Pidän valtavasti näistä Alica Munron yhdeksästä kertomuksesta, "joissa odottamaton tapahtuma tai yllättävä muisto voi luoda uutta valoa koko elämään." Kaikki tarinat ovat hyvin erilaisia, mutta yhteistä niille on Munron täysin omalaatinen tyyli, tiivis, joskus hyvinkin humoristinen mutta toisaalta viiltävän traaginen. Miten joku osaakaan kirjoittaa tavallaan yksinkertaisesti, mutta niin vaikuttavasti vaikkapa ihmisten vieraantumisesta toisistaan, yksinäisyydestä, muistisairaudesta. Kuten kirjan nimikin sanoo, kaikki ihmiselämän tärkeimmät tunteet ovat tarinoissa mukana. Ja ympäristön kuvaus on myös ihan omaa luokkaansa, tuoksut, äänet, kosketukset.
Kirja jää odottamaan vapauttamista jossain sopivassa tilanteessa.

Osallistun kirjalla Vapautusten vuosi 2020-haasteeseen heinäkuun osalta ja jätän kirjan Wilhelmiinan konditorian takahuoneen pöydälle.
Löytäjälle kiinnostavia lukuhetkiä!