Kovakantinen kirja, Tammi, 2007, 130 sivua.

Takakannesta:

"Kun kuolleen isoisän vaatteet poltetaan järven jäällä, kymmenvuotiaalle Elsille jäävät muistoksi kisukarva, Lempinukke, helteinen heinäkuun iltapäivä. Ja puukko. Ne ovat kaikki isoisän lahjoja Elsille. Kisukarva on kapea oravannahka joka pyyhkii pois murheen ja ikävän. Puinen Lempinukke pysyy aina pinnalla vaikka Elsin itsensä vuolemat tikkunuket vaipuvat järven pohjaan.

Isoisä on elänyt pojastaan ja suvustaan vieraantuneena pohjanmaalaisessa tuohilattiaisessa mökissä. Siellä Elsi on hänet tavannut yhden ainoan kerran – ja nähnyt parantavan ihmeen. Eletään 1960-lukua, Elsi viettää tavallista koulutytön elämää, käy opettajalle kaupassa, leikkii naapurin Anteron kanssa. Mutta jokin isän katseessa ja äidin huokauksissa saa pahan ilman pakkautumaan Elsin sisälle ja veren valumaan nenästä. Hän tuntee isoisän muiston ja salaisuuksien painon."

Minulla oli ongelmia tämän tarinan tajunnanvirtaisen, arvoituksellisen ja vähän yliluonnollisenkin tyylin kanssa. Kirjassa kuvattiin kyllä hienosti ja herkkävireisesti Elsin mietteitä, mutta olisin toivonut saavani niistä vielä paremmin kiinni.

Välipalalukuhaaste 2023

Tämä kirja oli tarjolla Helsingin miitissä ja lähti sieltä jonkun kanssacrossarin kassiin. Hyviä lukuhetkiä!

Minä tartuin tähän. Kiitos tästä Jalosesta ja hyvästä miitistä!