Miyuki Woodward viettää aina tammikuisin pari viikkoa pienessä walesiläisessä kylässä Atlantin rannalla. Hän rakastaa autioilla jyrkänteillä ja niityillä samoamista, terveellisten ruokailutottumusten unohtamista ja paikallisen oluen litkimistä kylän pubin nurkkapöydässä, täytetyn hauen alla. Vaikka The Anchornin persoonalliset kanta-asiakkaat ovatkin käyneet Miyukille vuosien varrella tutuiksi, hän ei ole halunnut sekaantua kyläläisten elämään. Kunnes eräänä vuonna hän päättää toteuttaa itseään ja saa huomata, että pienellä, harmittomaksi tarkoitetulla teolla voi olla arvaamattoman suuria seurauksia.
Brittiläisen Dan Rhodesin kolmas romaani palkittiin vuoden 2007 parhaana skotlantilaisena romaanina. Se on yllättävä ja miltei dekkarimaisia piirteitä saava tarina ihmissuhteista, rakkaudesta ja Pembrokeshiren jylhästä kauneudesta. Teos, joka naurattaa ja itkettää vuoron perään.
---
Minua tämä ei itkettänyt. Ajoittain huvitti kyllä. En ihan päässyt tarinan ytimeen, mutta tykkäsin Rhodesin luomista hahmoista ja pubitunnelmasta.

Sikasäkkinappauksesi. :) Lähtee huomenna postin matkaan. Lukuiloa!

Hauska ylläri. Jotain hupaisaa kirjan ekalla sivulla välittyy, sen vuoksi valitsinkin tämän otteen sikasäkistä. Skottikirjallisuus on minulle ihan outoa, joten mukava laajentaa sinnekin suuntaan.

En ehkä aivan ymmärtänyt kirjailijan pointtia - mitä hän haluaa sanoa tällä teoksella? Sain kuitenkin ajatuksia päähäni Miyukin olemisesta ja kuukauden verran hengaamisesta ja erossaolosta kumppanistaan, ja ajatukset ovat aina hyviä. Millainen ihmisestä kuoriutuu, jos hän downshiftaa jonkin aikaa melko lailla itsekseen. Kiehtovaa. Loppu oli erittäin kiinnostava, en tajunnut aivan! Pitää pohtia, ja pohtiminenkin tekee ihan hyvää.

Miitissä seuraavalle lukijalle.

Oulun miitistä napattu.

Olen edellisten lukijoiden kanssa samoilla linjoilla, en oikein ymmärtänyt kaikkea, varsinkaan loppua. Englantilaiseen pubiin tutustuisin mielelläni paikan päällä, jos tulisi matkusteltua maassa.
Luettu myös Outa1977:n värihaasteeseen.