Vihan ja rakkauden liekit : Kohtalona 1930-luvun Suomi
4 journalers for this copy...
Otava 2010. 278 s. Kirjastopoisto. Tieto-Finlandiaehdokas 2010
Sirpa Kähkösen isoisä Lauri Tuomainen (1904-1971) joutui Tammisaaren pakkotyölaitokseen 24-vuotiaana vuonna 1928 ja toisen kerran 1932.
Tämä kirja sai alkunsa erään lukijani viestistä. Hän oli lukenut Mustat morsiamet -romaanini ja arveli, että kuvaukseni 30-luvun poliittisesta vankeudesta oli fiktiota. Silloin oivalsin, että Tammisaaren 30-luku oli sivistyneellekin lukijalle tuntematonta historiaa. Kun itse olen elänyt poliittisen vangin lähipiirissä, asia on ollut niin iso, läheinen ja kipeä, että en ole osannut hahmottaa, miten vähän muilla on siitä tietoa.
Tieto ei tullut Sirpa Kähkösellekään apteekin hyllyltä. Isoisä ei itse puhunut vankeusajoistaan, ja hänen kuoltuaan isoäiti poltti tätä koskevia papereita. Joitakin omaelämäkerrallisia tekstejä vielä löytyi, mutta tätä teosta varten on tarvittu mittava lähdekirjallisuuden ja arkistojen tutkiminen. Siinä työssä Kähkönen tuntuu olleen sekä tarkka että kriittinen. Samalla hän kirjoittaa hienoa, elävää tekstiä.
Työläistaustainen Lauri, joka oli vielä keskenkasvuinen nähdessään vuoden 1918 tapahtumat, hankkiutui asepalvelusaikanaan yhteyteen SKP:n sotilaslinjan kanssa ja lähti armeijan jälkeen 1925 kolmen toverinsa kanssa Pietariin / Leningradiin kouluttautumaan punaupseeriksi. Vanhempi veli Elias oli jo siellä kuten monet muutkin:
Rajan takana ylintä valtaa käytti se yhteiskuntaluokka, jonka oli nähty sortuvan Suomen vankileireillä. Neuvosto-Venäjä näyttäytyi nuorelle polvelle loputtomien mahdollisuuksien maana.
Seuraavana vuonna Lauri karkasi punakoulusta ja palasi joulun alla kotiin Kuopioon. Syksyllä 1927 EK löysi Laurin, eikä tämän säveltämä tarina "talouskomennuskunnassa" olosta mennyt läpi KO:ssa. Tuli 1,5 vuoden tuomio Tammisaareen.
Vankeinhoito näki poliittiset vangit "kasvatettavina", joista kyllä saataisiin yhteiskuntakelpoisia. Poliittiset taas pääsivät "punaiseen yliopistoon" ja opiskelivatkin ahkerasti joka suhteessa. Lauri oli tässä yhteisössä lähtökohtaisesti luopio, koska oli karkaamisellaan pettänyt SKP:n luottamuksen.
Tammisaaren yliopistonsa jälkeen Lauri osallistui tavalla tai toisella SKP:n toimintaan, mistä hänet tuomittiin - kyseenalaistenkin todistajalausuntojen perusteella - valtionpetoksen valmistelusta 7 vuodeksi Tammisaareen. Hän vapautui runsaan 6 vuoden kuluttua. Hän säilytti aatteensa mutta sodan tullen puolusti isänmaataan.
Kirja kuvaa paitsi Tammisaaren pakkotyölaitoksen oloja, myös yleisemmin 30-luvun ilmapiiriä ja tapahtumia sekä tiettyjä tuon ajan vaikuttajia. Poliittisista vangeista muutamien henkilökuva ja tarina nousevat kirjan sivuilta edustamaan aikaansa ja aatettansa, ja myös edustavimmat laitoksen henkilökunnan persoonallisuudet saavat osansa.
Nämä lyijynraskaat hetket [...] Tunnen lyijyn vielä omissa suonissanikin. Olen koettanut sanoa tässä kirjassa sen, mikä jäi sanomatta isoisältäni. Toivon että ne haamut, jotka ahdistivat häntä, saavat leponsa, jos kerron, mitä olen heidän kohtaloistaan saanut tietää.
Kursivoidut kohdat ovat sitaatteja kirjasta.
-ruzena
Edit. Romaanissa Graniittimies Sirpa Kähkönen käyttää fiktiivisten henkilöhahmojensa lähtökohtana tiettyjä Liekeissä esiintyneitä sukunsa jäseniä ja muita oikeita henkilöitä ja sijoittaa sen aitoihin historiakehyksiin.
Sirpa Kähkösen isoisä Lauri Tuomainen (1904-1971) joutui Tammisaaren pakkotyölaitokseen 24-vuotiaana vuonna 1928 ja toisen kerran 1932.
Tämä kirja sai alkunsa erään lukijani viestistä. Hän oli lukenut Mustat morsiamet -romaanini ja arveli, että kuvaukseni 30-luvun poliittisesta vankeudesta oli fiktiota. Silloin oivalsin, että Tammisaaren 30-luku oli sivistyneellekin lukijalle tuntematonta historiaa. Kun itse olen elänyt poliittisen vangin lähipiirissä, asia on ollut niin iso, läheinen ja kipeä, että en ole osannut hahmottaa, miten vähän muilla on siitä tietoa.
Tieto ei tullut Sirpa Kähkösellekään apteekin hyllyltä. Isoisä ei itse puhunut vankeusajoistaan, ja hänen kuoltuaan isoäiti poltti tätä koskevia papereita. Joitakin omaelämäkerrallisia tekstejä vielä löytyi, mutta tätä teosta varten on tarvittu mittava lähdekirjallisuuden ja arkistojen tutkiminen. Siinä työssä Kähkönen tuntuu olleen sekä tarkka että kriittinen. Samalla hän kirjoittaa hienoa, elävää tekstiä.
Työläistaustainen Lauri, joka oli vielä keskenkasvuinen nähdessään vuoden 1918 tapahtumat, hankkiutui asepalvelusaikanaan yhteyteen SKP:n sotilaslinjan kanssa ja lähti armeijan jälkeen 1925 kolmen toverinsa kanssa Pietariin / Leningradiin kouluttautumaan punaupseeriksi. Vanhempi veli Elias oli jo siellä kuten monet muutkin:
Rajan takana ylintä valtaa käytti se yhteiskuntaluokka, jonka oli nähty sortuvan Suomen vankileireillä. Neuvosto-Venäjä näyttäytyi nuorelle polvelle loputtomien mahdollisuuksien maana.
Seuraavana vuonna Lauri karkasi punakoulusta ja palasi joulun alla kotiin Kuopioon. Syksyllä 1927 EK löysi Laurin, eikä tämän säveltämä tarina "talouskomennuskunnassa" olosta mennyt läpi KO:ssa. Tuli 1,5 vuoden tuomio Tammisaareen.
Vankeinhoito näki poliittiset vangit "kasvatettavina", joista kyllä saataisiin yhteiskuntakelpoisia. Poliittiset taas pääsivät "punaiseen yliopistoon" ja opiskelivatkin ahkerasti joka suhteessa. Lauri oli tässä yhteisössä lähtökohtaisesti luopio, koska oli karkaamisellaan pettänyt SKP:n luottamuksen.
Tammisaaren yliopistonsa jälkeen Lauri osallistui tavalla tai toisella SKP:n toimintaan, mistä hänet tuomittiin - kyseenalaistenkin todistajalausuntojen perusteella - valtionpetoksen valmistelusta 7 vuodeksi Tammisaareen. Hän vapautui runsaan 6 vuoden kuluttua. Hän säilytti aatteensa mutta sodan tullen puolusti isänmaataan.
Kirja kuvaa paitsi Tammisaaren pakkotyölaitoksen oloja, myös yleisemmin 30-luvun ilmapiiriä ja tapahtumia sekä tiettyjä tuon ajan vaikuttajia. Poliittisista vangeista muutamien henkilökuva ja tarina nousevat kirjan sivuilta edustamaan aikaansa ja aatettansa, ja myös edustavimmat laitoksen henkilökunnan persoonallisuudet saavat osansa.
Nämä lyijynraskaat hetket [...] Tunnen lyijyn vielä omissa suonissanikin. Olen koettanut sanoa tässä kirjassa sen, mikä jäi sanomatta isoisältäni. Toivon että ne haamut, jotka ahdistivat häntä, saavat leponsa, jos kerron, mitä olen heidän kohtaloistaan saanut tietää.
Kursivoidut kohdat ovat sitaatteja kirjasta.
-ruzena
Edit. Romaanissa Graniittimies Sirpa Kähkönen käyttää fiktiivisten henkilöhahmojensa lähtökohtana tiettyjä Liekeissä esiintyneitä sukunsa jäseniä ja muita oikeita henkilöitä ja sijoittaa sen aitoihin historiakehyksiin.
Journal Entry 2 by ruzena at Wishlist RABCK, A Bookcrossing member -- Controlled Releases on Monday, July 11, 2016
Released 7 yrs ago (7/11/2016 UTC) at Wishlist RABCK, A Bookcrossing member -- Controlled Releases
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Toivelistan täyttymystä, olepa hyvä!
Kiitos ruzena!
Tätä toivelistakirjaa olen muutamaan kertaa ihan kirjakaupassakin katsellut ja harkinnut ostamista. Ja ajatellut, että tämän ostan ensimmäisenä, kun on puutetta lukemisesta. Vielä ei ole ollut, mutta olen tämän saamisesta todella iloinen.
Kai se niin on, että kun itekin ikääntyy, niin historia alkaa kiinnostamaan - tai niin ainakin mulle on käynyt.
Tätä toivelistakirjaa olen muutamaan kertaa ihan kirjakaupassakin katsellut ja harkinnut ostamista. Ja ajatellut, että tämän ostan ensimmäisenä, kun on puutetta lukemisesta. Vielä ei ole ollut, mutta olen tämän saamisesta todella iloinen.
Kai se niin on, että kun itekin ikääntyy, niin historia alkaa kiinnostamaan - tai niin ainakin mulle on käynyt.
Huh, olipa kirja!
Tartuin kirjaan viimein, kun hain Menolippu -lukuhaasteeseen omasta kirjahyllystä sopivia kirjoja. Tästä käytän sanan viha.
Mutta kirja ei tosiaankaan ole kevyttä luettavaa, mutta en hetkeäkään kadu, että sen luin. Olkoonkin, että syy lukemisen aloittamiseen oli hieman kyseenalainen (haaste).
Tätä lukiessa tuli kyllä niin monesti mieleen, että niin, tämä on oikeasti tapahtunut. Suomessa. 1930 -luvulla. Pistää ajattelemaan. Vetää hiljaiseksi.
Ehdottomasti suosittelen tämän lukemista, jos Suomen historia hiemankaan kiinnostaa.
Tartuin kirjaan viimein, kun hain Menolippu -lukuhaasteeseen omasta kirjahyllystä sopivia kirjoja. Tästä käytän sanan viha.
Mutta kirja ei tosiaankaan ole kevyttä luettavaa, mutta en hetkeäkään kadu, että sen luin. Olkoonkin, että syy lukemisen aloittamiseen oli hieman kyseenalainen (haaste).
Tätä lukiessa tuli kyllä niin monesti mieleen, että niin, tämä on oikeasti tapahtunut. Suomessa. 1930 -luvulla. Pistää ajattelemaan. Vetää hiljaiseksi.
Ehdottomasti suosittelen tämän lukemista, jos Suomen historia hiemankaan kiinnostaa.
Released 3 yrs ago (7/4/2020 UTC) at Rantasalmi, Etelä-Savo / Södra Savolax Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Tämä oli tarjolla HEP -ketjussa, josta sen nappasi Eijukka.
Oikein mukavia kesäpäiviä sinne mökille :)
Oikein mukavia kesäpäiviä sinne mökille :)
Journal Entry 6 by eijukka at Jyväskylä, Keski-Suomi / Mellersta Finland Finland on Monday, August 31, 2020
Nöyrimmästi pyydän anteeksi kun vastoin tapojani jostain mökkisyystä (olemme koko kesän saaressa) journalointi oli unohtunut. Lisäksi ruzena viestisi oli mennyt sähköpostini tarjouksiin ja huomasin sen vasta äsken.
Eli kirja tuli perille ja on sen verran raskaslukuinen vaikkakin hyvin kiinnostava, että lukeminen on ollut hidasta ja jaksottaista.
Yritän vauhdittaa lukemista!
Eli kirja tuli perille ja on sen verran raskaslukuinen vaikkakin hyvin kiinnostava, että lukeminen on ollut hidasta ja jaksottaista.
Yritän vauhdittaa lukemista!
Journal Entry 7 by eijukka at Riihimäki, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Tuesday, October 27, 2020
Released 3 yrs ago (10/27/2020 UTC) at Riihimäki, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Kirja jatkaa matkaansa HEP-kirjana Riihimäen suuntaan.
Kiinnostavia lukuhetkiä!
Kiinnostavia lukuhetkiä!
Journal Entry 8 by Paulanni at Riihimäki, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Monday, November 2, 2020
Kirja tuli perille tämän päivän postissa. Minulla on Kuopio-sarja kesken, ja sen seuraksi ja taustoittajaksi heppasin tämän tietokirjan. Suurkiitos, eijukka!