Koskettava tositarina omaan varjomaailmaansa sulkeutuneesta tytöstä.

Jadie ei koskaan puhunut, ei nauranut, ei itkenyt. Kun erityisopettaja Torey Hayden viimein sai taivuteltua tytön puhumaan, mikään hänen urallaan kokemansa ei valmistanut häntä siihen tuskalliseen painajaiseen, jonka Jadie hänelle paljasti. Pieni tyttö oli vankina hirvittävistä muistoista rakennetussa helvetissä, ja opettajalta vaadittiin paljon myötätuntoa, rakkautta ja suurta rohkeuttakin saada "aavetyttöä" riivaavat pahat henget karkoitettua.

-----

Alkuteos: Ghost Girl, 1991
Suom. Seppo Raudaskoski, 2007, nid. kovakantinen, 301 sivua

Hyytävä. Oli pakko lukea yhdeltä istumalta, koska en vain voinut laskea kirjaa käsistäni, vaikka se olikin varsin kuvottava paikkapaikoin. Ja mikä lie sattuma kun juuri joku aika sitten luin kirjan (onneksi tosin sillä kertaa fiktiivisen), jossa justiinsa huumattiin lapsia ja käytettiin sitten seksuaalisesti hyväksi, eivätkä he oikein itsekään siis tienneet mikä oli totta ja mikä ei puhumattakaan niistä henkilöistä, jotka yrittivät selvittää asioiden oikeaa kulkua lasten puheiden perusteella. Siinä kirjassa oli onnellinen loppu, tästä en olisi lopultakaan niin varma. Inhottavinta on se, että tämä ei ollut fiktiota ja jos johonkin, niin tähän todellakin olisi kaivannut selkeämmän lopun, mutta tosielämähän ei ole käsikirjoitettua koskaan, joten tähän on tyytyminen. Tällä kertaa edes kirjailijan kotisivut eivät tuoneet lievitystä tiedonnälkään, vaikka monien muiden kirjojen henkilöiden myöhemmistä vaiheista onkin tietoa. Tällä kertaa siellä luki vain lyhyesti näin: "Jadie is in her late twenties now and working on a doctorate in medieval English literature. She still finds it difficult to talk about her childhood. She was asked but declined to contribute to this page." Erityisesti jotain selkeää loppua olisi kaivannut siksikin, että tämä ei olisi ensimmäinen (eikä varmasti viimeinenkään) tämäntyyppinen rikos, niin karmealta kuin se kuulostaakin. Muistan itsekin 90-luvun puolessavälissä kun Jenkeissä asuin, että muutamia tällaisia tapauksia raportoitiin uutisissa. Puistatus!!!

Kirja menee PC-hyllyyn, mutta lainaksi toki saa!

Sain Aavetytön lainaan tämän illan miitissä.
Parasta varata tämän lukemiseen sellainen päivä, jolloin voi tarvittaessa lukea koko päivän...

Tajusin luettuani jonkin verran, että olen lukenut tämän aikaisemmin. Kirja ilmestyi ruotsiksi jo 2004, ja olen varmaan silloin heti uutena sen lukenut. Luin kuitenkin nyt uudestaan. Pidän haydenin kirjoista, mutta tämä ei ole mielestäni hänen parhaitaan.
Palautan BD:lle.

Sain kirjan lainaan miitissä, kitokset. Yhden Haydenin olen aiemmin lukenut ja mielelläni luen lisää.

Tämä oli aivan karmea tarina, paikoin todella lähes pahoinvointia aiheuttava. Ahdistaa todella ajatella, että ne kauheat asiat ovat olleet elämän kylmää totuutta pienelle kehittyvälle lapselle. Mieleen nousi suuri viha hyväksikäyttäjiä kohtaan ja erityisesti Jadien vanhempia kohtaan, heidän kun kuulostaa olleen pakostikin jotenkin kidutuksessa mukana.

Toivon todella, että Jadie on löytänyt tavan, jolla selvitä eteenpäin elämässään, vaikka lapsuusajan edellytykset terveeseen kasvuun tuhottiin niin järkyttävällä tavalla.

Kirja palautuu BD:lle, kun taas miitissä nähdään.

Jep, kirja on taas takaisin omassa hyllyssä. :)