(Der Geschmack von Apfelkernen / 2008)

Minerva Kustannuksen sivulta lainattua:

"Katharina Hagenasta tuli romaaninsa myötä kertaheitolla yksi Saksan myydyimmistä ja arvostetuimmista romaanikirjailijoista. Helmikuussa 2008 ilmestyneestä kirjasta on meneillään 16. painos, ja romaanin käännösoikeudet on ennätetty myydä jo 10 maahan. Kirja on ollut myös arvostelumenestys, jota on kiitetty kymmenissä eri medioissa.

Omenansiementen maku alkaa, kun Iris perii tätinsä kuoleman jälkeen sukunsa vanhan omakotitalon, lapsuutensa mummolan. Kirjastohoitajana työskentelevästä Iriksestä lapsuus tuntuu hyvin etäiseltä, mutta kun hän asettuu taloksi, alkaa menneisyys herätä eloon hänen mielessään.

Talo paljastaa vähitellen vaiettuja salaisuuksiaan, ja sukulaisten osin traagisetkin elämäntarinat tulevat osaksi Iriksen matkaa menneisyyteen ja omaan itseensä. Unohtaminen ja muistaminen lankeavat yhteen ainutlaatuisella tavalla Katharina Hagenan vangitsevassa, omenantuoksuisessa ja -makuisessa romaanissa. Kirjasta kuoriutuu kerros kerrokselta rikkaampi ja täyteläisempi kasvutarina, joka vie lukijan mennessään."

Osallistun tällä MINKULAn toivelistahaasteeseen, seuraava kohde Bookgeo.

Isot kiitokset Hippa-kirjasta, joka oli kuriroitu minulle Kesäpäiville. Harmi, ettet itse päässyt mukaan, kirjaterveisiä ja nähdään taas!

Omenakausi kuumimmillaan ja pitäisi ahkeroida vielä lisää omenien kanssa. Omenakirja meni sopivasti samaan syssyyn. Kehuvan arvostelun perusteella tämä toivelistalle päätyi, mutta ihan samoja kehuja en voi itse tästä antaa. Saksalaista nykykirjallisuutta tulee harvemmin luettua, joten miljöö oli mukavaa vaihtelua, mutta muuten tarina ei kiehtonut minua tiiviisti. Epäselvät aikasiirtymät ja lukuisan naisjoukon vaihtelevat tragediat turhauttivat vähän. Yleensä pidän sukutarinoista, mutta minulle tämä oli aika repaleinen sellainen.

Kiitos kovasti joka tapauksessa, Piiku!

Toivelistakirjojen lukuhaaste

2013 Keep Them Moving # 28

Miitistä nappasin mukaani nimen houkuttelemana.

Aika dramaattista omenanmakua. Vähän loikkiva tarina mutta mielenkiintoinen. Vien miittiin.

Kiitos toivekirjasta, valopää! Olipa mukava yllätys! :)

Kirja kuulosti kiehtovalta, mutta oli sitten vähän pettymys. Tragediaa ja dramatiikkaa ehkä liiallisestikin, juurikin tuollaista poukkoilevaa kerrontaa ja en oikein pitänyt henkilöistäkään... Kiitokset, Piiku ja muut kirjaa kierrättäneet!

Lähtee LiskoMiettiselle toivelistahippakirjana jossain vaiheessa, kun ensin selvitän, oliko jotain muuta postiteltavaa sinne suuntaan.

Näin hitaan ei pitäisi hippaan ryhtyä... Hyviä lukuhetkiä ja mukavaa kevättä, LiskoMiettinen!

:D Ei ole paniikkia. Tämä piristi ihanasti perjantai fiilikseni huippuunsa. Toivekirja ja toinen olikohan arvoitusarkku-kirja laatikossa.

Ihana viikonloppu tulossa ja en nyt ihan kyllä heti tähän tartu, kun on paljon muutakin luettavaa. Kiitoksia. <3

Muut ei oo tästä kirjasta paljon tykänneet. Enpä silti anna sen vaikuttaa.

Tämähän oli ihan hyvä, kun vaan pääsi henkilöihin sisälle. Toki vähän ehkä liikaa dramatisoituja tilanteita ja toki välillä pomppi kerronta aika lailla. Eli vähän oli epäuskottavuutta draaman osalta, mutta tykkäsin silti lukea ja ennen kaikkea tykkäsin paikan kuvauksista yms. kerronnasta.

Omat omenat ei kyl o viel kypsiä. Viinimarjat jo keräsin. Samoin karviaisia voisi kait pikkuhiljaa suuhunsa kerätä.

Tämä tarttui mukaani Jyväskylän miitistä, kun takakannessa mainittiin kirjastonhoitaja. (Olen siis sellainen.) Kiitos kirjan kierrättäjille!

Kirja vapautuu Raahen kirjamessujen aikana, kirjastoon.

Lukuiloa!

Raahen kirjamessuilta kirja lähti Kokkolaan odottamaan lukuvuoroaan.

Pidin kirjasta, vaikka luettuani aiemmat kommentit olin hiukan epäilevä. Henkilöt jäivät aika vieraiksi, jopa päähenkilökin, mutta jollain lailla pidin kuitenkin hänestä. Kirjassa oli mielestäni jotenkin viileä tunnelma kaikesta tapahtuneesta huolimatta.

Työkaverin kautta eteenpäin!