Takakannesta:
Sateisena aamuna komisaario Brunetti ja ispettore Vianello hälytetään Canal Grandelle, josta he löytävät pienen tytön hukkuneena. Tapaus mutkistuu heti alkuunsa, sillä kukaan ei ole ilmoittanut lasta kadonneeksi, eikä kukaan ole kaivannut varastettuja esineitä, jotka löytyivät lapsen hallusta.
Brunettin tutkimukset johtavat Venetsian kanaaleista mustalaisleiriin kaupungin ulkopuolella. Siellä hän kohtaa sulkeutuneen yhteisön, joka ei paljasta salaisuuksiaan ulkopuolisille ja jossa valtaväestön ennakkoluulot törmäävät syvään juurtuneeseen rikollisuuteen.

Nämä Donna Leonit ovat kyllä niin mulle sopivia dekkareita. Olin kirjasta lukenut kolmanneksen kun aloin epäilemään kirjan kansien olevan väärät. Takakannessa luvattua ruumista ei ollut vielä näkynyt, eikä muustakaan rikoksesta ollut vielä merkkejä. Kirjassa käsitellään jälleen niin monia muita teemoja kuin itse rikosta, pääpainona on tällä kertaa ennakkoluulot.

Löysi lukijan pks-miitistä.
______________________________________________________________________________
Osallistun kirjalla 52 viikkoa -haasteeseen. Helsingissä on satsanut viimeaikoina siihen malliin että eihän tässä enään kohta tiedä on Helsingissä vai Venetsiassa.

Sieluni huusi suomenkielistä viihdettä monenlaisen vakavan kirjallisuuden jälkeen. Vastaus sen huutoon tuli BC-miittipöydästä.

Juuri mielentilaani sopivaa luettavaa, vaikka hautajaisilla tarina alkoi ja hautajaisiin päättyi. Sujuvaa ja sopivan kevyttä. Kirjan alkupuoli kului Brunettin epävirallisesti selvitellessä huijaripapin taustoja. Puolivälissä päästiin pääasiaan eli hukkuneena löytyneen mustalaistytön kuoleman selvittämiseen. Se olikin kiinnostavaa ja myös vähän koskettavaa.

Kirjan luettuani ihmettelin sen nimeä. Englanninkielisen nimen The Girl of His Dreams olisi voinut kääntää toisinkin. Suomessa unella ja unelmalla on myös ero. Unelmista ei tässä ollut kysymys, vaan öisin unissa vaivaavasta kuolleesta lapsesta.

Bookgeolle ja sitten ehkä Pinnille osana Modifioitua hippaa.

Hippa hyppäsi sukkelasti Pirkkalaan, oikein paljon kiitoksia dotdotille! Odottelemme Pinnin vastauksen, onko hän mukana hipassa vai etsinkö kirjalle kontrolloidusti seuraavan lukijan muuta kautta. Luen kirjan joka tapauksessa kahdessa viikossa.

Aika hyvä Leon tämä. Tarinassa oli aineksia useampaankin pääjuoneen, vasta puolessa välissä päästiin siihen tässä punaiseksi langaksi ajateltuun, mikä vähän hämäsi. Sujuva yhteiskuntakritiikki, erilaisten ennakkoluulojen puntarointi ja Brunettin omat moraalimietinnöt veivät tarinaa joka tapauksessa napakasti eteenpäin ilman isomman jännityksen tunnelmaakin. Kirjan nimi ei tosiaan osu ihan asian ytimeen tällä kertaa.

Kiitos dotdotille vielä. Pinni ei halunnut Hippa-leikkiin tällä kertaa, joten tarjoan tätä foorumin Hep-ketjussa.

--Varattu Hep-kirjana Chanialle.

Toivelistakirjojen lukuhaaste

Hep-kirja matkaan kohti Kokkolaa. Mukavia syksyisiä hetkiä Chanialle!

2013 Keep Them Moving # 29

Kiitos Brunettista! Menee odottamaan vuoroaan lukupinoon!

Pidin tästäkin Brunetti-dekkarista kovasti, näitä on helppo lukea ja aina saa uutta tietoa Italiasta, sen yhteiskunnasta, tavoista ja myös, kuten tässäkin kirjassa, ennakkoluuloista.

Koivula5 saa tämän seuraavaksi!

Kiitos kirjasta, se oli odottamassa kun tulin reissusta!