"Lapsi on syntymässä. Ja isä istuutuu kirjoittamaan hänelle. Isä, kirjailija, haluaa kertoa lapselle, mikä häntä odottaa, millaiset miljardit ilmiöt ja aineet, eläimet ja ihmiset, joita kutsumme maailmaksi. Hän kirjoittaa auringosta ja mäyrästä, termoksesta ja pissasta, sängystä ja yksinäisyydestä, samalla kun lapsi kasvaa pimeydessä. Syksy ja Talvi ovat kaksi ensimmäistä kirjaa neljäosaisesta henkilökohtaisesta ensyklopediasta. Sen lyhyet tarinat, yksi vuoden jokaiselle päivälle, paljastavat fantastisen maailman ympärillämme uudella, yllättävällä tavalla."

Tmarju toivoo tätä.

Olen lukenut Taisteluni - sarjaa jo melko pitkälle ja Knausgårdin perusteellisessa tyylissä kirjoittaa on jotain hyvin kiehtovaa. Hän läpivalaisee niin oman mielensä, muut ihmiset kuin aineettomat asiatkin ja myytit ja uskomuksetkin.
Jotain näistä vuodenaikakirjoista olen lukenut ja näissä kiehtoo niiden kompaktius. Jotenkin oli vaikeaa ymmärtää, miksi Knausgård halusi juuri näistä asioista tyttärelleen kirjoittaa, mutta olihan tämä mielettömän runsas kattaus asioita ikkunoista mytologiaan.
Ei ehkä ole kovin helppoa olla tämän kirjailijan perheenjäsen.
Tmarju saa toivelistakirjansa Porvoon puuhapäivässä. Pitäisikö toivottaa tässä keskellä kaunista ruskaa hyvää talven odotusta?

Oiiiii, Iso Kiitos Knausgårdista!
Mulla on Taisteluni -sarjan viimeinen osa odottamassa lukemista: en ole raaskinut lukea, kun sitten ei olisi mitään häneltä odottamassa.
Nyt on, eli ehkä kohta on aika Taisteluni 6. osan vuoro....