"Inkeri Aho on 42-vuotias vakuutusvirkailija, perheetön ja kohtuullisessa fyysisessä kunnossa. Hän on huolehtinut itsestään ja siskostaan Elinasta siitä asti kun täytti 17 vuotta. Hän elää suojaisaa, tavallista elämää työn, kaupan ja kodin välissä eikä kaipaa muutoksia. Aho ei kärsi miellyttämisen pakosta, pikemminkin päinvastoin. Hänen ihmispelkonsa kiteytyy vakuutusetsivän ammatissa: onnettomuuksia voi ennaltaehkäistä parhaiten olemalla yksin, koska vakuutus ei korvaa kumppanin tai sukulaisen aiheuttamia vahinkoja. Mutta kohtalo ei jaa hänen näkemystään. Elina kuolee onnettomuudessa, jonka aiheuttajaa poliisi alkaa etsiä. Myös Inkeri Aho yrittää surun seassa tehdä työtään, selvittää autovarkautta ja vahingontekoa joita epäilee tilaustyöksi. Ja sitten valkenee se päivä, jolloin Aho tajuaa tutkimansa tapauksen liittyvän läheisesti onnettomuuteen, joka vei hänen rakkaimpansa - ja käsittää, ettei elämä anna vakuuksia vaaraa vastaan.

Auli Mantila kuvaa kuolemaa, surua ja menetystä poikkeuksellisen kouraisevasti. Hän kirjoittaa iskevää ja elinvoimaista kieltä ja hallitsee myös nasevan ja uskottavan dialogin kouliintuneen käsikirjoittajan taidolla. Kirjan tunnelmissa on tiheyttä ja hyytävyyttä - kuten hyvässä jännitysromaanissa kuuluukin olla. Alakuloisen perusvireen Mantila maustaa pikimustalla huumorilla ja kirpeällä ironialla. Romaanissa pohditaan, mitä tapahtuu, kun suojattu ihminen joutuu uhatuksi ja miten me yhteisönä kannamme vastuuta toisistamme. Tarina tarttuu lukijaan tiukalla otteella ja pitää kiinni vielä sittenkin, kun lukija on jo laskenut kirjan käsistään.

"

Otin kirjan luettavaksi Turun bc-miitistä Koulusta.

Hihhih, kävipäs kirjan kanssa hassusti. Lukiessani kirjaa mietin välillä että tämäpä kuulostaa ja tuntuu tutulta, mutta arvelin että se johtuu ihan siitä mitä olin lukenut Myyrmannin räjähdyksestä. (Ohoh, siitäkin on jo kymmenen vuotta aikaa.) Kun pääsin loppua kohden niin tarina tuntui yhtäkkiä vieläkin tutummalta, olinkohan sittenkin lukenut kirjan aikaisemminkin? Ja jep, olen. Ja sekin oli bookcrossing-kirja. :D

Tarinasta voisin sanoa aivan saman kuin nelisen vuotta sitten luettuani kirjan, eli: "Kirjan tunnelma piti minua todella otteessaan ja aloitettuani lukemisen oli aina vaikea lopettaa. Pidin todella tyylistä, tuli vähän mieleen Anja Snellmanin jännityskirjat. Loppunäytös oli ehkä vähän epäuskottava, mutta ei pilannut lukuelämystä.

Kirjan perusteemana on yksinäisyys ja tarina kietoutuu kauppakeskus Myyrmannin räjähdyksen kaltaisen onnettomuuden ympärille. Paikoin luetellaan paljonkin faktoja ja toisaalla pohditaan syviä, kertojaäänenä toimii vuoroin 3 eri hankilöä.

Kenties otan kirjan miittiin tai kenties vapautan villisti. "

Täyttävän hampparibuffetin jälkeen kirja jäi Ranta-Kertun peli/lehtipöydälle odottamaan seuraavaa lukijaa.