Lehtiä luonnoskirjasta Jan Svenungsson
Kovakantinen. - Otava, 2000. - 181 sivua : kuvitettu ; 21 cm

www.kirjasampo.fi (12.7.2019):

Kannessa ja selässä alanimeke: Krakova, Praha, Bryssel, Santiago de Compostela, Avignon, Bologna, Helsinki, Bergen, Reykjavik

Teos sijoittuu yhteen päivään, jonka aikana yhdeksän pyramidia Eurooppaan rakentanut työryhmä käy vihkimässä ne. Teos on huikea ajatuskoe siitä, mitä rakentava kulttuuriyhteistyö voisi merkitä perinteikkäässä eurooppalaisessa kaupunkimaisemassa. Maisemina ovat Krakova, Praha, Bryssel, Santiago de Compostela, Avignon, Bologna, Helsinki, Bergen ja Reykjavik.
(Sini Kiuas/ Sanojen aika)

Toivottu kirja. Lukuiloa!

Kiitos kirjasta ja omakätisistä kirjanmerkeistä!

Edellisen kirjan matkassa tulin kierrelleeksi muun muassa Louvren lasipyramidia ja siitä muistin, että minulla on hyllyssäni lisää pyramideja.

Itse asiassa olin lukenut tämän Jalosen teoksen jo aikoinaan tuoreeltaan, mutta toivoin ja sain hiljattain ikioman kappaleen. En muista että teosta olisi koskaan kauheasti luettu ja hehkutettu (ja tämä kirjastopoistokappalekin on kuin uusi), mutta minusta tämä on oikein *erikoisen* hyvä.

Kolmihenkinen työryhmä - kirjan kertoja, arkkitehti Silla ja rakennusosaaja Martti - pystyttävät yhdeksän pyramidia Euroopan eri puolille. Kussakin kaupungissa se työllistää kymmeniä henkilöitä. Ideointi, suunnittelu, lupien ja rahoituksien hankinta sekä tekninen toteutus on vienyt kolme vuotta, ja pyramidit on tarkoitus vihkiä samana kevätpäiväntasauksen päivänä 20.3. Aikataulu tietää yli 8000 kilometrin matkustamista tuon yhden vuorokauden aikana, joka on myös koko kirjan nykyisyys.

Pyramidit on rakennettu kertojan joskus nuotiolla mietiskelemän maailmankuvan aineksista, kaikkeuden yhdeksästä elementistä, maasta, tulesta, savusta, valosta, ilmasta, ajasta, vedestä, lumesta ja jäästä. Elementin valinta paikkaansa juontuu kunkin maan tai kaupungin "hengestä", historiasta tai elinkeinoista.

Mutta miten rakennetaan pyramidi esimerkiksi valosta, ilmasta tai ajasta? No niin vain rakennetaan! Ja Jalonen selostaa aina tekniikkaa juuri sen verran sopivasti, että lukija uskoo eikä kuitenkaan uuvu.

"Ilman elementin kanssa oli ollut paljon miettimistä, sen perusratkaisun löytämiseksi oli mennyt varmaan kuukausia aikaa. Kuinka osan ilmasta voi erottaa tai merkitä jollain keinolla erotetuksi tai eristetyksi, tätä olimme yrittäneet ratkaista kauan. Silla oli soitellut yliopistoihin ja teknisiin korkeakouluihin. Lopuksi oli aina päädytty samaan: miten voi ottaa osan sellaisesta jota on kaikkialla ympärillä, ja miten tehdä sellaisen näkyväksi jota ei näe."

Siitäkin selvittiin. Kuten myös eri maiden viranomaisten epäilyistä, hangoittelusta, hidastelusta, välistävedoista ja muista maan tavoista. Työryhmän ihmissuhteet olivat loppukiireessä lujilla, kaikkien vihkimisten aikataulu ei pitänyt, jonnekin ei osunut yleisöä. Kuitenkin projekti oli kokonaisuudessaan huikea saavutus, johon kertoja itsekin oli vaatimattomasti tyytyväinen.

Kirjassa on valokuva jokaisesta oikeasta pyramidinpaikasta sekä luonnospiirustukset ao. pyramidista.

Todella erilainen romaani. Kiitos, sumako!

-ruzena