"Kuuluisa lasitaiteilija Justus Hartman katoaa mystisesti sairaalasta, ja hänen veljenpoikansa, rikoskomisario Maria Wernin pomo Tomas Hartman, ryhtyy etsimään vanhaa setäänsä. Justus Hartmanin menneisyys alkemistina viitoittaa etsintöjen suuntaa: hän oli kiinnostunut ikuisen elämän mahdollisuudesta, ei niinkään kullasta ja rikkauksista.

Kun hotellin uima-altaan pohjalla makaavasta lasi-arkusta löytyy tuntemattoman miehen ruumis, Maria ymmärtää, että murhalla ja Tomasin sedän katoamisella on jokin yhteys. Menneisyydestä nousevat haamut sotkevat tutkimuksia, ja pian on selvää, että myös Tomas kantaa mukanaan salaisuuksia 40 vuoden takaa.

Justus Hartmanin katoaminen alkaa pikkuhiljaa selvitä, mutta mikään ei valmista kohtaamaan kauhistuttavaa murhaajaa, joka näyttää seuraavan tarkasti alkemian periaatteita."

Pokkari sivuja 334

Sujautin kirjan erään bookcrossaajan palkintojen sekaan.. Vapautuspaikkana Tampere.

No olihan ruhtinaallinen LaNu-haasteen palkinto, voi hyvät hyssykät!! Kiitos tuhannesti tästä toivekirjasta ja kaikesta muusta kassiin 'sujahtaneesta' - liitän kuvan koko voittosaaliista tähän journal entryyn. Kiitos myös kivasta haasteesta ja vierailustanne tänne Tamperelle tänään. Tervetuloa toistekin!

Olipas taas piinaavan jännittävää lukemista, tuli luettua suoraistaan ahmaisten. Ei ehkä ihan paras sarjan dekkareista, mutta tuttua Jansson-laatua. Vähän siinä rajoilla mentiin, oliko tässä makuuni liikaa alkemiaa ja paranormaaleja ilmiöitä, mutta mielenkiinto säilyi yllä loppuun saakka.

Jatkaa matkaansa MINKULAn toivelistahaasteen yllärikirjana. Jännittäviä lukuhetkiä!

KTMC 2013 # 123

Voi mahdotonta, taas ihan uutuuttaan kiiltelevä toivelistaopus lukutuolilta, isot kiitokset jälleen kerran.

Tein samalla vähän Jansson-katsausta. Olen lukenut nyt 7 Janssonia ja tämän uusimman suomennoksen myötä minulla on 3(!) Janssonia odottamassa TBR-pinossa. Kaksi Janssonia, uusin sekä Unissakävelijä ovat vielä hankinta- ja toivelistalla. Tuloksena ohje itselle: lue pian lisää Janssonia TBR-pinosta :).

Janssonin dekkarin ahmaisin ennen miittiä hitaan sunnuntain ratoksi. Minua ei oikein tuo alkemia eikä varsinkaan mikään paranormaali sinänsä kiinnosta, joten minulle nämä kuviot menivät juonessa vähän yli laidan. Ja kuten Haudan takaa -kirjassa, ruumiita "tehtailtiin" vähintäänkin riittävää tahtia. Ei uskottavin Jansson, hyvä ahmaisudekkari. Poliisihahmojen omat elämätkin olivat kiinnostuksen säilymisen kannalta ns. sopivasti solmussa.

Jos nyt oikein laskin tästä tuli nyt yhdestoista lukemani Janssonin dekkari. Yksi, Hopealantti, jäi vielä TBR-pinoon ja kahta uusinta Tuhopolttajaa ja Hämärän lapsia en ole tainnut uskaltaa toivelistalle edes vielä lisätä :)...

Kiitos SandyFIN ja lukutuoli tästä. Kirja oli jo tarjolla tänään Treen BC-miitissä, mutta ei löytänyt sieltä uutta lukijaa. Kokeilenpa ehkä siis heppauttaa foorumilla.

EDIT 6.1.2015: Varattu Hep-kirjana em64:lle.

Hep-kirja jatkaa matkaansa em64:lle, jos ehdimme näkemään miitissä tänään.

Kiitos hep-kirjasta, Bookgeo! Täytynee ensin lukea noita aiempia Janssoneita, joita löytyy omasta ei-bc-kirjahyllystä.

Enpä olekaan lukenut Janssonia aikoihin ja pidin tästä jopa enemmän kuin etukäteen odotin. Yleensä tällaisissa pitkissä sarjoissa taso rupeaa laskemaan, joten vähän samaa odotin tältäkin. Ehkä alkemiaa ja paranormaaleja juttuja oli minun makuuni vähän turhan paljon. Loppuun oli myös pujahtanut jälleen kerran fakta, jota kukaan poliiseista ei muka ymmärtänyt, vaikka DNA-tutkimuksen pitäisi olla nykyään ihan normaali juttu poliisin työssä. Juonikaan ei olisi kärsinyt yhtään, vaikka asia olisi tajuttu. Onneksi tässä ei ollut liikaa skandidekkareille tyypillisiä takaumia tai näkökulman vaihtoja. Välillä tarinassa hypättiin Justukseen, mutta se tapahtui nykyhetkessä ja jopa vei tarinaa eteenpäin.

Kirja lähti postin matkassa seuraavalle lukijalle.

Sikasäkki-valintani on perillä, kiitos! En ole lukenut Anna Janssonilta mitään (en lue hirveästi dekkareita, mutta toki yhden jos pari kertaa vuodessa), mutta olen esikoiselleni lainannut kirjastosta Janssonin lapsille suunnattuja etsivä-kirjoja. :D Skandinaaviset dekkarit ovat suosikkejani dekkareiden joukosta, joten tää kirja on hyvä juttu! :D

Dekkari tosissaan sisältää alkemiaa nimensä mukaisesti, ja paljon muutakin. Olen edellisten kanssa samoilla linjoilla: paranormaaliset jutut kalskahtavat liian oudoilta. Gotlanti on miljöönä hieno, ja minulla on itseasiassa toinen saari-dekkari (Johan Theorinin) odottamassa tbr-pinossa. Gotlannissa pitäisi joskus päästä käymään!

Juonikehitys oli kuitenkin dekkareille tyypillinen eli johtolankoja sai miettiä ja välissä joutua väärille jäljille, joten sikäli ei mitenkään erilainen dekkari muihin verrattuna.

Oulun Bisketin-miittiin tarjolle.

Anna Jansson matkusti kanssani Oulusta Rovaniemelle miitin päätteeksi.
Takakannen perusteella tämä saattaa olla hieman erilainen Anna Janssonin teos.

Näin siinä voi käydä, kun kirjoja on kotona paljon, eikä itse enää muista mitä on. Tai ei huomaa poistaa toivelistalta kirjaa heti sen saatuaan.
Eli mulla on tätä Murhan alkemiaa kaksi kappaletta.
Tämän kirjoitin siitä toisesta, jonka luin:

"Olen tänä kesänä lukenut varsin monta kirjaa, myös dekkareita. Ehkä se vaikutti, mutta en oikein jaksanut keskittyä tähän. Tuntui, että alussa on monta kymmentä sivua ennen kuin "päästiin asiaan".
Sitten kun tarina lähti etenemään ja tämä lukija ymmärsi, miten yksittäisiltä tuntuvat asiat liittyvät toisiinsa.
Ei silti ollut ihan mun juttu, en tosin muista, milloin olen viimeksi lukenut Anna Janssonia, että ehkä tämä oli ihan tyypillistä hänen tuotantoaan.
Dekkarin ystäville ihan ok lukemista kuitenkin. "