Vuonna 2010 tai 2011 tapahtui kummia. Olin vielä aika tuore bookcrossaaja ja luin palstoilta, että divari Merimiehenkadulla sulkee ovensa, loput kirjat saa ilmaiseksi. Se olisi viimeistä päivää auki tuona kyseisenä päivänä. Pääsin sinne vähän ennen sulkemisaikaa ja ajattelin, että kauppa olisi jo tyhjä. Mitä vielä. Parhaat kirjat oli arvatenkin viety, mutta vielä siellä oli paljon kirjoja ja kun vähän kaiveli, tuli vastaan jotain tällaista mielenkiintoistakin. Myyjä oli vanha mies, joka oli puoli vuotta yrittänyt pitää loppuunmyyntiä ja vähän ennen kuin vuokrasopimus raukesi, hän yksinkertaisesti - katosi. Jätti taloyhtiön kontolle loput kirjat. He pitivät ovia auki ja toivottivat ihmisiä tervetulleiksi hakemaan kirjoja. Kysyin voisivatko he avata ovet vielä seuraavana päivänä, jos panisin sanaa kiertämään. Oli kevätjuhlapäivä, mutta taloyhtiön edustaja lupasi avata ovet, kunhan joku katsoisi ihmisten perään ja varoittaisi heitä lattiassa olevasta luukusta - kellarissa oli lisää kirjoja, paljon, mutta sinne piti laskeutua tikkaita myöten lattialuukusta. Kirjat olit siellä hirveän pölysiä, olleet siellä varmaan vuosia, sillä mitä minä vanhaa divaristi muistin, hän tuskin on kiivennyt tikkaita enää muutamaan vuoteen. Kaupassa oli särmin takana nuhjuinen sänky ja kahvinkeitin - mietin oliko mies välillä asunut kaupassa vai ottanut särmin takana päikkäreitä? Luokkakaverillani on 12 lasta ja siihen aikaan heillä oli vielä pikkubussi. Sillä he tulivat hakemaan kirjoja ja kyllä he niitä paljon veivätkin! Tämä kirja on peräisin sieltä, mutta vielä se on lukematta. Katsotaan ehdinkö lukea sen, sillä minulla on jo mielessäni sille seuraava lukija.

En vaan vieläkään ole saanut tätä luetuksi, ehkä joku naapuri haluaisi kokeilla? Äitienpäivän kunniaksi siirtyy sauna-loungeen.