Takakannesta: "Tammisaaren pakkotyölaitoksessa säilytettiin kommunistivankeja 1920- ja 1930-luvuilla. Myös Sirpa Kähkösen isoisä Lauri Tuomainen vietti siellä yli seitsemän vuotta. Ääri-ilmiöiden voimistuminen ja yleismaailmallinen lama kärjistivät tunnelmat vankilassa äärimmilleen vuosina 1932-1933. Vankien kohtelussa, mutta myös heidän taisteluasenteessaan, näkyi viha.
Rakkauden liekit puolestaan leimusivat hurmaavan Anni Kukkosen, isoisän salaisen rakastetun kautta. Anni pakeni Suomesta vuonna 1929 ja tuhoutui myöhemmin Stalinin vainoissa. Tämä oli kommunistien piirissä tyypillinen rakkaustarina - surullinen ja katkennut.

Sirpa Kähkönen kuvaa koskettavasti Suomen jännittynyttä poliittista tilannetta, mustia vuosia, suuria suruja ja aatteen murtamia ihmiskohtaloita rikkimenneiden unelmien keskellä."

Kirja oli enemmän tietokirjamaista kerrontaa, kuin Kähkösen muut lukemani kirjat, ja poliittinen näkökulma teki kirjasta välillä raskaan ja synkän luettavan. Myös vankilaolojen kurjuus ja ihmisten synkät mielialat lisäsivät ankeaa tunnelmaa, mutta kirja oli kuitenkin tästä huolimatta tekstillisesti helppoa luettavaa. Ei kuitenkaan parasta Kähköstä, ehkä juuri kirjan faktoihin perustuvan luonteen takia.

Lähtee postitse eräälle joulukuun synttärisankarille :)! Toivottavasti kirja olisi mieluinen… Paljon onnea!

Tunnustan, että en ole lukenut Kähköseltä mitään. Kyllä tämä ainakin aiheensa puolesta kiinnostaa. Loputtoman tuntuiseen lukupinoon - ei koko jonon ohittajaksi, mutta ei pinon pohjallekaan. Kiitos!