Antikvariaatista käteen tarttunut kirja. Etsin oikeastaan sitä Loppuunkäsitelty kirjaa, mutta kun en tätäkään ole lukenut ajattelin ottaa tämän mukaan. Härköseltä olen lukenut vain joskus vuosia vuosia sitten Häräntappoaseen ja siitäkin mielikuvat on hatarat.

Kirja on kertomus tyttären ja äidin ongelmallisesta suhteesta, oikeudesta omaan elämään ja omaan totuuteen. Jossain vaiheessa lukiessani tajusinkin kahlanneeni kirjan läpi joskus aikaisemminkin. Luin Loppuunkäsitelty -kirjan muutama kuukausi sitten ja ehkä juuri siitä johtuen tästä kirjasta jäi olo, että Härkönen kelaa omaa lapsuuttaan, vaikkakin esittää asian fiktiivisten henkilöiden kautta. Tunnelma oli lähinnä juuri aitoudessaan ahdistava. Härkönen tuntuu läpi kirjan vain hokevan lapsuudentraumaansa eikä pääse asiassa mihinkään ratkaisuun. Katyan totesikin eräässä BC tapaamisessa aika osuvasti että Härkönen on kuin avoin haava. Tähän yhdyn myös minä.

Lukihan tämän, mutta pahemmin ei sytyttänyt.

RELEASE NOTES:

Jätin lehtilokerikkoon.