Rajamaa
2 journalers for this copy...
Otava (2020,) Seven-pokkari 2020. 191 s.
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto 2020
10.1.2023:
Takakansi:
"Karo ja Risto ovat hoitaneet kireää liittoaan Lapin-lomalla. Paluumatkalla he joutuvat auto-onnettomuuteen ja jäävät seudun ainoaan majapaikkaan toipumaan. Karo haluaa lumen kapaloimasta lomakylästä kotiin, mutta Risto alkaa oudosti viihtyä luksusresortissa ja kieltäytyy lähtemästä. 'Rajamaa' on vahvatunnelmainen psykologinen romaani, joka hiipii iholle kuin kylmät sormet ja pitää pihtiotteessaan viimeiselle sivulle saakka."
Oleellisimman sanoittaa HS:n palkintoraati:
"Kokkonen jättää lukijalle valtaa näyttämällä tunteiden, kokemusten ja vaikuttimien taikavuoresta vain huipun."
Juuri tuota tekstin ekonomiaa ihailin. Kirjailija kertoo tavattoman paljon henkilöistään ja heidän historiastaan niin vähin sanoin, että lukijana pääsee itsekin ajattelemaan, eikä pelkästään trillerin loppuratkaisua odottelemaan – sehän tuli jo kirjan ekassa lauseessa. Vai tuliko?
Virkistävän erilainen nykyesikoinen.
Ja jos joskus luen jonkun uuden ja tuntemattoman kirjailijanimen romaanin, jossa sivulausetta seuraavassa päälauseessa tuon tuosta on käänteinen sanajärjestys, tiedän minä heti että siinähän kirjoittaa Terhi Kokkonen salanimellä.
-ruzena
Toivehippaus sannulille.
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto 2020
10.1.2023:
Takakansi:
"Karo ja Risto ovat hoitaneet kireää liittoaan Lapin-lomalla. Paluumatkalla he joutuvat auto-onnettomuuteen ja jäävät seudun ainoaan majapaikkaan toipumaan. Karo haluaa lumen kapaloimasta lomakylästä kotiin, mutta Risto alkaa oudosti viihtyä luksusresortissa ja kieltäytyy lähtemästä. 'Rajamaa' on vahvatunnelmainen psykologinen romaani, joka hiipii iholle kuin kylmät sormet ja pitää pihtiotteessaan viimeiselle sivulle saakka."
Oleellisimman sanoittaa HS:n palkintoraati:
"Kokkonen jättää lukijalle valtaa näyttämällä tunteiden, kokemusten ja vaikuttimien taikavuoresta vain huipun."
Juuri tuota tekstin ekonomiaa ihailin. Kirjailija kertoo tavattoman paljon henkilöistään ja heidän historiastaan niin vähin sanoin, että lukijana pääsee itsekin ajattelemaan, eikä pelkästään trillerin loppuratkaisua odottelemaan – sehän tuli jo kirjan ekassa lauseessa. Vai tuliko?
Virkistävän erilainen nykyesikoinen.
Ja jos joskus luen jonkun uuden ja tuntemattoman kirjailijanimen romaanin, jossa sivulausetta seuraavassa päälauseessa tuon tuosta on käänteinen sanajärjestys, tiedän minä heti että siinähän kirjoittaa Terhi Kokkonen salanimellä.
-ruzena
Toivehippaus sannulille.
Kiitos! :)
