Avain, Helsinki 2011. Kovakantinen, 253 sivua.
Kannen suunnittelu: Satu Ketola.

Takakansi:
Vetävä esikoisromaani kolmesta eri maailmoissa elävästä ihmisestä, jotka meren pimeyteen hitaasti vajoava laiva yhdistää.
Hengitin syvään ja puristin sukelluslamppua oikeassa kädessäni. Sukelluslaite painoi selkää. Laskeuduin ylimmälle kielekkeelle, kumarruin ja painoin maskin veteen nähdäkseni pinnan alle, sitten seisoin hetken hievahtamatta ja pudottauduin veteen. Hämärä solahti ympärilleni kuin säkki.

Etulieve:
Kun rotterdamilainen merikapteeni Willem Arnesen määrätään noutamaan saksalainen posliiniastiasto ja arvokkaat maalaukset ja kuljettamaan ne Pietariin Katariina Suurelle, hän ei ole mielissään. Talvi on tulossa, ja merimatka on pitkä ja vaativa. Willemin esikoispoika Arne lähtee isänsä seuraksi, mutta jo matkan ensimmäisellä etapilla isä ja poika joutuvat piinallisella tavalla vastakkain niin toistensa kuin menneisyytensä kanssa.
Yli 200 vuotta myöhemmin suomalainen tutkija Anton törmää sukellusmatkallaan merenpohjassa makaavaan hylkyyn. Hän alkaa selvittää haaksirikkoutuneesta laivakaunottaresta löytämänsä kahvikupin tarinaa. Tutkimusten edetessä Arnen, Katariina Suuren ja Antonin kohtalot kietoutuvat yhä lujemmin toisiinsa ja meren hiljaisuudessa lepäävään hylkyyn.

Takalieve:
Helen Moster (s. 1961)
on espoolainen toimittaja ja suomentaja, joka on asunut useita vuosia Saksassa. Hänen esikoisromaaninsa Hylky on valloittava lukuelämys, joka vangitsee lukijan vahvalla tunnelmallaan.

***
Kiinnostava vaihtohyllylöytö Sampolasta. Otin kirjan keskiviikkona mukaani Pirkkalaan rekisteröitäväksi, ja äitini kiinnostui siitä: ”Lainaisin sen mielelläni, jos palautuksella ei ole kiire.” (Äidillä on aina kirja kesken ja pino kirjastolainoja lukuvuoroaan odottamassa.) Toissapäivänä (perjantaina) hän palautti kirjan innosta hehkuen. Kirja on kuulemma sekä hyvä että kiinnostava. Hän oli selkeästi innostunut tarinasta ja oli jopa hakenut netistä lisätietoja. — Aivan varmasti Hylky kiinnostaa minuakin. Lukupinoon!


Helen Moster Avaimen sivuilla
Helen Moster Goethe-Instituutin sivuilla
Helen Moster, kotisivut
Hylky Kiiltomato,netissä

Savonia-kirjallisuuspalkintoehdokas 2012

Hylky ei mitenkään ole ns. minun kirjani mutta helpohkosti luettava silti. Moster ammentaa hollantilaisen Vrouw Marian hylyn löytymisestä, ja sehän on vallan passeli lähtökohta. Tarinaa kulkee kahdessa aikakaudessa ja tarkastelee maailmaa kolmen henkilön näkövinkkelistä.
Nykyajassa hylkyä etsii ja sen löytää suomalainen tutkija Anton Saksa, jonka elämän ovat ennen uutta harrastusta täyttäneet vahvat naiset: äiti ja erittäin entiseksi muuttunut vaimo. Siinä sitä sitten vellotaan muistoissa mutta ryhdytään myös kaivamaan esiin myös löytyneen hylyn tarinaa.
Vahva on myös ikääntynyt keisarinna, Venäjän Katariina Suuri, jonka elämää seurataan Pietarissa. Katariina on Euroopan suurin taidemesenaatti ja varsinainen verkkokauppaostosten airut. Hän tilaa Aleksanterille lahjaksi yli 700-osaisen astiaston Meissenin kuululta posliinitehtaalta, tauluja niin omaksi kuin rakastajansa iloksi ja kaikenlaista muuta kivaa mitä vain kokenut shoppailija voi keksiä. Ikääntynyt Katariina on esitaistelija myös rakkauden saralla; viimeisin hänen rakastajistaan on kymmeniä vuosia häntä nuorempi, sen ikäinen että voisi olla hänen poikansa tai jopa pojanpoikansa. Katariina osoittaa, että ikäihminenkin osaa rakastaa ja kaipaa hellyyttä. Katariina-luvut ovat emansipatorista ja siinä mielessä vallan riemastuttavaa luettavaa. Tekisi melkein mieleni sanoa että voimaannuttavaa. ;-)
Kertomuksen kolmas päähenkilö on Katariinan aikalainen, nuori, herkkä ja ilmeisen sairaalloinen hollantilaispoika Arne Willemsen. Hän on lahjakas piirtäjä ja haaveilee taiteilijan urasta. Äitivainaa ymmärsi poikansa lahjakkuuden ja tuki sitä, samoin tekee mahdollisuuksien mukaan perheen kotiopettaja. Vaan karski isäpä on päättänyt tehdä pojastaan suvun perinteen mukaisesti merikapteenin, ja siksi Arne saa seurata häntä Vrouw Helenalle ja sen lastinhaalimisreissulle. Kun kuvia ja esineitä tarkastellaan esteetikko-Arnen silmin, niiden kuvauksia on nautinto lukea.
Helen Moster on ammatiltaan toimittaja, ja Hylky on selkeästi toimittajan kirja niin hyvässä kuin pahassakin. Toimittajana Moster on tiedonhankinnan ammattilainen, ja se toki näkyy jäljessä. Toimittajana hän myös tietää, mikä lukijoita kiinnostaa, ja arvatenkin siksi hän on onnistunut luomaan esimerkiksi Katariina-episodeista varsin herkullisia. Kieli on sujuvaa muttei viimeisteltyä, siksi teksti tuntuu ajoittain hiomattomalta ja jopa kömpelöltä. Viimeisen silauksen antamatta jättäminen on aika tyypillistä kirjailevalle toimittajalle. Leipätyössä sillä ei ole väliä, koska lehtiartikkelit ovat enimmäkseen nopeasti luettua kertakäyttökamaa. Kaunokirjallisuus on kuitenkin toinen juttu; luisto ei riitä, pitää olla pitoakin, jotain mistä nauttia. Toimittajan pitää yleensä pysyä tiukasti asiassa, kirjailija voi vähän harhaillakin. Se on kuitenkin tehtävä hallitusti, ja mm. siinä on hyvän kustannustoimittajan apu usein korvaamatonta. Moster riehuu kuin isoäidin lehmät päästyään vuoden ensimmäisen kerran laitumelle — tai kuten esikoiskirjailijat usein. Romaanissa on aivan liikaa turhia tarinoita (mm. Arnen kellariseikkailu ja hänen isänsä, Willem Arnesenin selityksettä jäävä sormusvarkaus), jotka poistamalla kokonaisuus olisi huomattavasti tiivistynyt ja parantunut.
Myös lastenkasvatusteema nousee romaanissa esiin. Kapteeni Willemsen vannoo Roussean nimeen, kotiopettajan mielestä Émile on pelkkää potaskaa. Antonin äiti Meeri Saksa puolestaan on noudattanut ainoan lapsensa kohdalla ikiomaa itsenöisyyskasvatusmetodiaan. Siihen on kuulunut mm. kaksivuotiaan lapsen jättäminen yksin hotellihuoneeseen siksi aikaa, kun mamma nauttii kulttuurissa oopperassa tai missä lie. Tuloksena siitä kasvatuksesta oli sitten milloin äidin, milloin vaimon elättämä miehenpuoli. Katariinan kohdalla lapsista ei onneksi pahemmin puhuta, kunhan vain todetaan ettei kreivitär paljon edes nähnyt vaippa-ikäistä poikaansa. — Vaikka olenkin koulutukseltani kasvatustieitelijä, on moinen jauhaminen minusta kertomuksen kannalta ihan liiallista.
On Hylyssä kieltämättä paljon positiivistakin. Erityisesti nautin ympäristön tarkkailusta Arnen silmin ja Katariinan ikääntyneen naisen problematiikasta. Kielikin on tarinarakastajille riittävän hyvää. En yhtään ihmettele, että esimerkiksi äitini ihastui kirjaan. Ja tottahan minäkin voin vaivatta tarttua myös Mosterin tuleviin teoksiin, joita toivottavasti on odotettavissa.
Kirjan kansi on upea.

Palkintokaapista valitsit. Hyviä lukuhetkiä!

Niin vain hylky ajelehti ensinnä Keravan rannikolle tai Keravanjoen rantaan paremminkin. Eihän täällä mitään rannikkoa ole.
Kiitos kirjasta, Tarna!

Kuuntelin kerran Helen Mosteria ja miestänsä kirjamessuilla. Siispä ajattelin tutustua kirjaankin. Kirja sopii nimensä puolesta hyvin risteilylukemiseksi ja vielä paremmin risteilylle, jossa vietetään kaksi päivää Pietarissa. Sattumalta olin vielä tilannut retkilipun Katariinan palatsiin.
Palatsissa opas kertoi että Katariina Suuren viimeisin rakastaja oli 26-vuotias. Palatsissa oli monen esineen tilalle kaivettu jostain varastoista ja piiloista kopiot, jotka olivat siis yhtä vanhoja kuin se alkuperäinen sodassa tuhoutunut tai saksalaisten ryöstämä oli. Jotkut huoneet tai koristelut oli restauroitu niistä säilyneiden kuvien perusteella. Meripihkahuone oli kadonnut jäljettömiin saksalaisten matkassa. Uusi oli melko uusi. Minulta meni ohi, että oliko siitä jäänyt mitään kuvia vai oliko muotoilu kokonaan uutta. Ainakin osa oli. Meissenistä tilatusta ruusukalustosta ei liene kopiota tehty, koska Katariina sen kielsi. Palatsi on upea! Ei ihme että vallakumous tuli, kun toiset pröystäilivät tuolla lailla ja toiset maaorjina elää kituuttivat. Samasta syystä se Ranskassakin tapahtui. Yksi oppaista oli näkevinään kasvavia syitä uuteen kumoukseen. Toinen taas oli tyytyväinen nykyoloihin.
Kirja oli helppolukuinen ja muutenkin mukava vaikka ei aivan suuren hehkutuksen arvoinen. Etukäteen jo suretti Arnen kohtalo, kun arvelin hänelle huonosti käyvän.
Palatsissa opas muuten mainitsi laivan ja siitä käytävän kiistan omistuksesta. Siis kirja oli mitä sopivin luettava juuri tälle matkalle.

This is my # 68 (120) in
"REDUCE MOUNT TBR 2013" Challenge arranged by Dove-i-Libri.

This is my # 53 in
"KEEP THEM MOVING 2013" Challenge arranged by Booklady331.

Teema vapautus:
Jätin kirjan Kristina Katarinan kirjastoon 9:nnelle kannelle. Mielestäni kirja sopii hyvin laivan kirjastoon, vaikka hylyksi en toivo yhdenkään laivan muuttuvan.
Lukuiloa löytäjälle!

Themed release:
The book "Wreck" tells about a ship, how she was equipped for the journey and how she was found some hundreds of years later. So I released the book in the library of the cruising ship Kristina Katarina.
Happy reading!

Appelsiinin 52 viikkoa haasteen teemani viikolle 32 on Merenkulku ja jätin kirjan laivan kirjastoon. Toivottavasti tämä laiva ei koskaan hylyksi päädy!