Takakannesta:

"Lou Clark tietää, kuinka monta kilometriä erottaa hänen uuden New Yorkin kotinsa hänen poikaystävänsä kodista Lontoossa. Lou tietää, että hänen työnantajansa on hyvä mies, jonka vaimolla on salaisuus. Mutta sitä Lou ei tiedä, että hän kohtaa pian jonkun, joka kääntää hänen maailmansa ylösalaisin.

"Elä rohkeasti, Clark", Will sanoi Loulle ennen kuolemaansa. Nyt Louisa "Lou" Clark, englantilaisen pikkukaupungin tyttö, tekee viimein unelmista totta, pakkaa raitasukkahousunsa ja muuttaa New Yorkiin. Kuhiseva metropoli huumaa, haastaa ja yllättää, eikä kaikki totisesti mene niin kuin Loun suunnitelmissa. Uuden ja vanhan elämän repiessä häntä kahtia Lou joutuu pohtimaan, kummalle puolen Atlanttia oikein kuuluu. Ja kuka todella on Louisa Clark ja mitä hän haluaa?"

*Varattu lukutuolille*

Moyesin tapaan mukavan kevyttä ja viihdyttävää luettavaa. Ei tämä kuitenkaan mitään ihan hömppää ole, sillä tarinassa käsiteltiin sellaisia aiheita, jotka saivat minut ajattelemaan asioita omalla kohdallani.

Trilogian aiempien kirjojen lukemisesta oli ehtinyt kulua jo sen verran aikaa, etten oikein enää muistanut mitä niissä tapahtui. Onneksi tässä kirjassa oli jotain pieniä viittauksia aiempiin tapahtumiin, joiden avulla muistin vähän enemmänkin. Olisipa kiva tietää miten tämä tarina jatkuu, mutta ilmeisesti tähän ei ole enää tulossa jatkoa.

Kirjan kannessa on sattumoisin kaupunkimaisema, joten käy Helmet-lukuhaasteen 2019 kohtaan 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema.

Toivelistahipasta lukutuolille. Mukavia lukuhetkiä!

Tämä kiilaa varmaankin lukupinon ykköspaikoille, dekkareiden ja raskaiden kirjojen väliin tarvitaan kepeyttä, jota tämä ehkä tarjoaa! Isot kiitokset kaikista kirjoista, kuriiriavusta, minimiitistä ja yllätyskassista, joka löytyi kirjakuorman kätköistä!!

Edit:
TBR ja sen jälkeen Toivelistahipasta outa1977:lle.

Ehdinpä sittenkin loppuun vielä ennen huomista BC-miittiä ja outa1977:n tapaamista :)

Alkuosassa olin vähän varauksellinen ja mietin, tarvitsiko tämä sarja enää tätä jatko-osaa. Sitten tarina alkoi viedä mennessään juuri niin kepeällä otteella kuin vain Jojo Moyes osaa, ja nautittava ja rentouttava lukukokemushan tästäkin muodostui. Louisa Clarkin persoona ja raitasukkahousut valloittivat taas!

Sastamalan BC-miitissä seuraavalle toivojalleen :)

Kiitos toivekirjasta ja miittiseurasta. :)

Kevyttä luettavaa. Kirja ei vienyt mennessään, mutta pysyi ihan mielenkiintoisena. Hauskasti kerrottu, Moyesin huumori uppoaa minuun, kuten Louisan hahmo - joka ei ole täydellinen. Vähempikin tapahtumia ja henkilöhahmoja olisi riittänyt. Loppu oli melko kliseinen.

Miitissä vapautuu kirjaa toivoneelle. Siispä: lukuiloa!

Kiitos toivelistakirjasta! :)

Louisa on ihana päähenkilö ja hänen elämäänsä oli mukava jälleen palata. Aikaisemmin lukemieni Jojo Moyesin kirjojen tapaan tämäkin kirja imaisi mukaansa ja monesti luin tätä pidempään kuin olin aikonut "vielä yksi luku" ajatuksella. Loun kommellukset New Yorkissa viihdyttivät, mutta näennäisen kevyessä kirjassa oli Jojo Moyesin tapaan myös vakavampia aiheita, jotka jäivät mietityttämään.

Olen alkanut täyttämään lukupäiväkirjaa lukemistani kirjoista ja siinä on kohta merkityksellisin lainaus. Tästä kirjasta löysin kaksi hyvää lainausta. Ensimmäinen on noin kirjan puolessa välissä sivulla 242:"Kirjoista oppii elämää. Kirjoista oppii myötätuntoa. Mutta kirjoja ei voi ostaa, jos rahat riittävät hädin tuskin vuokraan. Joten kirjasto on elintärkeä instituutio!" Bookcrossing on myös mielestäni hyvin tärkeä juurikin tästä syystä. Toinen hyvä lainaus on kirjan lopussa sivulla 497:"Tärkeintä oli varmistaa, ettei kukaan, jonka sallin kulkea rinnallani, saanut päättää, kuka olin, ja vangita minua kuin perhosta vitriiniin. Tärkeintä oli tietää, että ihminen saattoi aina jollain keinolla keksiä itsensä uudestaan."

Helmet lukuhaasteeseen 2020 kirja sopii kohtiin 13(eksytään), 30(pelastetaan ihminen), 35(käytetään sosiaalista mediaa), 39(lennetään), 41(laitetaan ruokaa tai leivotaan), 42(isovanhempia) ja 44(kirjeenvaihtoa).

Miitistä mukaan. Tämän kirjasarjan ensimmäinen kirja Kerro minulle jotain hyvää oli yllättävänkin hyvä. Muistan lukeneeni toisenkin osan, mutta siitä ei ole jäänyt juuri muistikuvia hyvässä eikä pahassa. Katsotaan nyt, miten tämän kolmannen osan kanssa käy...

Kun aloin lukea tätä, meinasin jättää kesken jo kättelyssä, kun ärsytti niin Louisan hölötys tullissa. Jatkoin lukemista kuitenkin, ja lopulta jäätiin positiiviselle puolelle, vaikkei tämä yllä Kerro minulle jotain hyvää -kirjan tasolle, mikä on aika tyypillistä jatko-osille. Kirjassa olisi ollut karsittavaa ja muutamat jutut olivat varsin kliseisiä ja ennalta-arvattavia, mutta mahtui joukkoon pari yllätystäkin. Ei siis mikään loistokirja, mutta ihan mukava kevyempi lukupala kuitenkin.

Aulan bookcrossing-pöydällä. Lukuiloa löytäjälle!