Olen lukenut tämän hienon kirjan vuonna 2016 kirjaston kappaleena. Tuonne Skyen saarelle kun vielä pääsisi reissaamaan!

Kovakantinen kirja, Bazar Kustannus 2015, 327 sivua. Englanninkielinen alkuteos Letters from Skye.

Takakannesta:

"Maaliskuu 1912. Nuori 24-vuotias runoilija Elspeth asuu kauniilla Skyen saarella Skotlannissa, pelkää purjehtimista eikä siksi koskaan poistu saarelta. Hän saa yllättäen ihailijapostia kaukaa Amerikasta yliopisto-opiskelija Daveyltä, ja kirjeenvaihdosta puhkeaa heidän välilleen lämmin ystävyys.

Kesäkuu 1940. Elspethin tytär Margaret on rakastunut ilmavoimien lentäjään eikä ymmärrä ollenkaan, miksi äiti varoittaa sotkeutumasta rakkauteen sodan aikana. Kun pommi tuhoaa osan heidän talostaan ja Elspeth katoaa, Margaretilla ei ole muita jälkiä seurattavanaan kuin raunioista löytynyt kirje.

Kirjeitä saarelta on kirjeromaani, joka vie lukijan kahdelle mantereelle ja kahteen aikakauteen, ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan. Jessica Brockmole onnistuu tavoittamaan jotain suurempaa siitä, miten ihmiset rakastuvat toisiinsa."

Toivelukemista outa1977:lle Sastamalan miitissä, ole hyvä! Kiitokset miitin järkkäämisestä ja seurasta sekä mukavia loppukesän hetkiä!

Sateenkaari-haasteen vapautus

Kiitos toiveeni täyttämisestä ja miittiseurasta Bookgeo!

Lukaisin kirjan parissa illassa. Ihan viihdyttävä, joskin omaan makuuni loppupuolen tapahtumat menivät vähän liian teennäisiksi. Vaikka tarinan ei ollutkaan tarkoitus olla uskottava, niin olisin toivonut hieman erilaista loppua.

Kirja jatkaa matkaa Turkuun. Kiitos kuriireille.
Lukuiloa!

Kiitos outa1977 jälleen yhdestä toivekirjasta!

Olin alussa hiukan ennakkoluuloinen, kun huomasin että kirja koostui kokonaan kirjeistä. Se toimi kuitenkin hyvin, siitäkin huolimatta (tai ehkä juuri siksi) että tarina liikkui eri aikatasoissa. Sodan kauhutkin tulivat ilmi sopivasti "rivien välistä", koska kirjeissä ei voitu eikä haluttu mennä yksityiskohtiin. Koko tarina oli hyvin romanttinen olematta silti ylenpalttisen imelä.

Nappaan kirjan mukaan Turun ensi lauantain kierrätysmiittiin.

*** Edit: ei maistunut kenellekään kierrätysmiitissä, joten otan kirjan vielä mukaan Cafe Qwenselin pikamiittiin 12.6. Ellei sielläkään nappaa, niin sitten vapautan villisti.

Nappasin kirjan maanantaina pidetystä Qwenselin miitistä, kiitos! En ole ihan varma, olisinko viime tai toissa kesänä lainannut tämän Tammelan kirjastoautosta, mutta lukematta se ainakin on. Eivät sovi nuo kirjaston laina-ajat ja uusimisrajoitukset!

Meillä on iso luuta huiskinut kohta puolitoista kuukautta ja vaikka tavaroiden lajittelu ja läpikäyminen ja kiikuttaminen kierrätyspisteisiin, jäteasemalle sekä UFF:n keräykseen on ollut ajoittain tosi hidasta, pihassa oleva iso jätelava alkaa olla täynnä. Aarteitakin on raivatessa löytynyt, kuten paljon kenttäpostikirjeitä sekä isoäidilleni hänen tyttönimellään osoitettu kirje vuodelta 1940. Siinäpä yhtymäkohtia tähän kirjaan :)

Piti sitten oikein tarkistaa, muistinko lainausasian oikein, nykyään kun lainaushistorian voi tallentaa omiin tietoihin. Ja kyllä, olen lainannut tämän kirjastoautosta 23.1.2023 ja palauttanut laina-ajan päätyttyä 20.2.2023. Palauttanut ehtimättä lukemaan siis. En tosin kesäaikaan, kuten muistelin :)

Pitkään ajattelin, etteivät kirjeromaanit ole minua varten, mutta Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville muutti mieleni huhtikuussa 2013. Tätäkin on ollut ilo lukea, vaikka maailman tapahtumat väijyvät taustalla. Menossa on 108/331.

Nyt kun Euroopassa on taas käyty veristä hyökkäyssotaa yli 500 päivää, moni yksityiskohta on ajankohtainen ja nykylukijan paremmin ymmärrettävissä. Se, mikä on muuttunut eniten, on tiedonkulku. Jos aiemmin oltiin kirjeiden ja sähkeiden varassa ja pitkiäkin aikoja epätietoisia siitä, mitä läheisille kuuluu, nyt some-aikana sodan tapahtumia on halutessaan voinut seurata suorana lähetyksenä 24/7. Siviileihin saa yhteyden ja rintamaltakin sometetaan. Elon Muskista saa olla monta mieltä eikä häiskän touhuissa tunnu aina olevan järjen hiventä, mutta Starlink-asiassa nostan hänelle hattua.

Edit: Ehkä osin vastareaktiona nykyajalle ja sen teennäisellekin hektisyydelle tuli yhtäkkiä ikävä kirjeiden kirjoittamista, rauhoittumista istumaan kynä kädessä ja miettimään, mitä viime aikoina onkaan tapahtunut ja miten jakaa ne asiat toiselle, joka ei ole ollut läsnä.

Ja faktahan on, että käsi väsyy kynän pitelemiseen ja kirjoittamiseen nopeasti.. Ei ollut tuota ongelmaa koulu- eikä edes yliopistoaikoina, tekstiä syntyi konseptipaperikaupalla ilman että käsi olisi mitenkään rasittunut! :D Teknologia on tuhonnut kirjoituskäden!

Eilen pääsin sivulle 240/331 saakka, vaikka illalla ja yöllä oli ohjelmaa yllin kyllin :O :( :(

Kyllä pistää vihaksi, miten monen nuoren aikuisen – lapsista puhumattakaan – elämä on pilalla itänaapurissamme sijaitsevan terroristivaltion ja sen sotarikollisten takia. Miten ihmeessä Suomen parikymppiset ovat selviytyneet sodan kauheuksien keskellä ja pystyneet jatkamaan elämäänsä sitten rauhan tultua. Sitä luuli, ettei tuollaistakaan asiaa tarvitsisi enää 2020-luvulla kamalasti pohtia vaan väärin meni. Ei ole sota mikään historian sana, kun naapurissa on Ryzzänmaa.

Sain kirjan päätökseen eilen, ts. 11.8., sillä kello on jo 00.10 ja päivä 12.8., vaikka sivusto onkin eri aikavyöhykkeellä. Hienosti Brockmole saa lukijan mielenkiinnon pysymään yllä, kirjemuodossa se on haastava tehtävä!

Skye alkoi kiinnostaa, luonnollisesti :) Wikipedia kertoo:
"Skye (gaeliksi An t-Eilean Sgitheanach) on Skotlannin Sisä-Hebridien saariryhmän suurin saari. Saaren pinta-ala on 1 656,25 km² ja asukasluku runsaat 10 000. Saaren tärkein asutuskeskus on Portree. Noin kolmasosa saaren asukkaista puhuu yhä gaelia, vaikka taitajien määrä on ollut vähenemään päin. Saari kuuluu Ylämaan alueeseen. Matkailusta on tullut tärkeä elinkeino.
Saaren kallioissa on nähtävissä tuhansittain muinaisia dinosaurusten jälkiä saaren ainutlaatuisen geologisen historian ansiosta."

UrbanHEL-megalauantaina Kamppiin ja sieltä sitten kohti Raahea!

Kiitos kirjasta! Raaheen päädyttiin vain 19,9-kiloisen matkalaukkuni kanssa...