Milla Ollikainen yhdistää Lappiin, Ylläkselle sijoittuvassa rikosromaanissaan klassisen ”kuka-sen-teki”-dekkarin kiehtovaan suomalaiseen kansanperinteeseen ja vaiettuun lähihistoriaamme. Lopputulos on vahvan visuaalista. Taitava miljöön kuvaus ja kadehdittavan elävät hahmot istuvat onnistuneesti rikostarinaan, jossa jännitys säilyy herkeämättä loppuun asti. Veripailakat on raikas ja vaarallinen kuin talvinen pakkasyö.

Milla Ollikainen (s. 1974) voitti Like Kustannuksen ja Suomen dekkariseuran Rikos kannattaa -kirjoituskilpailun 2012.

Kirja starttasi kohti Bookgeon hyllyä ties monienko välikäsien kautta!

Nam nam nam, mikä ylläri! Suuret kiitokset pippikselle ja kaikille kuriiriketjussa mukana olleille. Tämä on todella mieluinen toivelistakirja, tätä Lappi-jännäriä olen himoinnut arvostelujen perusteella luettavaksi ja odotukset ovat todella korkealla. Jatko-osoitekin on kirjalle jo selvillä. Iso kiitos vielä!

Ahmaisin tämän kesäyön tunteina, sivut kääntyivät kuin itsestään, joten imua tarinassa riitti. Loppua kohti solmuja availeva, muttei kaikkea aukikirjoittava juoni koukutti todella. Alkupuolella hiihtokeskuksen tapahtumat lipsahtivat ehkä välillä epäuskottaviksi, mutta loppua kohti homma tiivistyi paremmin paikkakunnan historiankin ympärille. Loppuratkaisua ja motiiveja sai lukijana jäädä vähän pohdiskelemaankin. Tarinaa ei ole myöskään turhaan venytetty, vaan kirjan pituus on kompakti 221 sivua.

Henkilöhahmoista löytyy rosoa ja säröä varsinkin Kristiinan ja vistojärveläisten kohdalla. Juoni pitää sisällään aikamoisen köörin porukkaa, mutta lähes kaikilla tuntui olevan Ollikaisen kirjoittamana jonkinlainen lisäarvo tarinalle.

Ja se miljöö sitten... Lappi miljöönä toimii kuin häkä. Tarinasta voi lukea rivien välistä Ollikaisen asuneen Lapissa ja nähneen pitkien välimatkojen elämää, julkisten liikenneyhteyksien loppumista sekä palveluiden ja hyödykkeiden hakemista kaukaa. Näitä lappilaisen paikallislehden toimittajana varmasti kohtaamiaan teemoja Ollikainen on tuonut myös vilahtelemaan kirjansa sivuille. Hiihtosesongin kaupallinen merkitys ja sesonkityöntekijöiden huuruinen elämäntyyli saavat nekin osansa.

Kirjan tuoreinta antia oli vahva murretekstin osuus, koska tämän genren kirjoissa murteen käyttö ei ehkä ole niin yleistä. Nautin murretekstistä todella paljon ja kuulin korvissani joitakin samanlaisia ilmauksia puolison lappilaisten sukulaisten suusta. Todella kiinnostavaa kieltä ja hyvin hahmoihinsa istutettua esim. juuri kovaan paikkaan joutuneiden poliisien kohdalla.

Miljöönsä ja pienen paikkakunnan poliisiensa kuvauksessa näin tässä jonkinlaisia yhtymäkohtia myös Åsa Larssonin Ruotsin Lappiin sijoittuviin kirjoihin.

Tämän kirjan on kerrottu olevan ensimmäinen osa jännitystrilogiasta, joten lisää kolarilaista jännitystä on onneksi luvassa. Seuraavaa osaa Vesiraukkaa pitäisi jaksaa odotella syksylle 2014 saakka. Kirjan esittelyteksti Liken sivuilla lupaa hyvää...

Kiitos kiitos kiitos vielä pippis! Mistähän sinä tämän tuoreen ihanuuden mahdoit alun perin käsiisi yhyttää, kun et omia kommentteja ole jättänyt :). Minut teit joka tapauksessa tällä kirjalla todella iloiseksi.

Jos ennusmerkit paikkansa pitävät, tämä saattaisi maistua sinullekin ;).

Toivelistakirjojen lukuhaaste
2014 Keep Them Moving # 11

Voisin toistaa Bookgeon aiemman journalin: todella mieluinen toivekirja, jota olen himoinnut luettavakseni. Mulla on vaan edellinen Bookgeolta saatu toivekirja kesken, joten kestää hetkisen vielä, että tähän tartun. Paljon kiitoksia kirjaa kierrättäneille! :)

Voi, pippis ja Bookgeo, ihan jättikiitokset vielä tästä! Siis tämä oli oikea lukuelämys! Uskalsin nyt lukea nuo Bookgeon kommentit ja enpä voi muuta kuin todeta, että kesäyön tunneille täälläkin meni ja kaiken muunkin allekirjoitan hanakasti, joskaan lappilaisia puolison sukulaisia ei täällä ole, mutta kirjan murre siis toimii myös. Ihan mahtavaa, että tämä on trilogian alku. Toivon, että Lapissa jatketaan. :)

Varmaan seuraavassa miitissä, johon pääsen, kirja jatkaa matkaansa.

Hauskaa, että kirja oli päässyt toivelistalle. Hyviä lukuhetkiä seuraavalle kierrättäjälle! :)

Voi tämä oli todella mukava yllätys, olin juuri googlettanut tämän kirjan ja kirjailijan ja lisännyt toivelistalleni eilen. Tuhannet kiitokset erpax.

BC-miitissä seuraavalle lukijalle.
Mukavia lukuhetkiä!

Hambo toi Vaakon Nakin BC-miittiin tarjolle ja minähän sen mukaani nappasin. Kiitos kierrättäjille!

Tartuin kirjaan suurin odotuksin, mutta tämä olikin sitten selkeä pettymys. Jotenkin tästä nopealukuisesta kirjasta jäi semmoinen 'ohut' fiilis, henkilöhahmot jäivät pinnallisiksi, enkä osannut pitää heistä. Hiihtokeskusmarkkinointinakaan kirja ei toimi, niin ammattitaidottomiksi ja viinanhuuruiksi työntekijät kuvattiin :) Murre viehätti, mutta se ei pelastanut kokonaisuutta. Saattaisin lukea jatko-osan, mutta toivelistalle asti se ei yllä.
Taidan ottaa dekkarin mukaan tmään viikon miittiin etsimään uusia lukijoita.


EDIT: Kirjan kannessa on muuten selvästi ihan HÄMÄRÄä, osallistun vapautuksella Chanian kuukausivapautukset 2014 -haasteeseen syyskuun teemasanalla!

Vapautui kontrolloidusti illan BC-tapaamisessa, joka järjestettiin lunatumin Tampereen vierailun kunniaksi.

Tämä kirja lähti mukaani puolipakolla. Takakansi tosin näyttää hyvältä.