Takakannesta: "Tom Sullivanin opinnot Princetonissa lähestyvät loppuaan. Mutta Tom ei saa mielestään vuonna 1499 kirjoitettua kirjaa, jonka tutkimiselle hänen isänsä uhrasi elämänsä. Nyt kirjan pauloissa on Paul, yksi Tomille tärkeän kaveriporukan neljästä jäsenestä. Pystyykö Paul ratkaisemaan matemaattisen arvoituksen, joka on koodattu tähän salaperäiseen kirjaan peräti seitsemällä eri kielellä?
Kaksikko päättää lopulta yhdistää voimansa. Pala palalta he murtavat koodin, jonka takaa paljastuu intohimoinen ja karmiva rakkaustarina, sinetöity krypta ja satoja vuosia vanha salaisuus, jonka puolesta kannattaa murhata vielä vuonna 1999. Nuoret tutkijat huomaavat olevansa hengenvaarassa."

Kirjan etukannessa People Magazine kommentoi kirjaa näin: "Jos pidit Da Vinci-koodista, ahmaise tämä." Pidin kyllä Da Vinci-koodista, mutta tästä kirjasta en ymmärtänyt yhtään mitään eikä sitä todellakaan voinut ahmaista. Tuntui, ettei kirja lopu millään. Henkilöhahmoista en päässyt selvyyteen, eikä kukaan heistä alkanut tuntua millään lailla läheiseltä. Kirja oli sekava, enkä ymmärtänyt myöskään loppuratkaisua; kuoliko Paul vai ei, löysikö hän kryptan...? Kaikkine arvoituksineen kirja oli minun mielestäni lähinnä outo.

Tarjolle tämän päiväiseen bc-miittiin.

Tälläista tämä on. Kaksi vuotta miitistä ja nyt vasta kuittailen tänne. Opus oli luettava.

Nappasin tänään miitissä. Tiiliskivet epäilyttävät, mutta vaikuttaa lupaavalta.