Olen halunnut lukea tämän uudelleen jo kauan. Ostin Espoontorin divarista junalukemiseksi.

Vastenmielinen kertomus englantilaisista pikkupojista autiolla saarella. William Golding on Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja vuodelta 1983.

Kirjan sivujen välistä putosi ilmeisesti joskus kirjanmerkkinä ollut paperin palanen. Teippaan sen takakanteen. Ehkä eräästä kirjan henkilöstä tuntui juuri tuolta?

Kärpästen herra matkaa seuraavaksi myntille.

Kiitos, Niksu. Kirja tuli perille tänään. Olen lukenut tämän joskus vuosia sitten, mutta en oikein muista, mitä kirjasta silloin pidin. Nyt voi sitten kokeilla uudestaan. :-)

Lukiessani aloin jo epäillä, että olenko sittenkään lukenut tätä aiemmin. Mistään kohdasta ei tullut sellaista tuntua, että "tämän olen varmasti ennenkin lukenut". En edes muista, että kuuluiko tämä lukemistoon koulussa. Mahdollisesti kuului, mutta en vain muista lukukokemusta sen tarkemmin. Kärpästen herraan kyllä viitataan aika usein, joten voi olla, että senkin takia tämä on tuttu. Kirjan luki nopeasti, ja hyvin tässä oli osattu kuvata miten käy, kun ns. sivistynyt ulkokuori katoaa. Välillä kyllä alleviivattiin oikein kunnolla. Jostain syystä muistin, että kirja sijoittuu vielä kauemmaksi menneisyyteen. Sitten aina yllätyin, kun joku pojista muisteli jotakin "modernia". Välillä tuli myös mieleen Lost - on sekin tv-sarja muuten velkaa tälle kirjalle. Ihan kannatti lukea - oli tämä nyt sitten ensimmäinen lukukerta tai toinen. Heh. Otan kirjan mukaani Juupajoelle kesämiittiin. Sieltä se lähtee joko toisen lukijan matkaan tai päätyy villiksi vapautukseksi.

***
Edit. Kirja lähti miitistä toisen crossaajan matkaan.

Nappasin Juupajoen miitistä mukaani.