Esittely kustantajan nettisivuilla:

"Naulitseva romaani sekasortoisesta ajastamme

Vanhempi konstaapeli Olli Repo tietää mitä haluaa. Hän on edennyt urallaan nopeasti ja tekee sitä mikä eniten palkitsee: poliisikokelaiden kouluttajana hän pääsee istuttamaan arvoja ja vaikuttamaan asenteisiin. Sisimmiltään hän on kuitenkin eksynyt, yksinäinen mies, joka epäilee omaa moraaliaan. Työssä ja yksityiselämässä hän joutuu nöyränä kohtaamaan heikkoutensa. Voiko koskaan tehdä tarpeeksi hätään joutuneiden puolesta? Millainen apu tässä maailmassa riittää?

Välinpitämättömyys aiheuttaa pahoinvointia. Pahoinvointi aiheuttaa vihaa. Viha aiheuttaa tuhoa. Nuoriso kerjää huomiota, mutta kukaan ei tunnu näkevän. Pikkujulkkiksia katoaa, internetin keskustelupalstoille lähetellään uhkauksia ja 13-vuotias poika löytyy huumattuna autotallista. Mistä on kyse? Kadotetut on pelottavan tiukasti kiinni ajassa. Hengästyttävän tapahtumaketjun rinnalla romaani pysähtyy pohtimaan poliisin työn mielekkyyttä.

Marko Kilven toisen rikosromaanin päähenkilö on esikoisesta tuttu hahmo, entinen mainosmies Olli Repo, joka poliisin työssään yllättyy päivittäin. Kilpi läpivalaisee kohteensa ja keskittyy poikkeuksellisella tavalla kuvaamaan henkilöidensä tunne-elämää. He piirtyvät esiin ristiriitaisina, lihallisina, kokonaisina ihmisinä. Syvästi inhimillisen sanomansa ansiosta Kadotetut nousee hätkähdyttäväksi kuvaukseksi ajastamme.

Marko Kilpi sai Vuoden johtolanka -palkinnon 2008 esikoisteoksestaan Jäätyneitä ruusuja (Nemo). Romaania pidettiin harvinaisen kypsänä esikoisena. Erityiskiitoksen sai Kilven raikas ja luonteva kieli, ja raadin mukaan kirjalla on selviä kaunokirjallisia ansioita."

Gummerus, 2009, 396s.

Tämähän oli pakko lukea heti, ja tykkäsin lukemastani kovasti! Kirja oli toisaalta perinteinen, juonellinen dekkari, mutta toisaalta - ja ehkä ensisijaisestikin- hyvin kantaaottava puheenvuoro aikamme yhteiskuntaan ja sen surullisiin ilmiöihin (koulusurmat, pommiräjäytykset jne.). Vanhempien vastuuta osoitetaan kirjassa ehkä vähän alleviivatustikin, mutta olen samalla tavoin Kilven kanssa huolissani ns. hyväosaisten, työssään menestyvien vanhempien jälkikasvusta, heidän yksin jäämisestään. Kilpi pohtii mukavasti myös ajallemme tyypillistä ilmiötä, halua päästä julkisuuteen. Keskinkertaisuutta ja tavallisuutta halutaan karttaa, on oltava 'erityinen' - jos ei hyvässä, niin pahassa. Dekkarikirjana tämä oli erityinen liittyen tarkkaan poliisin työn kuvaukseen, joka kertonee kirjailijan omasta ammattikokemuksesta kuopiolaisena vanhempana konstaapelina.
Tämän lukukokemuksen jälkeen haluan ehdottomasti käsiini kyös Marko Kilven ensimmäisen kirjan.
Kirja on turhan paksu postiteltavaksi, mutta lainaan toki paikallisesti. Laitan tässä vaiheessa kuitenkin PC-merkinnälle, koska ainakin mies haluaa vielä lukea tämän.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Lähtee lainaan Bookgeolle!

Kitoksia lainauksesta, lukutuoli. Tähän pyrin paneutumaan pikaisella aikataululla heti Jäätyneiden ruusujen lukemisen jälkeen.

Muutenkin paljon kiitoksia sinulta vuoden aikana saamistani monista hyvistä kirjoista ja mukavista crossaushetkistä.

Olipa mukava lukea lisää Kilpeä pian ensimmäisen perään. Tämä oli erilainen kirja kuin Jäätyneitä ruusuja siinä mielessä, että mukana oli laajempi henkilökirjo ja vahva yhteiskunnallinen kantaaottavuus. Paljon oli henkisestä tuskasta johtuvaa pahuutta saatu mahtumaan kirjan tapahtumiin ja välissä sivuttiin myös syitä etenkin nuorten vaikeuksille. Myös nykyisen mediamaailman keskeisiä kiinnostuksia oli heijastettu mukaan tarinaan. Julkisuuden raadollisuus tuli aika keskeisesti esille.

Poliisien ammattitermejä ja käytäntöjä kirjassa viljellään runsaasti, mikä johtunee luontevasti kirjailijan omasta taustasta. Hierarkiaa ja poliisipiirien sisäisiä suhteita kuvattiin jälleen kiinnostavasti.

Paljon kiitoksia lainasta, lukutuoli. Aion palauttaa kirjan sinulle tuomalla sen postilaatikkoosi kätköajelujen yhteydessä vkolla 2, kun et taida päästä mukaan seuraavaan miittiin.

EDIT 13.1.: Tiputettu lukutuolin postilaatikkoon 13.1. kahdeksan maissa illalla.

Kirja löytyi postilaatikosta aikaisin aamulla, kun kävimme hakemassa Aamulehteä ja Hesaria! Kiitos kotiinkuljetuksesta ja BC-pussista, joka pääsee kierrätyskäyttöön :)
Kirja siirtyy Mr Lukutuolin lukupinoon, joka alkaa kasvaa samoihin mittoihin kuin bookcrossaajien TBR-vuoret...

EDIT 240211
Mieskin sai luettua ja palautti minulle jatkosuunnitelmia varten. Taidan siirtää pois PC-statukselta ja laittaa kirjan jatkamaan matkaansa...

Kirja jatkaa matkaansa toivelistayllärinä! Toivottavasti tykkäät enemmän kuin saman kirjailijan Jäätyneitä ruusuja -kirjasta ;)

Voi mikä ylläri! Kiitos lukutuoli!

On dekkareita, jotka lukee ilman suuria tunteita ja on dekkareita, joita ei saa laskettua käsistään ja samalla on hillitön halu kurkistaa loppuun, että miten tässä sitten käy. Arvatkaa, kumpaan sarjaan tämä kirja kuului ja arvatkaa, että kurkkasinko :D

Leikkipuistossa kaupattu ja ovelta haettu, eli uusi lukija löytyi kontrolloidusti. Lukuiloa!