Alkuteos: Out of This World (1988) | Kääntäjä: Arto Häilä | WSOY (1989) | ISBN 951-0-15540-3 | 237 s. | 84.2 | Kampin hyllystä

Graham Swift (s. 1949) kuljettaa rinnakkain 1900-luvun sotia, keskushenkilöiden psyykkisiä traumoja ja näiden väliin jännittyviä eettisiä kysymyksiä. Englantilaisen Beechin suvun kolmen polven tarina keriytyy auki pala palalta. Kertojat vuorottelevat kappaleesta toiseen. Pääkertojina ovat Harry ja hänen tyttärensä Sophie. Muutama puheenvuoro annetaan muillekin henkilöille, ja keskeinen hahmo on myös isoisä Robert Beech, kirjan nykyisyydessä jo kuollut.

Isoisä on ensimmäisen maailmansodan veteraani, joka ”vaihtoi oikean kätensä mitaliin” - ja ryhtyi johtamaan asetehdasta. Hänen poikansa Harry hankkii mainetta valokuvaajana Vietnamissa ja muilla sotakentillä. Harryn tytär Sophie on menettänyt Anna-äitinsä lapsena ja suhde Harryyn on jäänyt viileäksi, ja Sophie kokoaa itseään New Yorkissa psykiatrin sohvalla.

Kertomus näkemisestä

Teos on sekä rakenteeltaan että teemoiltaan selkeämmin psykologinen kuin kertomuksellinen romaani. Isoisää kohtaava terroriteko on sen tapahtumallisia ja teemallisia kohokohtia, ja isoisän kohtalo koskettaa sekä Harrya että Sophieta tahoillaan, kun nämä palaavat muistoihinsa. Näkeminen, muistaminen ja tulkitseminen ovat kirjan monien yksittäisten tapahtumien yhteisiä nimittäjiä. Esimerkkinä käy tilanne, jossa Harry ryntää pelastamaan pikku Sophien hukkumasta, kun taas äiti näkee tytön leikkineen vedessä ilman mitään hätää.

Valokuvaajan työn ja kuvajournalismin etiikan pohtiminen on kiinnostavaa. Kameran taakse kätkeytyminen ja linssin suojasta katseleminen kertoo turvallisesta tavasta suhtautua maailman turvattomuuteen (ja hyväksyä se ja hyötyä siitä). Objektiivinsuojus on joskus paikallaan!.

”Ei tästä maailmasta”

Kirjan aloittavassa ja päättävässä ajassa Harryn nuoren rakastetun Jennyn uskomaton kauneus ”ei ole tästä maailmasta”. Harryn ja Sophien suhteessa mahdoton, ”ei tästä maailmasta”, tapahtuu: Sophie ja hänen poikansa lentävät Yhdysvalloista Englantiin isän ja isoisän luo. Ja omassa elämässään Harry vertauskuvallisesti vapautuu tästä maailmasta seepiansävyisten valokuvien ja hämärien muistojen yläpuolelle.

Kirjassa on aika paljon totuttua tematiikkaa sukupolviristiriidoista, salaisuuksista ja kommunikaatiokyvyttömyydestä, ja koherentti, omaperäinen juoni olisi ehkä erottanut sen paremmin monista muista. Monitasoisessa ja sympaattisessa kirjassa on toisaalta myös lukijan mentäviä aukkoja, joissa voi antaa oikeutta omille ajatuksilleen.

Vaihtokärryyn.