Viime joulun lahja on nyt luettu ja valmiina jatkamaan matkaansa, rekisteröidäänpä siis myös. Tämä oli hieno ja surumielinen kirja, päiväkirjamerkinnöistä syntyi elämäntarina, johon jäi myös monta aukkoa, mutta silti se onnistui puhuttelemaan. Etenkin loppu meni ihon alle.

Kiitos toivekirjasta ja pikatapaamisesta! Ihastuin hiljattain Haahtelan kirjoitustyyliin ja lisäsin lukemattomia kirjoja toivelistalle.

Haahtelan tavassa kirjoittaa on jotain lumoavaa. En tiedä, jääkö tämänkään kirjan tarina pidemmäksi aikaa mieleen. Tapahtuma, josta kaikki sai alkunsa ja joka selvisi lukijalle hieman myöhemmin, osoittautui tutuksi kuvioksi paljon kotimaista kirjallisuutta lukeneelle ja ajattelin, että tämä on jo nähty. Ehkä se vei hieman mielenkiintoa pois. Etenkin kirjan alkupuolella tuli mieleeni Juhani Ahon hieno teos Yksin. Kyllä minä Haahtelan teoksia aion lukea edelleen, sillä hänen kirjoitustyylinsä on suorastaan vangitseva.

Lauseen mitalla -pussista löytyy tällä kertaa Haahtelaa. Mukavia lukuhetkiä ja hyvää loppuvuotta!

Kiitos kirjasta :)