Otava, Helsinki 2008. Liimaselkä, 199 sivua.
Ulkoasu: Markus Pyörälä.

Tarjouskorista lienen joskus noukkinut.

Takakansi:
Maailma kutsuu, neiti Kolmiodraama. Nyt me Koistisen kauniit naiset menemme valloittamaan Hollannin, äiti sanoo.
Kertun 15-vuotispäivä on päättynyt nolosti. Hän on lopettanut suhteensa Miraan tekstarilla. Ei kovin kypsää.
Tuore virtuaalisuhde Jimiin kukoistaa, mutta Mira on raivoissaan. Kertun pelastukseksi luksusmutsi vie tuhlaajatyttärensä syyslomalle Amsterdamiin. Mutterissa on kelpo kallonkutistajattaren vikaa. Rakkausromaanien kirjoittajan pätevyydellä ja vinolla huumorilla hän terapoi tytärtään samalla kun esittelee itselleen tuttua kaupunkia kanaaleineen ja polkupyörineen, huumeruiskuineen, tyttökatuineen ja historian haamuineen.
Kaupunki jää Kertun lähdettyä ennalleen, mutta Tampereen tyttö on muuttunut. Hän ja Anne Frank ovat jakaneet yhteisen salaisuuden.
Kotona odottaa vuosisadan yllätys.

***
Taisin ostaa tämän jo ennen kuin lainasin kirjastosta jatko-osan, sen jonka otsikkona ja pääasiallisena tapahtumapaikkana toimii Goa ja minäkertojana muistaakseni Kertun kultamussukka Mira. Jos järjestys olisi ollut toinen, olisi Amsterdam, Anne F. ja minä saattanut hyvinkin jäädä kauppaan.
Rannela kirjoittaa sujuvasti ja hauskasti, ilmiselvää teini-chicklitiä. Minä nyt en vaan jaksa jatkuvaa tuotemainontaa sen paremmin kuin yletöntä vaate- ja meikkiselostustakaan. Minulle on ihan kuulkaa sama, millaisissa sukissa Kerttu kulloinkin kulkee. Onhan Rannela yrittänyt koukata haaviinsa jotain vähän syvällisempääkin, mutta eihän sellaista pinnassa polskimalla saaliiksi saa. Nuorten uskon tykästyvän kirjaan oikeasti, onhan kirjailija Kaarina Katajan lailla kovasti inessä nuorten skenessä.
Otavalle huomautus: Jos ette ole vielä vaihtaneet kirjansitomoa, tehkää se nyt. Tai maksakaa sille edes sen verran suuri korvaus, että firmalla on varaa ostaa kunnon liimat. Kaupasta päästyään kirja on seissyt suoraryhtisenä nuortenkirjahyllyssäni, mikä tarkoittaa sitä ettei sen kansia ole turhaan taivuteltu. Ja kuitenkin sekä etu- että takakanteen liimattu paperi (sillä on nimi, tiedän sen vaan en muista) on irti. Jopa huolella levitetty puikkoliima saattaisi pitää paremmin kuin tämä mikälieliima.

Terhi Rannela Otavan sivuilla
Terhi Rannela Wikipediassa
Mukillinen mustaa teetä, matkoja ja muistikirjan sivuja: <a href="http://terhirannela.wordpress.com/>Terhi Rannelan kirjailijaelämää

Kirjassa Kerttu pähkäilee kahden heilan loukussa. Nyt Kerttu seuralaisineen jäi tähyilemään maisemia Tuulen heilan juurelle.

LÖYTÄJÄLLE: Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa! Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat uudestaan täällä kirjoittamassa mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle. Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, mutta haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa näiden linkkien taakse: * BookCrossingista suomeksi http://bookcrossingfinland.net/wiki/Etusivu * Suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30 * BookCrossing suomenkielisessä Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing LUKUILOA!!!

Hei Tarna,
en tiedä, mitä tuumaat, kun teen näin, mutta ruksin tuon "Jos jätit tämän kirjan sinne mistä löysitkin sen..." -ruudun. Menin täysin "pahaa" aavistamatta ihmettelemään lukutuolin löytämää Aurinkoa. Repussani minulla oli neljä kirjaa, joista ainoastaan yhtä olin yrittänyt lukea ja sitten vaan harpponut loppuun.Tarkoitus oli palata reissulta reppu tyhjänä, mutta... :D

Siellähän se Aurinko oli ja ihmeekseni kaikenlaisia muitakin teoksia/veistoksia. Mistä tahansa kulmasta niitä ihmettelekin, aina näkyi myös kirjapussukoita... :O

Kun kerran oli varaa valita, en poiminut tätä kirjaa mukaani. Tapanani on kuitenkin ollut tehdä tällainen "ruksi ruutuun" -merkintä, jos olen sattumalta törmännyt kiertävään kirjaan. Tämä kirja jäi siis sinne - poimin vain BCID:n ja kirja jäi niille sijoilleen tiiviisti pussiinsa suljettuna. :)