Takakannesta:

"Sarah Goodall saa paikan prinssi Charlesin hovikirjurina vuonna 1988. 12 vuoden aikana Charlesin avioliitto prinsessa Dianan kanssa hajoaa, Diana syöksyy kuolemaansa pariisilaisessa tunnelissa ja kansan vihaama Camilla Parker-Bowles astuu prinssin puolison paikalle.

Hovikirjurina Goodall pääsee näkemään palatsin arkielämää ja tutustuu kuninkaallisiin ihmisinä. Hän ystävystyy sympaattisen Charlesin kanssa, joka ruokkii omakätisesti kanoja Balmoralin tilalla ja jonka lempielokuva on Housut pois. Goodall näkee prinsessa Dianan palvotun hahmon takana piilevän sydämettömän naisen, jonka viehätysvoima ei kuitenkaan himmene edes karting-radalla kaahatessa. Iloluontoinen Goodall ei koskaan kieltäydy drinkistä, minkä vuoksi hänelle sattuu ja tapahtuu yhtenään. Goodall onnistuu selviytymään noloistakin tilanteista hyvän tuurinsa ja supliikkinsa avulla – kunnes eräänä päivänä mikään selitys ei enää auta."

***

En ole mitenkään poikkeuksellisen kiinnostunut Englannin kuninkaallisesta perheestä, mutta tämä kirja oli silti mielestäni mielenkiintoista luettavaa. Minusta on käsittämätöntä miten kuninkaallisille työskentelemisessä on ilmeisesti niin paljon "glamouria" että surkea palkka ei haittaa (esim. Sarahin isä antoi mielestäni aika avokätisesti rahaa aikuisen tyttärensä vaate- ym. ostoksiin...). Ja miten surkeapalkkainen työntekijä voi arvostaa ja rakastaa työnantajaansa "HKK:ta" niin kovasti vaikka tämän henkilökunnalleen suoma arvostus (tai sen puute) näkyy esim. siinä että hän pitää joulujuhlassa saman puheen vuodesta toiseen! Tämä kirja antaa myös prinsessa Dianasta toisenlaisen kuvan kuin mitä tämän julkinen imago aikanaan oli.

Kaikenkaikkiaan siis ihan mielenkiintoinen kirja, joka sopi mainiosti matkalukemiseksi Lontoossa :)

Kirja saapui tänään postissa Minnille arvontavoittona. Ihana yllätys!

Tämä oli enemmän chick lit:iä kuin elämäkerta :D
Sarah kuvasi itseään palatsin Bridget Jonesiksi, mikä oli erittäin osuvasti sanottu. Tykkäsin kuitenkin.

Seuraavaksi kirja matkaa Elinalle, joka valitsi kirjan Oman Elämänsä Sankarit -pussista.

Valitsin tämän Oman Elämänsä Sankarit säkistä. Täytyy myöntää, että kuninkaalliset kiinnostavat jossain määrin. Kiitos Nadedzalle kirjan postituksesta.

Ihan mielenkiintoinen tarina ja oivallinen lomalukeminen. :)

Kirja jatkaa nyt matkaansa ylläriräpäkkina tai ehkä vielä voisi puhua HGG-lahjoista.

Oho, tänään oli tullut yllättävä kuori kynnykselle ja sieltä paljastui tämä kirja. Lämmin kiitos Elina! Palasimme juuri Lapista ja sain siellä miehen siskolta joululahjalaatikossa samaisen teoksen, voinkin rekata sen sitten suoraan tänne ja laittaa kiertoon pistäen tämän kappaleen lukujonoon. Kiitos myös tee- ja suklaaherkuista ja kynttilöistä.

Tämäkin kirja tuli luettua loppuun flunssaa potiessani. Kuninkaallisten elämä kiinnostaa minua kyllä jonkin verran ja seuraan netistä satunnaisesti asiaan littyviä sivustoja. Tämän kirjan aihepiiri siis kiinnostaa minua, mutta en sitten oikein kokenut tätä kirjaa kokonaan uskottavaksi. Sarah Goodall vaikutti olevan sata kertaa enemmän ulalla elämässään kuin Bridget Jones :). Selvää hetkeä ei tainnut montaa olla ja miehiä vaihdettiin kuin sukkia. Vaikka kirjoittaja väittää, ettei hae kirjallaan skandaalinherättelyä, tämä fiilis pyrki minusta paljolti esiin. Joten tosiaan tämä lukukokemus oli ehkä enemmän siellä chick litin puolella.

Palatsityöskentelyn kiemurat lähtevät nyt toivelistamerkinnän tehneelle pippikselle.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Hauskoja lukuhetkiä Turun suuntaan!

2010 Keep Them Moving # 21
PRKL-haaste # 19

Tunnustan, olen erittäin mieltynyt Englannin hoviin. Mutta tästä voidaan syyttää ensimmäistä englanninopettajaani, joka lähes tapetoi luokan seinän kuninkaallisilla, palatseilla, lipuilla ja kruunuilla. Olisin varmasti monarkisti henkeen ja vereen, jos historiassamme olisikin käynyt toisin. Niinpä suhtaudun hirveän ristiriitaisesti paljastuksiin ja kaikenmaailman kohuihin hoveista. Onko siis oikein vai väärin, että työnantajan salat annetaan julki..? No, katsotaan miten Goodall asiaa käsittelee! Suurkiitos Bookgeo, loistoyllätys!

Lähdetään siitä, että Sarah Goodall antaa kirjassa itsestään aivan käsittämättömän tyhmän kuvan. Jos ihminen hovissa saa nuhteita, niin eikö nyt potkujen saaminen ole itsestäänselvää, jos kaupanpäälle lusmuaa töissä ja kohtelee ihmisiä huonosti? Oli Rottweil..Camilla potkujen takana tai ei, niin kyllä aikuisen ihmisen täytyy osata käyttäytyä. Vaikka miten olisi pienipalkkainen, ei talon käsirahaa voi mennä hassaamaan vaatteisiin! Olisi mielenkiintoista tietää miten kirjasta saadut tulot onkaan sitten käytetty...
Mitä tulee hovin paljastuksiin, niin ehkä enemmänkin ihmettelin palkkojen pienuutta, kuin hämmästyin skandaalinkäryisiä jutunpoikasia. Eihän tässä nyt ollut sikseensä mitään kauhean yllättävää. Goodallin prinssinpalvonta tosin oli jotain aivan käsittämätöntä ja hirvittävän väsyttävää, kun tuosta Maon kaltaisesta supersankarista ei löytynyt mitään moitittavaa. Sääli, että kirja ei sikseensä keskittynyt kehenkään, eikä edes koettanut antaa kenestäkään pintaraapaisua enempää. Mutta viihdyttävää, nopeaa lukemista jokatapauksessa.

Katsotaan löytyisikö paikallismiitistä kuninkaalliselle hötölle illallisseuraa...

Nappasin miitistä kirjan, jota pidin viihdyttävänä, sekoituksena englantilaisia kuninkaalisia, alkomaholia ja salaisuuksia.

Kirja ollut jo jonkin aikaa pääkirjaston kahvilassa, mutta nyt vasta huomasin tehdä vapautusilmoituksen. Eli minkäänlaisia tunteita herättämätön tarinan viritelmä tuli luettua nopeasti ja laitettua lähes saman tien takaisin kiertoon. Bridget Jones oli sentään ihan oikeasti hauska fiktiivisenä hahmona, tämä oli vain äärettömän onneton yritys olla jotakin samantapaista siinä kuitenkaan onnistumatta. Pyh ja pah!