Otavan Seven-pokkari, 2019, 348 sivua.

Takakannesta:

"Muista minua, hän sanoi vetäessään asetakin ylleen. Sotavuosien hullu rakkaus uhmaa järjen ääntä.

19-vuotias Mirjami on Sandran tyttäristä keskimmäinen ja muistuttaa eniten äitiään. Hän työskentelee ompelijattarena ja valmistaa lumipukuja. Talvisodan syttyminen merkitsee pelkoa, puutetta ja raatamista myös kotirintamalle.

Sotavuodet muokkaavat kolmea sisarta, Annikkia, Mirjamia ja Soilia. Kun on tehtävä valintoja, joiden merkitystä ei tapahtumahetkellä voi tajuta. Kun tulevaisuus on pelkkää epävarmuutta."

Huikea kirja, aivan Sandran veroinen! Yhtä aikaa kouraisevaa ja kaunista tekstiä, vaikutuin jatkuvasti sivujen kääntyessä. Kotirintaman kuvauksen ykkösiä lukemistani sotatarinoista. Tarkkanäköistä kerrontaa perheen tytärten kasvusta sodan kauheuksien varjossa ja niiden ehdoilla. Tilanteita, joissa valintojen mahdollisuus, oma aika ja omat haaveet osin haihtuvat pois ja jostain mielen syvyyksistä on silti löydettävä voimia jatkaa elämää. Sandran perheen yhteys toisiinsa oli kuin koossapitävä liima ankaruudesta, perheen vaatimuksista ja traumoista huolimatta.

Kun Annikki toivoo 13 vuoden uurastuksen jälkeen yhtä rokulipäivää vain itselleen ja omille ajatuksilleen, 2020-luvun elämä saa melkoista perspektiiviä. Tämä kirja pysäyttää taas uudestaan muistamaan, kunnioittamaan ja arvostamaan.

Miitissä ujutin tämän Köngäksen erpaxin kassiin. Paljon kiitoksia piristävästä Helsinki-illasta!

Kiitos Bookgeo hauskasta illasta ja tästäkin kirjasta. Sandra on tuttu, joten enköhän Mirjaminkin seurassa aikanaan viihdy.