Takakannesta: "Juho kohensi ryhtiään, kalautti kantansa yhteen ja huusi saviukolle: - Hail Hitler, myö ollaan uljaan Saksan sotajoukkoo. - Ai niitäkö nytten, sanoi Charlotta. - No, jaha. Hail.
Kun lapset ryhtyvät leikkimään Katynin metsää, aikuiset joutuvat silmäkkäin sodan vaikutusten kanssa. Kuka voi enää uneksia?
Omavaraistalous kukoistaa Kesäkalliossa, Selma Kelon huvilalla, jonne joukko kuopiolaisia on vetäytynyt elokuussa 1943. Lapset koettavat käsittää maailman tapahtumia, aikuiset yrittävät ne edes hetkeksi unohtaa. Kun venetsialaisia viimein juhlitaan Hietasalossa, monia isoja päätöksiä on jo tehty."

Kirja on Kähkösen Kuopio-sarjan kuudes osa ja yhtä viihdyttävää luettavaa, kuin aiemmatkin osat. Loppukesää leimaa kuitenkin monenlainen haikeus ja alakulo, vaikka kaikki yrittävät vielä nauttia kesän viimeisistä päivistä. Sodan varjo leijuu silti kesäpäivien yllä, vaikka Suomessa ei soditakaan. Erityisen liikuttavasti Kähkönen kuvaa jälleen lasten elämää ja ajatuksia kaiken tämän keskellä.

Lähtee Toivelistahippakirjana seuraavalle lukijalle :)! Lukuiloa!

Kiitos toivelistakirjasta. Tajusin sen jälkeen, kun olin tämän toivelistalle laittanut, että tämähän kuuluu sarjaan. En ole muita(kaan) osia vielä lukenut, joten katsotaan luenko ne ensin.

Olen lukenut nyt järjestyksessä tätä sarjaa ja pitänyt lukemastani. Kähkönen tavoittaa hienosti loppukesän tunnelman ja ajankuvauksen. Lukiessa tuntuu kuin olisi levollisen virran vietävänä. Pidin myös lapsuuden kuvailusta ja miten Kähkönen toi esiin lapsen maailmankuvan.
Tämä oli jotenkin leppoisa osa ja mielellään tartun sarjan seuraavaan kirjaan. Tankkien kesä odottaa jo hyllyssä.

Toiveluettavaa postiin. Lukuiloa ja mukavia kesäpäiviä!

Isot kiitokset toivelistakirjasta! Aloitinkin juuri Kuopio-sarjan ensimmäisen kirjan lukemisen, joten tämä kuudes osa jää hetkeksi odottelemaan omaa vuoroaan.