Alkuteos Время женщин. Into, suom. Kirsti Era, 2018.

Takakansiteksti:
"Suzanna ei puhu vaan piirtää kauniita kuvia. Kun Antonina käy töissä tehtaalla, kolme vanhaa naista hoitavat tyttöä kuin omaa jälkeläistään. Salaa he jakavat maan vaiettua historiaa vallankumouksen, piirityksen ja nälänhädän ajalta. Mykkä Suzanna vastaa tarinoihin piirtämällä.

Jelena Tšižovan palkittu teos kuvaa äitien, isoäitien ja tytärten kokemuksia ja salaista vastarintaa. "

Luettu kesäkuussa 2020.
Alussa kirjoitustyyli tuntui vähän raskaalle, kun lauseet olivat paikoin töksähteliviä ja minäkertoja vaihteli. Kieli ehkä muuttui vähän kirjan edetessä, tai sitten vaan tarina imaisi enemmän mukaansa. Juonessa tuli myös enemmän jännitettävää, että miten mahtavat ison eteen nousseen ongelman oikein ratkaista.

Kuvaus 1960-luvun Venäjältä oli kiinnostavaa. Tarinan henkilöitä mietititty kovasti esim. pesukone, mistä olivat kuulleet huhuja, että sellainen olisi keksitty. Mielikuvitus ei kellään oikein riittänyt kuvittelemaan minkälainen sellainen olisi ja miten se oikein voisi toimia. Antonina tosin miettii, että jos kerran Gagarin on osattu lähetettää avaruuteen, niin ehkä pesukonekin on totta, sitä ei sentään tarvitse lähettää avaruuteen.

Hauska yksityiskohta oli myös se, että jauhopussien sekaan laitettiin kuumennettuja nauloja, että jauhot eivät pilaannu.

Kauppahallin sisäänkäynnin vieressä (ulkopuolella), Siskotyttö - patsaan puoleisessa päädyssä. Hyviä lukuhetkiä!