaiseksi ja fanaattiseksi tietoyhteiskunta voikaan ihmisen tehdä. Ainoa epäuskottava käänne oli oikeastaan sieppaussellin sijainti, siinä juoni veti ehkä vähän turhan suoraksi mutkat.
Todella hyvä dekkari, mutta veikkaanpa että jos tätä olisi lukenut ilman ennakkotietoa Inger Johannesta ja hänen miehestään, olisi kirjasta saanut jonkin verran vähemmän irti. Edelleen minua nyppi Ingerin henkilöhahmo aivan tolkuttomasti, eikä edes sen kaamean salaisuuden osittainen selkiäminenkään antanut armoa hahmolle. Hanne Wilhelmsenin vierailu tarinassa oli enemmän kuin tervetullut, vaikken ihan välttämättä tajua mikä olikaan luonut ystävyyssuhteen rautahermon ja hysteerikon välille...

***Edit: Presidentin turvamiehillä ilta lipesi kosteaksi, eivätkä nämä pystyneet saattamaan rouvaa kotiin. Niinpä palasimme samaa matkaa meille...

Presidentti etsii uusia turvamiehiä Tampereelta. Haastattelut Siilinkarilla.

IT-puurtaja päätti juuri siirtyä turvallisuustehtäviin ja sai kuin saikin paikan aivan kuin ojennettuna. Pyrkii suoriutumaan tehtävästään ilman skandaaleja.

EDIT 30.8.2012 Varattu Sanatarkkaan-haasteeseen ja kontrolloituna Astargatikselle.

Olipa mukava lukea pitkästä aikaa lisää Holtia. Aikamoisen paljon aineksia oli tähän tarinaan tosiaan kerätty politiikan, valtataistelun, terrorismin ja ihmissuhteiden kentältä. Juoni kulki haipakkaa vauhtia ja upposi minuun melkein ongelmitta. Osa tapahtumista vain tuntui jäävän vähän auki pintapuolisina merkintöinä ilman taustaa tai sitten minulta on vain niin monta Holtin kirjaa vielä lukematta, että kaikki mennyt ei ollut minulle tuttua. Yllätyin myös Hannesta ja Inger Johannesta samassa tarinassa, koska aiemmin heidän maailmansa ovat olleet minulle täysin erillisiä.

Salaliittojen maailmasta kiinnostuneille tämä kirja on aika helmi, vaikka tämä ei minustakaan ihan sinne Nesbøn taituruuteen yltänyt. Kiitos kierrättäjille!

Toivelistalukemista Astargatikselle, jännittävää syksyä Helsinkiin!

2012 Keep Them Moving # 22

Sanatarkkaan 2 challenge

Kiitos tuhannesti toivelistakirjasta! En ole aiemmin lukenut Holtia, saa nähdä tykkäänkö.

Sain kirjan luettua jo jokin aika sitten, joten ihan tuoreessa muistissa se ei ole. Pidin kuitenkin kirjasta, vaikka minunkin mielestäni joka suuntaan rönsyilevät sivujuonet jäivätkin jotenkin pinnallisiksi. Pääjuoni oli kuitenkin mukaansa tempaava, vaikka loppu jäikin jotenkin hassusti avonaiseksi. Inger tosiaan oli hahmona aika ärsyttävä, mutta minua jäi mietityttämään tyypin mielenmaisema sen verran, että aion etsiä käsiini lisää Holtin kirjoja.