"Virpi Hämeen-Anttila kirjoittaa trillerimäisellä imulla salaisuuksista, rakkaudesta ja rakkauden kaipuusta perheessä, jossa kaikilla on eri sukunimi."

Lukupöytäni pursuaa kirjoja, joten päätin tehdä kirjasta ringin ennen kuin itse sitä luen. Osallistujia otetaan vielä vastaan, tällä hetkellä näyttää tältä:


em64, Tampere
Hetku77, Pirkkala
Niksu, Helsinki
aava, Jyväskylä

EDIT 18.04.2006: Kirja palautunut takaisin kotiin.

Kirja lähtee tänään kohti Tamperetta.

Kirja saapui perille eilen, kiitos lunatum! Satuin heräämään tänä aamuna jo neljän aikaan, niin rupesin sitten lukemaan. Alku on ollut juonen puolesta hieman masentava, mutta jännä nähdä, mihin suuntaan Hämeen-Anttila lähtee tarinaansa viemään...

Alku oli vähän ahdistava, kun tuntui, että kaikilla henkilöillä on enemmän tai vähemmän ongelmia. Onneksi tarina lähti kuitenkin kehittymään ja ahdistavuuteen rupesi sekoittumaan muitakin värejä. Tosin siinä vaiheessa, kun Maja ilmestyi Johannan elämään, pahat aavistukset tulivat kyllä mieleen. Siitäkin ongelmasta selvittiin, mutta joku siinä ratkaisussa silti jäi kaihertamaan. Vaikka se oli ehkä oli kaikkien osapuolten kannalta paras, se ei silti ollut kaikinpuolin päivänvalon kestävä ratkaisu. Hämeen-Anttilalla on hyvin lukuystävällinen tyyli kirjoittaa ja hänen kirjoihinsa jotenkin uppoaa, vaikkei aina kaikesta pidäkään. Tässä kirjassa Hämeen-Anttila oli myös pitänyt aisoissa tapansa sirotella kuuluisien kirjailijoiden ja säveltäjien nimiä tarinan sekaan. Varsinkin Alastonkuvissa niitä vilisti liiankin paljon.

Kirja jatkaa matkaansa ensi viikon miitissä hetku77:lle.

8.2. Sain kirjan tänään miitissä. Kiitos ringin järjestämisestä, lunatum!

5.3. Kahteen muuhun Hämeen-Anttilaan kirjaan verrattuna tämä tosiaan tuntui aihepiiriltään ahdistavammalta ja raskaammalta lukea. Kaikilla henkilöillä oli erilaisia ongelmia, hyvinkin vakavia. Muutenkin kirjan tarina oli erilainen Suden vuoteen ja Alastonkuviin verrattuna - ei enää vanhempi mies-nuori nainen kuviota. Jotenkin jäi sellainen olo, että tämä kirja ei koskettanut samalla tavalla eikä tarinaan päässyt sisään samalla tavalla kuin muissa Hämeen-Anttilan kirjoissa. Jotain jäi puuttumaan, mutta en oikein osaa sanoa mitä. Tai sitten tuntemus tulee siitä, että luin kaikki kolme Hämeen-Anttilan kirjaa lyhyen ajan sisällä ja viimeisen kanssa tuli taisteluväsymys. Kirjassa ärsytti se, että siinä mainittiin yksi henkilö sekä Suden vuodesta ja Alastonkuvista. Näillä maininnoilla ei ollut mitään merkitystä juonen kannalta, ne olivat vain ohimeneviä mainintoja, joihin ei varmasti olisi kiinnittänyt huomioita, jos ei olisi lukenut kahta aiempaa kirjaa. Miksi nämä maininnat sitten piti tehdä? Ärsyttävää.

Hämeen-Anttilat saapuivat eilen. Kiitos Hetkulle! Yksi rinkikirja kesken, aloitan tämän sen jälkeen.

Alussa ahdisti menneisyydessä piehtaroivat ihmiset ja yhden henkilön vaikutusvalta kaikkiin muihin. Osasin kuitenkin muiden journal entryjen perusteella odottaa muutosta tapahtuvan jonkun ajan päästä. Sitten henkilöiden omat ongelmat alkoivatkin nostaa lukijalle päätään ja diiva sai jäädä taka-alalle.

Hämeen-Anttilan kirjoitustyyli on sujuvaa luettavaa, siitäkin huolimatta että aihe oli tällä kertaa raskaampi. Loppukin oli tyypillinen(?) hänelle. Aikaisemmin olen lukenut Suden vuoden ja seuraavaksi on vuorossa paljon täällä parjattu Alastonkuvia. Saas nähdä kuinka minun sen kanssa käy.

Kiitos lunatumille ringistä. Aavan osoite on jo tiedossa joten kirja aloittaa matkansa Jyväskylään jo tänään.

Kirja odotti kärsivällisesti postitoimistossa viikonlopun yli, tänään ehdin sen hakea. Kiitos Niksu. Ja lunatum.
-------------------
edit 11.04.2006: Nonniin, nyt on lapset luettu. Täytyy sanoa, että olin hieman skeptinen kun edellinen (Alastonkuvia) Hämeen-Anttila oli pettymys. Nyt kirjailija sai kyllä langat pidettyä käsissään huomattavasti paremmin. Teksti soljui mukavasti eteenpäin ja kun kirjan alkuun pääsi niin sen lukikin nopeasti loppuun. Mutta se varsinainen ongelma olikin siinä, ettei kirja jättänyt juuri mitään jälkeensä.Myös henkilöt olivat aika ohuita, ehkä Johannasta jäi jotain mieleen, mutta varsinainen diiva ja daami äiti Tea oli aivan liian kliseinen hahmo.

Nyt kun Virpi Hämeen-Anttila sekoittaa Alastonkuvien draaman(miinus saippuaoopperafaktorit) ja mukaan esikoisen innostusta ja juonenkehittelyä niin neljäs pitäisi jo olla aika hyvä. Ainakin minä ihan mielellään luen sen.

Kiitos vielä kerran lunatum ringistä, kirja palaa kotihyllyyn Ouluun, kunhan kahlaan sohjon läpi Postiin.

Pääsiäislomalta palatessani kirja odotteli eteisessä. Kiitokset kaikille rinkiin osallistujille!

Annoin kirjan eteenpäin.