Keltainen pokkari 96. - suomentanut Seppo Loponen. - Tammi 2017. - 206 sivua ; 18 cm
Alkuteos: An elegy for Easterly, 2009

kansalliskirjasto.finna.fi (26.8.2023):

Petina Gappahin tarinoiden henkilöillä saattaa olla ihan tavallisia toiveita ja unelmia, mutta he elävät maassa, jossa leipäpala maksaa puoli miljoonaa dollaria, maan ainoan sanomalehden sivuilla on pelkkiä hyviä uutisia ja eläkkeeksi voi saada kolme paria liian pieniä kenkiä.

Kirjassa kohtaavat äärimmäinen rikkaus ja surkea köyhyys, taikausko ja internet, imperialismi ja inflaatio. Gappah kuvaa kotimaataan Zimbabwea ilkikurisella huumorilla, jolle ei miltei rohkene nauraa, koska se pulppuilee keskellä ankaraa ahdinkoa. Kirja on virkistävä sukellus vieraaseen, mutta äärimmäisen koskettavaan maailmaan, jonka jälkeen oma elämä ei enää tunnu samalta.

Hep!-kirja lopultakin matkaan. Lukuiloa!

Tänään saapui, ihanaa! Afrikkalaisia tarinoita ja tekstejä yleisemminkin saa lukea aivan liian vähän.

Tykkäsin, oli viehkoa lukea itselle hyvin vieraasta maasta ja kulttuurista. Odotin ehkä enemmän absurdismia, jotain venäläisten taitajien tyylistä, mutta näissä absurdismi oli pikemmin rivien välissä ja tarinat realistisia. Vaihtelevia myös. Liian monet sulkevat lainausmerkit tosin puuttuivat suomennoksesta.

Hansan Food Courtin miittiin. Lukuiloa!

Otin kirjan mukaani, koska se vaikutti mielenkiintoiselta. Lisäksi se sopii mukavasti maahaasteeseen.

Enpä ole ennen lukenut zimbabwelaiset kirjailijan kirjoittamaa kirjaa. Tarinat olivat kovin erilaisia, mutta mielenkiintoisia.

Tarjolle Espresso Housen miittiin.

Kiitos kirjasta. Tosi vähän on tullut luettua afikkalaisten kirjailijoiden tuotantoa, joten arvatenkin myös tämä kirjailija on uusi tuttavuus. Näyttää lupaavalta.