Kuvaus:
Pohjois-Ruotsissa lähellä Norjan rajaa Lulejoessa on tuhka tiheässä vesivoimaloita, joiden padot vangitsevat mahtavia vesimassoja. Kiivaan runsassateisen jakson jälkeen tapahtuu jotain, minkä ei pitänyt koskaan olla mahdollista: padot murtuvat, ja kuin tyhjästä nousee korkea märänharmaa seinä, joka liikkuu. Veden kahlitut voimat ryntäävät vapauteen kohti kaukana odottavaa merta. Veden viemää marssittaa tuon jokitsunamin tielle kourallisen ihmisiä. Heidän maailmansa, ja joskus he itsekin, huuhtoutuvat ikuisesti pois. Urbaanisaamelainen istuu automaattilukittuvassa retrosaabissaan fiilistelemässä samalla kun veden pinta nousee nousemistaan. Helikopterilentäjän piti tehdä itsemurha vuorta vasten lentämällä, mutta vesimassat tekevät hänestä eräänlaisen pintapelastajan. Joukkoon mahtuvat vielä lapsestaan ylihuolehtiva loppuunpalanut opettajatar, voimalaitostyöntekijä, joka saa tilaisuuden näyttää hameväelle kuka loppujen lopuksi on kuka, viimeisillä voimillaan uutta elämää luova taiteilijanalku ja muutama muu. Kaikkien näiden oivaltavasti erilaisten hahmojen kohtalot liittyvät yhteen veden viedessä mukanaan autot, mökit, koirat - ja osan ihmisistäkin.
Veden viemää on ruotsalainen ja mikaelniemimäinen katastrofiromaani. Se tapahtuu yhtenä kohtalokkaana päivänä Norrbottenin saloilla. Sen tempo ja kiihkeys salpaavat hengityksen.
*************************
Päivitys 1.6.2014
Jännittävä ja järkyttävä kuvaus tulvan valtaan joutuvasta Luulajajokilaaksosta! Tarina imaisi minut täysin mukaansa, välillä pidättelin ja välillä haukoin henkeäni ja hytisin kylmästä omalla sohvallani ja verenpaine huiteli ties missä.
Tykkäsin kirjan rakenteesta, siitä että tulvanpäivän tapahtumia kerrottiin muutaman päähenkilön kokemusten kautta. Tapahtumat olivat kauheita ja pelottavia ja Niemi kuvaa taitavasti sitä miten nopeasti ihmisestä tulee ihmiselle susi.
Tämä kirja jää pitkäksi aikaa kummittelemaan mieleen ja jää myös omaan hyllyyn ainakin toistaiseksi.

Hippa saka74!

Kiitos toivelistakirjasta! Olen jo harkinnut tämän lainaamista kirjastosta, kun ei ole tullut bookcrossingin kautta vastaan, mutta nyt onneksi tuli.

Mies sai tämän eilen luettua. Oli kuulemma hyvä. Kirja jää vielä hyllyyni, koska en ole itse sitä lukenut.

26.4.2020 Varattu kihaanille

Tämä oli todella hyvä kirja, sillä tässä ei ollut mitään turhia juttuja täytteenä, vaan kaikki kirjassa kuvatut tapahtumat liittyivät olennaisesti tarinaan. Pidin myös siitä, että tulvaa käsiteltiin usean ihmisen silmin. Itse tykästyin eniten helikopterilla lentävään Vincentiin. Kirjan loppua kohden alkoi tapahtumat tuntua kovin tutuilta, joten epäilen, että olen tämän joskus lukenut. Ei se mitään, kun en alkupuolen tapahtumia muistanut ja hyvän kirjan voi aina lukea uudestaan.

Osallistun tällä Alejandan Suomi mainittu -haasteeseen, sillä sivulla 57 kerrotaan muutamasta suomalaisesta Saab-insinööristä Uudessakaupungissa ja mainitaan nimeltä pääinsinööri Mauno Ylivakeri. Sivulla 214 mainitaan Suomi-Soffa ja K-Rauta.

Mutta sitten Delennan Kolmoishaasteeseen: Mikael Niemelle voisi antaa palkinnon siitä, kuinka paljon hän viljelee samaa sanaa tai samoja sanoja 3 kertaa peräkkäin. Mahdoinkohan saada tähän kaikki:
S. 94 "Ei ollut, ei ei ei ei ei..."
S. 100 "Taa taa taa, hän alkoi laulaa...", yhden rivin jälkeen jatkuu "Taa taa taa taa taa taa..."
S. 142 "No niin, no niin... no niin..."
S. 157 "minun pitäisi olla kuollut, kuollut, kuollut"
S. 210 "Einar. Einar. Einar."
S. 247 "jännitti selkänsä ja kiskoi ja kiskoi ja kiskoi kunnes"
S. 252 "hän kuuli selvästi tik tik tik"
S. 270 "Einar Einar Einar"

Mukavia lukuhetkiä toivekirjan parissa ja aurinkoista kevättä!

Kiitos kirjasta! 😊

Tykkäsin vaikka välillä mentiinkin ällötyksen puolelle. Sen verran tiivis ja jännittävä tarina oli, että vaikea kirjaa oli käsistä laskea. Onneksi lomalla oli aikaa lukea. Kirjan lopussa jäi tunne, että pitääkö tässä harkita muuttoa kauemmas Kyrönjoesta... ;)

Onnea syyskuun kirja-arvonnan voittajalle!

Kiitos kirjasta, en olekaan perehtynyt Niemen kirjoihin Vittulajänkää pidemmälle :) Vaikuttaa hyvältä!