Kovakantinen kirja, WSOY 2009, 214 sivua. Hollanninkielinen alkuteos
Mijn zoon heeft een seksleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor.

"Tavalla tai toisella olin onnistunut elämään lähes viidenkymmenen vuoden ikään asti kehittämättä ainuttakaan taitoa, josta olisi mitään hyötyä tilanteessa.

Tilanne on tämä: paniikkiin joutunut, hehkuvine meikkeineen ja leopardikuvioisine vaatteineen sijaamattomalta vuoteelta näyttävä 80 ja risat -ikäinen äiti pitäisi saada ulos sairaalan vessasta, kun tämä potkii oven ali lähestyvää auttavaa kättä, huutaa kuin hyeena, ei ymmärrä puhetta eikä tiedä mihin on joutunut.

Oven toisella puolella tilannetta selvittää Heleen, kahden teini-ikäisen lapsen äiti, perheyrityksen työmyyrä ja nainen kuumilla aalloilla. Niin kuin tämä ei olisi riittänyt, Heleenin äiti saa aivoinfarktin. ”Kolmas elämänvaihe” on juuri ilmoittanut alkaneensa.

Sen sijaan, että Heleen vaivaisi perhettään ottamalla äidin kotiinsa, hän juoksee kuukausikaupalla kodin, työpaikan ja sairaalan väliä etsien samalla sopivaa hoitokotia ja yrittäen muistaa tehdä jotain kuivuville genitaaleilleen. Kalvava riittämättömyyden tunne saa hoitua myöhemmin."

Kirjassa esiintyviin vaikeuksiin ja hankaliin elämäntilanteisiin yhdistyi sopivassa määrin osuvaa mustaa huumoria, mikä teki tästä sujuvan lukukokemuksen. Samaistuttavaa tekstiä omaisen sairauden mukanaan tuomista haasteista ja siitä, kuinka tuota taakkaa ei aina olisi halunut tai jaksanut kantaa.
Heleenille kertyi kyllä elämäänsä melkoisesti painolastia. Kirjan lopussa olisin kaivanut toiveikkaampaakin sävyä.

Osallistun tällä kirjalla Paulannin Kielillä-haasteeseen: hollanti.

Tämä kirja oli tarjolla Tampereen miitissä ja löysi sieltä uuden lukijan.

Joo, minähän se nappasin tän kun alkoi kiinnostaa kovasti. Veikkasin ensin että kyseinen äiti olisi dementoitunut mutta ei ihan niinkään. Noh. Tää on nyt täällä ja menee ajastaan lukuun.