It's a new month... time for some new bug fixes!
While Matt is still working on harnessing the book data that we all have contributed to, and making it available for searches, he's also been rather busy fixing other things, and even adding some nifty little features. Read all about it in this Announcements forum post.
Tom of Finland. Taidetta seksin vuoksi
1 journaler for this copy...
Journal Entry 1 by CatharinaL from Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Saturday, September 1, 2012
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012
Nidottu. 214 s.
Maailmalla tunnetuin suomalaistaiteilija Touko Laaksonen alias Tom of Finland tavoitti töillään mittavan kansainvälisen yleisön. Harri Kalha sukeltaa uusimmassa teoksessaan Tom of Finlandin häkellyttävään kuvamaailmaan, pysähtyy kutkuttavien kuvien äärelle ja kytkee ne kuvataiteen, pornografian, homohabituksen ja seksuaalisen vapautumisen historiaan. Tomin tuotanto avautuu kerros kerrokselta ja paljastuu hämmästyttävän monisyiseksi ilmiöksi.
Kalhan käsittelyssä Tom of Finlandin tuotannosta piirtyy avaria näkymiä taiteen ja seksuaalisen vapautumisen historiaan. Harvoin on taiteen ja seksin tarinoita kiedottu yhteen yhtä kiinnostavasti ja pieteetillä.
Harri Kalha (FT, taidehistorian ja sukupuolen tutkimuksen dosentti) on visuaalisen kulttuurin tutkija ja palkittu tietokirjojen tekijä.
Video kirjan julkistamistilaisuudesta 25.6.2012:
http://kirjat.finlit.fi/index.php?page=kirjavideo
***
BRIEFLY IN ENGLISH: Touko Laaksonen (1920—1991), best known by his pseudonym Tom of Finland, was a Finnish artist notable for his stylized androerotic & fetishistic art and his influence on late twentieth-century gay culture. He has been called the most influential creator of gay pornographic images. Harri Kalha, art historian and Docent of Art History and Women's Studies, is a prolific author who has published extensively both nationally and internationally on various themes on art history and visual culture studies. In the past few years, he has published abundantly on queer theory and gay and queer historiography. In this book, he focuses on the visual images of Tom of Finland, their influence on gay culture, and their reception over the decades.
***
Merkittävä taidekirja — varmasti vuoden tietokirjahuippua. Arvostelen tämän kappaleen toisaalle. Vaikka kirja säilyy pysyväiskokoelmassani, voin lainata sitä kiinnostuneille luettavaksi.
Nidottu. 214 s.
Maailmalla tunnetuin suomalaistaiteilija Touko Laaksonen alias Tom of Finland tavoitti töillään mittavan kansainvälisen yleisön. Harri Kalha sukeltaa uusimmassa teoksessaan Tom of Finlandin häkellyttävään kuvamaailmaan, pysähtyy kutkuttavien kuvien äärelle ja kytkee ne kuvataiteen, pornografian, homohabituksen ja seksuaalisen vapautumisen historiaan. Tomin tuotanto avautuu kerros kerrokselta ja paljastuu hämmästyttävän monisyiseksi ilmiöksi.
Kalhan käsittelyssä Tom of Finlandin tuotannosta piirtyy avaria näkymiä taiteen ja seksuaalisen vapautumisen historiaan. Harvoin on taiteen ja seksin tarinoita kiedottu yhteen yhtä kiinnostavasti ja pieteetillä.
Harri Kalha (FT, taidehistorian ja sukupuolen tutkimuksen dosentti) on visuaalisen kulttuurin tutkija ja palkittu tietokirjojen tekijä.
Video kirjan julkistamistilaisuudesta 25.6.2012:
http://kirjat.finlit.fi/index.php?page=kirjavideo
***
BRIEFLY IN ENGLISH: Touko Laaksonen (1920—1991), best known by his pseudonym Tom of Finland, was a Finnish artist notable for his stylized androerotic & fetishistic art and his influence on late twentieth-century gay culture. He has been called the most influential creator of gay pornographic images. Harri Kalha, art historian and Docent of Art History and Women's Studies, is a prolific author who has published extensively both nationally and internationally on various themes on art history and visual culture studies. In the past few years, he has published abundantly on queer theory and gay and queer historiography. In this book, he focuses on the visual images of Tom of Finland, their influence on gay culture, and their reception over the decades.
***
Merkittävä taidekirja — varmasti vuoden tietokirjahuippua. Arvostelen tämän kappaleen toisaalle. Vaikka kirja säilyy pysyväiskokoelmassani, voin lainata sitä kiinnostuneille luettavaksi.
Journal Entry 2 by CatharinaL at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, December 28, 2012
Laitetaan tuo muualla ilmestynyt arvosteluni tännekin:
***
Harri Kalhan tietoteos esittelee ja tulkitsee Tom of Finlandin kuvia yhden alakulttuurin ikoneina homokulttuurin historiallisissa konteksteissa sekä muutoksia kuvien reseptiossa 1950-luvulta 2000-luvulle. Kirja on tuhti tietopaketti ja ikkuna homokulttuurin historiaan, homoseksuaalisuuden ja homoseksuaalisten kuvien laillistamisen historiaan, sensuurin kiertämisen historiaan, seksuaalisen vapautumisen ja normalisoitumisen tarinaan. Tomin kuvissa ei ollut kyse pelkästään fantasian ulostulosta, eikä myöskään vain poliittisten diskurssien radikalisoitumisesta. Niitä on osattava katsoa myös 'oikeissa' seksikäytännöissä – tai niiden julkistumisessa – tapahtuneiden muutosten valossa. (s. 147)
Näkökulma painottaa esteettistä analyysiä, mutta avaa myös näkymiä kuvissa ilmenevään seksuaaliseen kulttuuriin. Tom of Finlandin kuva-aiheet kytketään homopoliittiseen diskurssiin, queer-teoriaan ja sen vuonna 2012 ajankohtaisiin keskustelunaiheisiin. Näitä ovat mm. antisosiaalinen queer; häpeä vs. ekshibitionistinen identiteetti; vietin, halun ja fantasian ulottuvuudet. Tulos on taidehistorian, taideanalyysin, queer-tutkimuksen, kulttuurintutkimuksen ja historiantutkimuksen yhdistelmä. Ote on ajallemme tyypillisesti postmodernin poikkitieteellinen.
Kirja ei ole henkilökuva Tom of Finlandista eli taiteilija Touko Laaksosesta (1920—1991). Pääosassa ovat Tom of Finlandin kuvat ja halun kulttuuri. Kuvitukseksi on valittu laaja skaala Tom of Finlandin kuvia kilteistä rankempiin.
Kirjan alaotsikko, taidetta seksin vuoksi, määrittelee tutkimusongelmaa houkuttelevan hämärästi. Ovatko Tom of Finlandin kuvat taidetta, pornoa vai molempia? Mitkä ovat taiteen ja epätaiteen (mm. pornon), entä taiteen ja alakulttuurien taiteen suhteet? Millaisia muutoksia suhteissa on tapahtunut? Mitä funktioita pornolla voi olla; onko transgressio, illuusio rajojen rikkomisesta, taidetta? Kalha osoittaa, miten Tom of Finlandin pornografiset kuvat ironisoivat sensuuria, mutta myös taidetta ja taiteen instituutioita. Kun Tomin kuvat ovat 2000-luvulle tultaessa institutionaalissti jokseenkin hyväksyttyjä, jäljellä on silti ongelma: miten suhtautua kuvien terhakkaan töpselöintiin, jos se onkin vain sokeaa ja raivokasta anonyymin vietin ilmaisua, vailla sosiaalisesti rakentavia tavoitteita? Jos se onkin vain taidetta seksin vuoksi? Nimenomaan tämä merkityksen ambivalenssi tekee kuvista kiinnostavia.
Tom of Finlandin fantasiakuvat ovat vaikuttaneet niin homomiesten habitukseen ja seksikäytäntöihin, seksuaaliseen vapautumiseen kuin taiteen kehitykseen. Kirja pohtii Tom of Finlandin roolia homokuvaston, fantasian, fetissien luomisessa ja tuottamisessa, homoseksuaalisen alakulttuurin sankarina; homoidentiteetin painopisteen muuttamisessa surullisesta iloiseen vekkuliin, kaksoisvalotusten tuomiseen näytille. Nahkaan pukeutuvan machomiehen mallin Tom loi vastaiskuna naismaisen homon oletukselle. Kalha problematisoi sen, kuinka tietoisesti ja kuinka tiedostavaa tämä taiteilijan yhteiskunnallinen analyysi oli: on vaikea sanoa, tuottiko Tom uutta seksuaalista kulttuuria vai kuvasiko hän sitä.
Modernistista ja postmodernistista ajankuvaa
Ajankuvat luovat siltaa Tom of Finlandin maailmasta tämän päivän queer-teoriaan, eikä vähiten sen 'antisosiaalisiin' painotuksiin: viime vuosina äänen saaneisiin kriittisiin pohdintoihin, joissa korostuvat positiivisen identiteetin sijaan häpeä ja torjunta, sivistuksen, normaaliuden ja kunnollisuuden kääntöpuoli: homous tuottamattomuuden ja 'sosiaalisen kuoleman' metaforana. (s. 155) Kalha tulkitsee kuvia 1950- ja 1960-lukujen modernismin kontekstissä ja siirtyy sitten maailmalla 70-luvulla alkaneeseen postmodernismiin. Siinä, missä perinteinen akateeminen taidefilosofia on pysytellyt analyyttisessä estetiikassa, pragmatistisen estetiikan (ja postmodernismin) traditio tarkastelee taiteen käytännöllisiä ongelmia: taiteen tehtäviä yhteiskunnassa, sen institutionaaliseen luonteeseen liittyviä ongelmia jne. Kalha käsittää ympäristönsä ja taiteen kentän täysin postmodernistiseksi. Postmodernia arvorelativismia on pidetty positiivisena reaktiona modernismin pakottavaan yhtenäiskulttuuriin. Toisaalta postmodernin kulttuurin ongelmana on ollut merkitysten puute, alkuperäisen katoaminen siitä luodun kuvan taakse. Nykyinen kulttuuri voidaan ymmärtää transmoderniksi tai ainakin kohti transmodernia kulkevaksi; tämä ei näy Kalhalla mitenkään.Transmodernismissa korostuvat merkitysten ja idealismin paluu; kääntöpuolella ovat uusmoralismi ja uuskonservatiivisuus. Kalha viittaa kristillisiin ja perussuomalaisiin arvotusmalleihin kytkemättä niitä yleiseen kehitykseen.
Kirjan kohdeyleisö on selkeästi rajattu: taidehistoriasta, kulttuurintutkimuksesta ja/tai sukupuolentutkimuksesta kiinnostuneet akateemiset — sekä Tom of Finlandista ja/tai homokulttuurista ja sen historiallisista konteksteista kiinnostuneet. Kirja on tarpeellinen lisä ns. valtaväestön saatavilla olevaan kirjallisuuteen: näin homojen kulttuurihistoria ei jää ainoastaan homopiirien kirjoittamattomaksi tietoisuudeksi. Ns. marginaalin esittely valtaväestölle on tarpeellista eikä, kuten Kalhakin toteaa, alakulttuuria sumentavaa tai sen väärää haltuunottoa ryöstöviljelymielessä. Tomista suomalainen taide-eliitti kiinnostui 1990-luvulta alkaen: postmodernissa yhteiskunnassa taidekäsite ja diskurssi ovat laajentuneet koskemaan myös tätä "uutta" lajia. Tom of Finlandin salonkikelpoistumisesta on tullut osa pervouden normalisoitumisprosessia – valtavirran napostelevaa viehtymystä tuotteistettuihin toiseuksiin. Kiinnostus ei kuitenkaan johdu kuvien eksotiikasta tai Toiseudesta; tärkeää on se, miten Tomin fantasiat kietoutuvat yleiseen sukupuolijärjestelmään. Yksi Kalhan kirjan tarkoitus on saada lukija seksuaalisen tematiikan myötä tilille omista rajoistaan, suuntauksesta riippumatta.
Muoto ja sisältö
Kalha ei sorru popularisoimaan siteeraamiaan lähteitä: tästä johtuen tekstin rytmi vaihtelee löyhästä tiiviiseen, aukkojakin mahtuu väliin. Ymmärrän tiiviyden ja löyhyyden vaihtelun teemaan sopivana hauskana tehokeinona (sykintä-assosiaatio). Kuitenkin niitä on myös vaikea välttää näin laajan aihekokonaisuuden ollessa kyseessä: tekstiin jää paikkoja, jotka kaipaisivat pidemmän alaviitteen. Esimerkistä käy vaikkapa sivun 35 väite "homoseksuaali on kulttuurin kontaminoima": Kalha ei tee tässä kohdin eroa biologisen ja kulttuurisen homouden välille.
Kalha keskittyy kuvien tulkinnan sijaan enemmän kuvien kontekstien tulkintaan. Näin kuvista tulkitaan vain homoidentiteettiin tai seksiin/pornoon liittyvät ulottuvuudet. Monet muut representaatiot jätetään mainitsematta, oudosti joskus myös teeman kannalta oleelliset, esim. sivun 142 puunsahaus-asetelma (engl. slangissa puunsahaus merkitsee threesomea). Aivan näin helpolla Kalhan ei voi olettaa päästävän lukijoita: ilmiselvyyden poisjättäminen on ehkä tahallista ja kirjan loppupuolella seuraavaa reseptio-osuutta ennakoivaa.
Jos Tom of Finland tuotti homokulttuurin ryhmäidentiteettiä pönkittävää visuaalista koodistoa, Kalhan tietoteoksella on myös käytössään tietty retorinen tyylipaletti. Kirjoittajalla on pilkettä silmäkulmassa, mikä on tietokirjassa virkistävää, haastavaakin. Leikkisä sävy pariutuu mainiosti käsiteltävän asian kanssa. Kalha tekee teksteillään homojen kulttuurihistoriaa pakkaamalla niihin sanastoa, sanontoja, campiä, ironiaa... tuttuja, kliseisiä keinoja. Esimerkiksi vinousviittauksia (mm. "tai oikeastaan aika kierossa", s. 20) kirjassa on tiheässä. Sivuilla 148 ja 149 taas sanojen 'kruisailu' ja 'kursailu' välille luodaan tahallisen kömpelö yhteys. Ironiset parelleelit taidehistorian tyylitermien ja Tom of Finlandin taiteen välillä ovat tieten tahtoen ontuvia, suttuisia. Myös kirjassa siteeratut Tom of Finlandin haastattelut on purettu sen enempiä kaunistelematta tai editoimatta: puhekieli ja tietty roisius tuovat tekstiin jotain "alan lehtien" ambivalenttia suttuisuutta ja kieli poskessa -meininkiä.
Kirjan lopussa on hakusanaluettelo. Angloamerikkalaiseen homokulttuuriin liittyviä sanoja (basket, number) selitetään myös tekstissä niihin liittyvien Tom-kuvien yhteydessä. Mielenkiintoista on myös, että sisällysluettelossa ja lukujen otsikoissa käytetään vain tarkoituksellisen kliseisiä sloganeita. Näin kirjan sisällöstä on vaikea sanoa mitään pelkän sisällysluettelon perusteella: myös sisällysluettelon merkitys kaventuu tyhjäksi ja sellaisena kaksimerkityksiseksi kuoreksi.
Se, että tutkimuskohteena ovat Tom of Finlandin kuvat (eikä Tom itse), taas selittää sen, että Tom-nimen merkityksiä ja assosiaatioita ei selvitellä. Englannin slangissa 'tomille' annetaan seuraavia merkityksiä: a) a beautiful man with an extraordinarily big penis and heroic testicles, b) police slang used by the British force to describe a prostitute, c) old British slang for "lesbian". Entäpä Kake ja Pekka, Tomin sarjakuvien sankarit? Pekka on tietysti 'pecker', "kalu". Kaken eli 'caken' ("kakku") slangimerkityksiä ovat "seksipartneri", "hyvin helppo" sekä "isoperseinen nainen"; verbinä "harrastaa seksiä". Tässä yhteydessä olisi ollut mielenkiintoista tietää, millainen Touko Laaksosen kielitaito oli: keksikö hän itse nimimerkin ja sankarien nimet, laatiko kuvissa näkyvät tekstit? Miten hyvin Suomessa asuva taitelija olisi ollut perillä angloamerikkalaisen homokielen vivahteista? Homokulttuurin kansainvälistymistä ei kirjassa nimittäin juurikaan käsitellä.
Käteen käyvän kirjan ulkoasu on kansia myöten leikkisä, mutta jämäkkä. Se houkuttaa selailemaan, ja kas: sivunumeroissakin voi nähdä suggestiivisia muotoja! Sisäsivujen layout on kauttaaltaan tyylikäs ja lukijaystävällinen. Vain painovirheet harmittavat: akuuttiaksentteja heittomerkkien tilalla, puuttuvia kirjaimia... Sivuilla 80 ja 81 'Finistère' on kirjoitettu kolmella tavalla, aina väärin. Kalhan huumori vie kuitenkin mukanaan niin, että lukija ei aina tiedä, onko selkeä virhe luettava virheeksi ollenkaan — vai vaikkapa sananmuunnoshuumoria edustavaksi tahallisuudeksi (esim. s. 134: "sanan käänteillään").
Kirja on erinomainen kokonaisuus sekä tietopuoliselta anniltaan että esitystavaltaan: sen muoto ja sisältö ovat tasapainossa. Tämä johtuu Kalhan viljelemästä tyylillisen ironian ambivalenssista, samansukuisesta kuin Tomin taiteessa. Tom of Finland. Taidetta seksin vuoksi lienee vuoden 2012 tietokirjojen parhaimmistoa.
***
Harri Kalhan tietoteos esittelee ja tulkitsee Tom of Finlandin kuvia yhden alakulttuurin ikoneina homokulttuurin historiallisissa konteksteissa sekä muutoksia kuvien reseptiossa 1950-luvulta 2000-luvulle. Kirja on tuhti tietopaketti ja ikkuna homokulttuurin historiaan, homoseksuaalisuuden ja homoseksuaalisten kuvien laillistamisen historiaan, sensuurin kiertämisen historiaan, seksuaalisen vapautumisen ja normalisoitumisen tarinaan. Tomin kuvissa ei ollut kyse pelkästään fantasian ulostulosta, eikä myöskään vain poliittisten diskurssien radikalisoitumisesta. Niitä on osattava katsoa myös 'oikeissa' seksikäytännöissä – tai niiden julkistumisessa – tapahtuneiden muutosten valossa. (s. 147)
Näkökulma painottaa esteettistä analyysiä, mutta avaa myös näkymiä kuvissa ilmenevään seksuaaliseen kulttuuriin. Tom of Finlandin kuva-aiheet kytketään homopoliittiseen diskurssiin, queer-teoriaan ja sen vuonna 2012 ajankohtaisiin keskustelunaiheisiin. Näitä ovat mm. antisosiaalinen queer; häpeä vs. ekshibitionistinen identiteetti; vietin, halun ja fantasian ulottuvuudet. Tulos on taidehistorian, taideanalyysin, queer-tutkimuksen, kulttuurintutkimuksen ja historiantutkimuksen yhdistelmä. Ote on ajallemme tyypillisesti postmodernin poikkitieteellinen.
Kirja ei ole henkilökuva Tom of Finlandista eli taiteilija Touko Laaksosesta (1920—1991). Pääosassa ovat Tom of Finlandin kuvat ja halun kulttuuri. Kuvitukseksi on valittu laaja skaala Tom of Finlandin kuvia kilteistä rankempiin.
Kirjan alaotsikko, taidetta seksin vuoksi, määrittelee tutkimusongelmaa houkuttelevan hämärästi. Ovatko Tom of Finlandin kuvat taidetta, pornoa vai molempia? Mitkä ovat taiteen ja epätaiteen (mm. pornon), entä taiteen ja alakulttuurien taiteen suhteet? Millaisia muutoksia suhteissa on tapahtunut? Mitä funktioita pornolla voi olla; onko transgressio, illuusio rajojen rikkomisesta, taidetta? Kalha osoittaa, miten Tom of Finlandin pornografiset kuvat ironisoivat sensuuria, mutta myös taidetta ja taiteen instituutioita. Kun Tomin kuvat ovat 2000-luvulle tultaessa institutionaalissti jokseenkin hyväksyttyjä, jäljellä on silti ongelma: miten suhtautua kuvien terhakkaan töpselöintiin, jos se onkin vain sokeaa ja raivokasta anonyymin vietin ilmaisua, vailla sosiaalisesti rakentavia tavoitteita? Jos se onkin vain taidetta seksin vuoksi? Nimenomaan tämä merkityksen ambivalenssi tekee kuvista kiinnostavia.
Tom of Finlandin fantasiakuvat ovat vaikuttaneet niin homomiesten habitukseen ja seksikäytäntöihin, seksuaaliseen vapautumiseen kuin taiteen kehitykseen. Kirja pohtii Tom of Finlandin roolia homokuvaston, fantasian, fetissien luomisessa ja tuottamisessa, homoseksuaalisen alakulttuurin sankarina; homoidentiteetin painopisteen muuttamisessa surullisesta iloiseen vekkuliin, kaksoisvalotusten tuomiseen näytille. Nahkaan pukeutuvan machomiehen mallin Tom loi vastaiskuna naismaisen homon oletukselle. Kalha problematisoi sen, kuinka tietoisesti ja kuinka tiedostavaa tämä taiteilijan yhteiskunnallinen analyysi oli: on vaikea sanoa, tuottiko Tom uutta seksuaalista kulttuuria vai kuvasiko hän sitä.
Modernistista ja postmodernistista ajankuvaa
Ajankuvat luovat siltaa Tom of Finlandin maailmasta tämän päivän queer-teoriaan, eikä vähiten sen 'antisosiaalisiin' painotuksiin: viime vuosina äänen saaneisiin kriittisiin pohdintoihin, joissa korostuvat positiivisen identiteetin sijaan häpeä ja torjunta, sivistuksen, normaaliuden ja kunnollisuuden kääntöpuoli: homous tuottamattomuuden ja 'sosiaalisen kuoleman' metaforana. (s. 155) Kalha tulkitsee kuvia 1950- ja 1960-lukujen modernismin kontekstissä ja siirtyy sitten maailmalla 70-luvulla alkaneeseen postmodernismiin. Siinä, missä perinteinen akateeminen taidefilosofia on pysytellyt analyyttisessä estetiikassa, pragmatistisen estetiikan (ja postmodernismin) traditio tarkastelee taiteen käytännöllisiä ongelmia: taiteen tehtäviä yhteiskunnassa, sen institutionaaliseen luonteeseen liittyviä ongelmia jne. Kalha käsittää ympäristönsä ja taiteen kentän täysin postmodernistiseksi. Postmodernia arvorelativismia on pidetty positiivisena reaktiona modernismin pakottavaan yhtenäiskulttuuriin. Toisaalta postmodernin kulttuurin ongelmana on ollut merkitysten puute, alkuperäisen katoaminen siitä luodun kuvan taakse. Nykyinen kulttuuri voidaan ymmärtää transmoderniksi tai ainakin kohti transmodernia kulkevaksi; tämä ei näy Kalhalla mitenkään.Transmodernismissa korostuvat merkitysten ja idealismin paluu; kääntöpuolella ovat uusmoralismi ja uuskonservatiivisuus. Kalha viittaa kristillisiin ja perussuomalaisiin arvotusmalleihin kytkemättä niitä yleiseen kehitykseen.
Kirjan kohdeyleisö on selkeästi rajattu: taidehistoriasta, kulttuurintutkimuksesta ja/tai sukupuolentutkimuksesta kiinnostuneet akateemiset — sekä Tom of Finlandista ja/tai homokulttuurista ja sen historiallisista konteksteista kiinnostuneet. Kirja on tarpeellinen lisä ns. valtaväestön saatavilla olevaan kirjallisuuteen: näin homojen kulttuurihistoria ei jää ainoastaan homopiirien kirjoittamattomaksi tietoisuudeksi. Ns. marginaalin esittely valtaväestölle on tarpeellista eikä, kuten Kalhakin toteaa, alakulttuuria sumentavaa tai sen väärää haltuunottoa ryöstöviljelymielessä. Tomista suomalainen taide-eliitti kiinnostui 1990-luvulta alkaen: postmodernissa yhteiskunnassa taidekäsite ja diskurssi ovat laajentuneet koskemaan myös tätä "uutta" lajia. Tom of Finlandin salonkikelpoistumisesta on tullut osa pervouden normalisoitumisprosessia – valtavirran napostelevaa viehtymystä tuotteistettuihin toiseuksiin. Kiinnostus ei kuitenkaan johdu kuvien eksotiikasta tai Toiseudesta; tärkeää on se, miten Tomin fantasiat kietoutuvat yleiseen sukupuolijärjestelmään. Yksi Kalhan kirjan tarkoitus on saada lukija seksuaalisen tematiikan myötä tilille omista rajoistaan, suuntauksesta riippumatta.
Muoto ja sisältö
Kalha ei sorru popularisoimaan siteeraamiaan lähteitä: tästä johtuen tekstin rytmi vaihtelee löyhästä tiiviiseen, aukkojakin mahtuu väliin. Ymmärrän tiiviyden ja löyhyyden vaihtelun teemaan sopivana hauskana tehokeinona (sykintä-assosiaatio). Kuitenkin niitä on myös vaikea välttää näin laajan aihekokonaisuuden ollessa kyseessä: tekstiin jää paikkoja, jotka kaipaisivat pidemmän alaviitteen. Esimerkistä käy vaikkapa sivun 35 väite "homoseksuaali on kulttuurin kontaminoima": Kalha ei tee tässä kohdin eroa biologisen ja kulttuurisen homouden välille.
Kalha keskittyy kuvien tulkinnan sijaan enemmän kuvien kontekstien tulkintaan. Näin kuvista tulkitaan vain homoidentiteettiin tai seksiin/pornoon liittyvät ulottuvuudet. Monet muut representaatiot jätetään mainitsematta, oudosti joskus myös teeman kannalta oleelliset, esim. sivun 142 puunsahaus-asetelma (engl. slangissa puunsahaus merkitsee threesomea). Aivan näin helpolla Kalhan ei voi olettaa päästävän lukijoita: ilmiselvyyden poisjättäminen on ehkä tahallista ja kirjan loppupuolella seuraavaa reseptio-osuutta ennakoivaa.
Jos Tom of Finland tuotti homokulttuurin ryhmäidentiteettiä pönkittävää visuaalista koodistoa, Kalhan tietoteoksella on myös käytössään tietty retorinen tyylipaletti. Kirjoittajalla on pilkettä silmäkulmassa, mikä on tietokirjassa virkistävää, haastavaakin. Leikkisä sävy pariutuu mainiosti käsiteltävän asian kanssa. Kalha tekee teksteillään homojen kulttuurihistoriaa pakkaamalla niihin sanastoa, sanontoja, campiä, ironiaa... tuttuja, kliseisiä keinoja. Esimerkiksi vinousviittauksia (mm. "tai oikeastaan aika kierossa", s. 20) kirjassa on tiheässä. Sivuilla 148 ja 149 taas sanojen 'kruisailu' ja 'kursailu' välille luodaan tahallisen kömpelö yhteys. Ironiset parelleelit taidehistorian tyylitermien ja Tom of Finlandin taiteen välillä ovat tieten tahtoen ontuvia, suttuisia. Myös kirjassa siteeratut Tom of Finlandin haastattelut on purettu sen enempiä kaunistelematta tai editoimatta: puhekieli ja tietty roisius tuovat tekstiin jotain "alan lehtien" ambivalenttia suttuisuutta ja kieli poskessa -meininkiä.
Kirjan lopussa on hakusanaluettelo. Angloamerikkalaiseen homokulttuuriin liittyviä sanoja (basket, number) selitetään myös tekstissä niihin liittyvien Tom-kuvien yhteydessä. Mielenkiintoista on myös, että sisällysluettelossa ja lukujen otsikoissa käytetään vain tarkoituksellisen kliseisiä sloganeita. Näin kirjan sisällöstä on vaikea sanoa mitään pelkän sisällysluettelon perusteella: myös sisällysluettelon merkitys kaventuu tyhjäksi ja sellaisena kaksimerkityksiseksi kuoreksi.
Se, että tutkimuskohteena ovat Tom of Finlandin kuvat (eikä Tom itse), taas selittää sen, että Tom-nimen merkityksiä ja assosiaatioita ei selvitellä. Englannin slangissa 'tomille' annetaan seuraavia merkityksiä: a) a beautiful man with an extraordinarily big penis and heroic testicles, b) police slang used by the British force to describe a prostitute, c) old British slang for "lesbian". Entäpä Kake ja Pekka, Tomin sarjakuvien sankarit? Pekka on tietysti 'pecker', "kalu". Kaken eli 'caken' ("kakku") slangimerkityksiä ovat "seksipartneri", "hyvin helppo" sekä "isoperseinen nainen"; verbinä "harrastaa seksiä". Tässä yhteydessä olisi ollut mielenkiintoista tietää, millainen Touko Laaksosen kielitaito oli: keksikö hän itse nimimerkin ja sankarien nimet, laatiko kuvissa näkyvät tekstit? Miten hyvin Suomessa asuva taitelija olisi ollut perillä angloamerikkalaisen homokielen vivahteista? Homokulttuurin kansainvälistymistä ei kirjassa nimittäin juurikaan käsitellä.
Käteen käyvän kirjan ulkoasu on kansia myöten leikkisä, mutta jämäkkä. Se houkuttaa selailemaan, ja kas: sivunumeroissakin voi nähdä suggestiivisia muotoja! Sisäsivujen layout on kauttaaltaan tyylikäs ja lukijaystävällinen. Vain painovirheet harmittavat: akuuttiaksentteja heittomerkkien tilalla, puuttuvia kirjaimia... Sivuilla 80 ja 81 'Finistère' on kirjoitettu kolmella tavalla, aina väärin. Kalhan huumori vie kuitenkin mukanaan niin, että lukija ei aina tiedä, onko selkeä virhe luettava virheeksi ollenkaan — vai vaikkapa sananmuunnoshuumoria edustavaksi tahallisuudeksi (esim. s. 134: "sanan käänteillään").
Kirja on erinomainen kokonaisuus sekä tietopuoliselta anniltaan että esitystavaltaan: sen muoto ja sisältö ovat tasapainossa. Tämä johtuu Kalhan viljelemästä tyylillisen ironian ambivalenssista, samansukuisesta kuin Tomin taiteessa. Tom of Finland. Taidetta seksin vuoksi lienee vuoden 2012 tietokirjojen parhaimmistoa.
