Jatkosodan aika on suuren suomalaisen sotamuistelma-sarjan päätös.

Kirja päättää sotamuistelmasarjan, jossa eletään jatkosodan kotirintaman elämää. Sota-aika katkaisee koulunkäyntiä välillä. Kaikesta on puutetta. Ja karjalaiset muuttavat takaisin kotiseuduilleen välirauhan ja asemasodan aikana mutta joutuvat toisen kerran evakoiksi, kun jatkosota päättyy. Nuori Eeva Kilpi on kirjan lopussa ja jatkosodan päättymisen aikoihin n. 16v neito.

Lukuiloa.

Eeva Kilpi kiinnostaa ja mukava saada nyt koko trilogia kasaan. Kiitos kirjojen postituksesta ja olitpa löytänyt tämän kirjan kanteen sointuvan postikortin.

Outa1977:n toivekirja.

Jatkoin tähän suoraan Välirauhan ajan luettuani. Paljon kirjassa pohditaan muistia ja miten tapahtumat saattavat liittyä omassa mielessä väärään kontekstiin. Jäi myös mieleen se, miten vähän kriisin keskellä kokee isoja tunteita, se on tapa selviytyä ja suojata omaa mieltä. Vaikuttava kirjasarja kaikkinensa, Kilven muisteloita kuin oikein mielelläni. Pidän varattuna Outalle, olisi vielä yksi hänen toivekirjansa luettavana.

Sainpa kasattua yhteensä kuusi toivekirjaa samaan pakettiin, joka on nyt matkalla Outalle. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos! Nyt on kaikki osat saatuna sinulta. :)

No niin. Nyt on koko trilogia luettuna ja se kävikin sutjakkaasti.
Kilpi tuo jatkosodan ajan kotirintamalla niin lähelle, että nyt tunnen ymmärtäväni entistä enemmän evakkoja ja surevani sitä mitä silloin sodassa menetettiin. Se jätti elinikäiset arvet ja ikävän. Muistan nuorena itse ajatelleeni hyvin yksioikoisesti, että mitä ne sitä Karjalaa takaisin haikailevat, kun ei se ole entisellään kuitenkaan. Nyt ymmärrän niin paljon paremmin. Olin varmasti lukenut aiheesta ja kuunnellut vanhempien ihmisten puheita aiheesta, etenkin heidän joiden ei sieltä tarvinnut lähteä.
Sydäntä raastavaa oli lukea rakkaan kodin taaksejättämisestä, uudelleen ja viimeisen kerran, Eevan isän joutumisesta taas sotaan ja miten Eevan tädin miehen kohtalosta ei edelleenkään saatu varmuutta.
Selvisiköhän asia lopullisesti koskaan?

Oli koskettavaa lukea myös perheen suomenhevosen uskollisesta palveluksesta, ilman hevosia ei olisi sodasta selvitty ja kunnioitus näitä eläimiä kohtaan on suuri.
Mummonikin puhui edelleen eläessään serkkunsa talon hevosista, jotka joutuivat sotaan. Muisti nimet, ne jotka sodasta palasivat ja ne jotka eivät. Kuvakin oli joistakin niistä hevosista mummoni albumissa.

Iloisia ja hauskoja juttujakin tässä muistelmassa kuvattiin. Nuorisomuoti oli omanlaistaan. Eevan hilleripuuhka mm.
Eeva kiteytti myös hienosti oman elämänkatsomuksena: "Pahin ei aina tapahdu." Mikä puolestaan lähti eräästä hauskasta paketin lähettämisestä vanhemmilleen...mutta enpä nyt paljasta sitä.

Kirja päättyy vähän töksähtäen, kuten aiemmatkin osat. Ehkä hiukan pehmeämmän laskeutumisen olisin toivonut tähän viimeiseen osaan.

Suosittelen lämpimästi tätä koko sarjaa.

Helmet lukuhaaste: Kirjan luvuilla on nimet.

Myrtillus valitsi tämän ja trilogian kaksi muuta osaa kuukauden kirjailija-arvonnan palkinnoksi.
Lukuiloa!

Kiitos tästäkin palkintokirjasta!