Takakannesta:

Jim Wormold on hiukan kehnosti menestyvä pölynimuriasiamies, jota eivät kiinnosta sen jännittävämmät seikat kuin joapäiväinen rahantulo. Mutta äkkiä hän huomaa tulleensa puoliksi tietämättään värvätyksi Salaisen Palvelun asiamieheksi n:o 59200/A salajuonia kihisevässä Kuuban pääkaupungissa Havannassa. Runsaat palkkiot alkavat virrata, eikä Jimin auta muu kuin koettaa pysytellä piirileikiss mukana. Hän sepittää raportteja, värvää tekaistuja ala- asiamiehiä - kunnes eräänä päivänä kaikki hänen rakentamansa kulissit äkkiä ovatkin karmivaa todellisuutta....

Olin hiukan skeptinen kun aloin lukemaan kirjaa - onhan kirjan alkuteos ilmestynyt jo vuonna 1958 ja Suomessa ko teos painettu 1966.
Kirja oli kuitenkin yllättävän hyvä, kun ottaa huomioon kirjan iän.

Kirja oli sikasäkki nappaus.
Vapautuu näin toukokuun helteellä seuraavalle lukijalle.

Kiitoksia, toivottavasti tämän saa jotenkin luettua niin ettei koko kirja hajoa osiin. (Vaatisi ehkä jotain korjailu toimenpiteitä. Katsotaan saammeko mieheni kanssa tätä vähän korjailtua.)

Mieheni taitaa olla ekspertti korjaamaan kirjoja. :D En ainakaan huomannut, että olisi ollut hajoamisen merkkejä enää kirjaa lukiessa.

Niin kuin teddymama sanoi yllättävän hyvä vanhaksi kirjaksi. Itsellä löytyy tämä myös alkuperäiskielellä kirjoitettuna hyllystä.

Jotkut kohtauksista oli vaan niin hauskasti kuvattu mielestäni, että niitä jäi hykertelemään mielessään vielä pitkän aikaa. Tammipeli kohtaus oli mielestäni kirjan paras. En sitten tiedä miten todenmukainen se oli, mutta ainakin hauska. Ja piirrustukset pölynimurin osista oli kanssa jotain mikä mua nauratti kovasti. Olisipa itselläkin tuollainen mielikuvitus. :)

Lähtee huhtikuun kirja-arvonnan voittajalle.

Kiitos, perille tuli :)

Tämä kirja on malliesimerkki profiilini lauseesta "Annan jokaiselle kirjalle mahdollisuuden noin sadan sivun verran, koska ylläritkin saattavat osua yllättävän hyvin ytimeeni (ja jotkut toivekirjat osoittautua pettymykseksi).". En varmaan olisi aloittanut lukemista näin pian, ellei kirja olisi sopinut duffelin haasteeseen (oli yllättävän vaikea löytää kirjaa, jonka tapahtumat sijoittuisivat keski- tai etelä-Amerikkaan). Olin näet kansi- ja ikärasisti! En uskonut, että näin "kauhean vanha ja kellastunut" kirja voisi olla hyvä. Mutta se oli! Sujuvaa tekstiä ja mielikuvituksellisia käänteitä! Hauska! Hieman pelkäsin olisiko loppu väkivaltainen pettymys vai jotain parempaa. Se oli jotain parempaa :D

Kirjaa kuvaillaan "veijaritarinaksi", joten se saattaa olla tuleva taikasana kirjoja valitessani. Olen yhden "veijaritarinan" aiemmin lukenut ja siinäkin olin aluksi skeptinen, mutta yllätyin iloisesti.

Toisaalta voin kuvitella, muiten ärsyttävää on tavallisella tallaajalla ollut, kun tietyt henkilöt eivät usko mitään, vaan näkevät kaikessa vakoilua. Tyyliin"kävit kaupassa, miksi kävit juuri siinä kaupassa, en usko kun sanot että se on lähin kauppa, kyllä varmasti nyt olet vakoilija ja viet sinne salaisia viestejä". Tässä kirjassa numero tehdään mm. postikorttiin merkitystä hotellihuoneen ikkunasta.

Kirjaa en suosittele herkimmille, neekeri-sanan käytön takia (muut ymmärtänevät, että kirjailija on käyttänyt aikansa sanastoa). Se mikä on ihmetyttänyt viime aikoina lukiessani on suomennoksissa käytetty mr/mrs/ms - uudemmissakaan suomennoksissa sitä ei ole oltu käännetty o.O

Otan kirjan mukaan geokätköilytapahtumaani Jakarin Bygdeborgiin. Jos ei löydä lukijaa sieltä, vien pääkirjaston vaihtohyllyyn.

Lukuiloa!