Vuoden johtolanka -palkinto 2008. Ostin kirjan Helsinki-Vantaan lentoasemalta, kun viikon matkalla Bulgariaan sain kaikki kirjani luettua.

Kotimatkalla bussissa muistin, että olenkin lukenut jo tämän dekkarin...

Postitan kirjan eteenpäin, kun luin sen uudelleen... Lukuiloa!

Suuret kiitokset Jaatiina, olipa mukava toivelistayllätys! Kirja ei ehtinyt olla toivelistalla kuin reilut pari kuukautta ja nyt minulla on se luettavana täällä Tampereella. Vaikuttaa erittäin kiinnostavalta. Tälle luulisin löytyvän sitten muitakin tampelaisia dekkareiden ystäviä lukijoiksi, joten vien tämän miittiin luettuani sen.

No niinhän siinä kävi, että kiilasin tämän kirjan kanssa lukuvuorossa ohi Bookgeon :) Olin niin innostunut viime viikolla lukemastani Kadotetut-kirjasta, että halusin käsiini myös tämän Kilven edellisen kirjan - ja Bookgeohan se ystävällisesti tarjosi kirjan minulle lainaan. Kiitokset ja kumarrukset, otan luettavaksi heti pikimmiten ja pyrin palauttamaan pian. Jaatiinalle kiitokset myös, että olet laittanut tämän dekkarin liikkeelle :)

Pidin lukemastani, vaikkakin Kadotetut onnistuikin paremmin pitämään minua otteessaan. Yhteiskunnallinen osio jäi tässä kirjassa vähän vähemmälle, vaikkakin Kilpi toi mainiosti esiin sen epäkohdan, kuinka lyhyitä tuomioita rankoistakin rikoksista yhteiskunnassamme saadaan. Jotenkin sympaattisella tavalla Kilpi onnistui kuvaamaan nuoren poliisin epävarmuutta ja paineita uudessa työssään sekä ristiriitaa poliisin työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen välillä. Taidan ruveta seuraamaan Kilven tuotantoa vähän samaan malliin kuin komisario Koskisen edesottamuksia :)
Kiitos lainasta, Bookgeo, palauttelen seuraavassa miitissä, johon osumme yhtä aikaa.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Palautuu Bookgeolle illan BC-tapaamisessa, kiitos lainasta!

Kiitos lukutuoli, kirja on taas minulla ja yritän ottaa sen lukuvuoroon mahdollisimman pian.

Luin kirjan loppuun matkalla Lapista takaisin Tampereelle. Kokonaisuutena pidin tästä kovasti, jotenkin uuden ja raikkaan tuntuinen dekkari. Hyvin suomalainen fiilis myös. Olli Repo tuntui olevan hahmona aito, avoimen inhimillisesti epävarma omaa elämänpolkuaan etsivä poliisi, joka vähitellen saa palasia elämässään loksahtelemaan kohdilleen.

Poliisien välistä hierarkiaa sivuttiin tarinassa kiinnostavan oloisesti. Kuvatut rikokset ja tekotavat vaikuttivat välillä ehkä vähän kaukaa haetulta pienehköön suomalaiseen kaupunkiin, mutta taitaahan näitä saman suuruusluokan tragedioita täällä toisaalta jo usein ilmetä. Kilpi kirjoittaa joka tapauksessa konstailettomasti ja kuljettaa tarinaa tiiviisti eteenpäin. Hän osaa herättää halun tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Olen jo aloittanut seuraavaakin Kilven kirjaa, Kilvestä tuli siis vuoden 2010 ensimmäinen kirjailijalöytöni/innostukseni. Kiitokset vielä Jaatiinalle!

EDIT 8.1.2010
Kirja näkyi ilmestyneen HucleBerryn toivelistalle, joten kysyin häneltä osoitetta kirjan postitusta varten. Jos HucleBerry haluaa kirjan, seuraava määränpää on siis Oulun tienoo.

EDIT 14.1.2010
HucleBerryltä ei ole kuulunut vastausta, joten vien kirjan tarjolle Tampereen miittiin 14.1.

2010 Keep Them Moving # 4

PRKL-haaste # 2

Nappasin miitistä mukaani. Pitäisi kyllä vähentää dekkareiden lukemista ja lukea jotain muka tärkeämpää. No, aika isoa tekstiä näyttää olevan, että kai tämän lukemiseen kovin kauan mene.

Luin, tykkäsin. Alussa mietin, että "Apua, en jaksa tällaista synkeää Suomi-touhua", mutta loppua kohti mielipiteet kirjasta paranivat. Vaikka tosiaan rikosvyyhti tuntui suomalaiseen mittakaavaan melko suurelta, oli kirja kokonaisuudessaan silti hyvin realistinen. Välillä mietin, olisiko kirjailijan pitänyt päästää päähenkilö vähän vähemmällä. Kuinkahan paljon päähenkilössä on kirjailijaa itseään? Tosin kyllä muutkin kirjan henkilöt kuvattiin melko arkisen surullisina hahmoina. Tietyssä mielessä muoviset jenkkisilpomistarinat ovat kevyempää luettavaa kuin nämä realistiset Suomi-kuvaukset. Näissä on liikaa oikeaa elämää, niin hyvässä kuin pahassa. Semmosta Nekalaa, vaikka onhan sitä muuallakin.

Kirja jatkaa matkaansa seuraavalle halukkaalle.

Kiitos Kipsu! Kirja pääsee lukuun heti kun tuo työn alla oleva kirja on luettu. Seuraava lukijakin on jo tiedossa.

No voi pöh, minäkö nyt olen se porukan petturi, joka ei pitänyt tästä. Ei tämä huono ollut, mutta kolmen Pakkasen jälkeen teksti tuntui jotenkin keskeneräiseltä ja rosoiselta. Pidin siitä, että poliisin työtä kuvattiin asiantuntevasti ja kirjan loppu oli suorastaan mahtava. Huomaa, että kirjailija tietää mistä kirjoittaa. Silti jäin kaipaamaan jotakin sitä, mitä Pakkasen ja Lehtolaisen kirjoissa on. Mutta ei hätää, tahdon ehdottomasti lukea lisää Kilven tuotantoa, vaikka edelleen ne Koskiset ovat "äijädekkareista" lemppareitani.

Kirja jatkaa matkaansa pikimiten.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kaverille. Lukuiloa!