"Kätilö on tosipohjainen kertomus Suomalaisnaisen ja SS-upseerin yhteentörmäyksestä Lapin sodan kynnyksellä. Se on väkevä todistus siitä mihin ihminen on valmis rakkauden tähden.

Katja Ketun vahvaääninen romaani taikoo esiin vaietun historian, vankileirien ja saksalaissotilaiden sotamorsiamien Suomen.

Katja Ketun kieli on omaa luokkaansa, kokonaisuuden loistokas osa."

Edit. 9.1.

”Oli tulossa erä uusia vankeja. Minulle oli annettu tehtäväksi kuunnella niiden keuhkot ja ilmoittaa tubekuloosista ja keuhkomädästä. Sen lisäksi tuli merkitä ylös paleltumiset sekä kartoittaa kullien ja kyrpien kuntoisuus, mitata ja merkitä ylös mahdolliset tipat ja sokeriterskat sekä eritoteten vartoa, josko mukana oli esinahattomia. Niistä piti heti ilmoittaa. Kuolleistaherättäjä oli löytänyt kaksi ja heti Montja retuutti ne ulos ilkosilleen värjottelemään. Kun sitten valitin, että kylvetys jäi puolitiehen, vastasi Herman Gödel:
_ Älä huoli, Fräulain Schwester. Nämä verjüdelten Russen on viety toiseen leiriin.

Olin vähän yllättänyt, kun kaivoin joulupaketista esiin Kätilön. Olin toki nähnyt kirjan uutuuksissa, mutta ollut vähän sitä mieltä, että tämä ei ehkä ole ihan minun juttuni. Toisaalta myös tiedän, että lahjan antaja tuntee suht hyvin kirjamakuni, joten en olisi välttämättä odottanut lahjaksi tätä. On kuitenkin hyvä hypätä omien rajojensa yli, sillä muuten ei koskaan löydä mitään uutta. Tiedän Lapin sodasta harmittavan vähän. Edellinen noihin tapahtumiin sijoittuva fiktiivinen kirja, jonka olen lukenut, on ollut Enni Mustosen Lapin vuokko. Molemmat sijoittuvat Lapin sotaan, molemmat päähenkilöt ovat kätilöitä, molemmat rakastuvat SS-mieheen ja molempien kirjojen teemoissa on rakkaus. Mutta siihenpä ne yhtäläisyydet loppuvat. Vaikka Mustonen käsittelee vaikeitakin teemoja, kirja on ennen kaikkea hyvin sulateltavaa viihdettä. Ketun Kätilön tarina on karu, kieli on rujoa, en pitänyt kummastakaan päähenkilöstä (tai itse asiassa juuri kenestäkään kirjan henkilöstä), eikä tämä kirja sula helposti, vaan jää kulkemaan mukaan ajatuksiin. Tarina on rosoinen, kerronta vimmaista, kieli menee luihin ja ytimiin. Tarina kulkee usean tason ja eri kertojien kautta ja kirjan henkilöiden suhteet ja menneet tapahtumat avautuvat pikku hiljaa pala palalta. Kätilö on omassa yhteisössään syrjitty, SS-mies Johannes kaikkien naisten suosikki, mutta mieleltään sodan vaurioittama. Tarina on laajemmalta näkökannalta kertomus yhden sukupolven selviytymistaistelusta, osa selvisi, osa ei.

- Ei taija Hilleri voittaa. Puoli pallia jäljellä. Kotona istuu ja matonreunaa jälttää.
Minua loukkasi, miten vähän se meidän asiaamme uskoi.
- Pittää ajatella tulevaa.

Kaikki isovanhempani ovat olleet sodassa, ukit sotimassa, mummot Lottina. Olen usein miettinyt, miten olisin itse selvinnyt. Olen ihmetellyt miten ihmiset kestivät kaksi (tai oikeastaan kolme) sotaa niin lyhyellä aikavälillä, miten ihmiset selvisivät kaikista sodan julmuuksista. Oli pakko. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Ja kyllähän sen on nähnyt, miten sodan arvet ovat yltäneet sukupolvien yli jopa tähän päivään. Aika korjaa satoa, sillä sodassa olleet sukupolvet alkavat pikku hiljaa poistua, mutta sitä aikaa ei saisi unohtaa koskaan. En oikeastaan tiedä, pidinkö Kätilöstä vai en. Ainakaan se ei jätä hevillä rauhaan. Luin kirjan kahdessa osassa, aloitin uudenvuoden aattoyönä, sitten tuli sairasloman jälkeen melkein viikon katko. Välillä kirja piti laskea käsistä ja huokaista. Silti olen ”iloinen”, että luin tämän kirjan. Ja luen sen varmasti vielä toiseenkin kertaan, kunhan se on ensin kiertänyt bc-rinkinä.

Laitan kirjan matkaan mahdollisimman pian. Ehtii toivottavasti viimeistään huomisen postin kuljetettavaksi.



Sain tämän joululahjaksi ja tarjoan kirjaa bc-ringiksi. Rinki lähtee liikkeelle, kunhan ehdin lukemaan kirjan. Jos kiinnostut, laita pm!

Rinki:
- tee journal-merkintä, kun saat kirjan
- lue kirja n. neljän viikon kuluessa
- tee luettuasi journal ja toimita eteenpäin (myös kuurikyyti on ok, kunhan se ei venytä hirveästi kirjan matkaa)

Osallistujat (saatan muokata listaa paikkakuntien perusteella, jos mukaan tulee muita kiinnostuneita)

Annimanni (Espoo)
Tyrnimarja (Helsinki)
Silkki (Helsinki)
Anuliini1975 (Ähtäri)
Lottuli (Pieksämäki)
Bookgeo (Tampere)
Aava (Jyväskylä)
ButtesChaumont
StinaP (Raahe)
Rita80 (Kangasala)
Runojalka (Kokkola)
Tmarju (Rovaniemi)
Tuittupeppi (Lahti)
.
.
.
ja lopulta takaisin Liinuskaiselle

Kätilö saapui Espooseen, kiitoksia! Minulla on pari muuta rinkikirjaa jonossa (miten siinä aina käykin niin?), mutta sitten tartun tähän.

Luin kirjan jo pari viikkoa sitten, mutta journalointi on unohtunut. Anteeksi! Huomenna on meillä miitti Helsingissä, Tyrnimarja saa kirjan siellä.

***

Tämä oli minulle vaikea kirja - osittain ihan pelkästään roisin kielen vuoksi (tällaista kaunosielua se aina vähän hämmentää), osittain tapahtumien ja henkilöiden karkeuden ja, kuten Liinuskainenkin tavallaan mainitsee, vastenmielisyyden vuoksi. Sellaista sota, kai, on, mutta ahdistaa se silti.

Kirjan lukeminenkin osui minulla vähän huonoon paikkaan, kun mieheni sairastuminen vei hetkeksi kaiken keskittymiskyvyn ja parhaiten olisi uponnut puhtaan juonivetoinen hömppä. Sellainen olo tästä kuitenkin jäi, että kyse on merkittävästä teoksesta, josta varmasti saisi toisella lukemiskerralla ja syventymällä paljon enemmän irti kuin nyt onnistuin. Ehkä tartun tähän vielä uudelleen.

Kirja täällä. Palaan luettuani.

Tunnustan että tartuin tähän rinkikirjaan hieman epäluuloisena vaikka tiesin sen saaneen hyvät arvostelut. On tullut luettua aika paljon sota-aikaan sijoittuvia kirjoja ja katseltua leffoja ja TV-sarjoja ja ajattelin aiheen olevan niin loppuunkalutun, että tämäkin kirja osoittautuu vain vanhan toistoksi ja silotelluksi sota-ajan rakkaustarinaksi.
Mutta Katja Kettu yllättikin minut täysin. Irvokasta ehkä, mutta kirja on suorastaan virkistävän erilainen episodi Lapin sodasta. Kirjan kieli on roisia ja paikoin niin räävitöntä että lukijakin punastelee ja vaikea uskoa että teksti on lähtenyt nuoren naiskirjailijan kynästä. Minua kirjan ruma kielenkäyttö ei häirinnyt, päinvastoin se juuri teki kirjasta hyvän ja todentuntuisen, samoin kuin Lapin murteen hieno käyttö. Kätilöhän on itseoppinut, lähes koulujakäymätön nainen,joten olisi aika epäuskottavaa laittaa hänen suuhunsa salonkikelpoista kirjakieltä. Johanneksen osuudet kirjassa onkin sitten kirjoitettu selvästi eri tyylillä. Katja Ketun kerrontatyyli tuo sodan koko kauheudessaan lukijan silmien eteen ja kirjan tapahtumat jäävät kummittelemaan mieleen vielä pitkäksi aikaa sen jälkeen kun takakansi on suljettu. Tämä kirja vaatii sulatteluaikaa ja tuntuu että ihan heti ei voi vain tarttua toiseen kirjaan.
Kiitokset Liinuskaiselle hienosta rinkikirjasta! Kirja jatkaa matkaansa pikapuoliin.

Kätilö matkaa tänään ringissä seuraavalle.

Kirja saapui tänään. Kiitos! Odotan lukukokemusta mielenkiinnolla.

Odotin kirjalta tosi paljon, koska aihe kuulosti mielenkiintoiselta. Luin vähän aikaa sitten tuon Liinuskaisen mainitseman Mustosen Lapinvuokon, joka käsittelee tosiaan myös saksalaiseen rakastuvaa kätilöä Lapin sodassa. En ehkä kuitenkaan ollut ihan valmistautunut siihen, miten erilainen tämä kirja olisi! Olin kieltämättä aika yllättynyt karkeasta ja rivostakin kielestä ja siihen tottuminen vei aikansa. Varsinkin alussa kieli suorastaan häiritsi lukukokemusta. Kirja oli kuitenkin niin hyvin kirjoitettu, että tarina vei mukanaan kaikista vastenmielisyyksistä huolimatta.

Myöskään minä en pitänyt oikeastaan yhdestäkään kirjan henkilöstä, ja lisäksi minua ärsytti se, miten päähenkilö lähti "rakkauden perässä" leirille, vaikka oli tavannut ihastuksensa vain lyhyesti. Enemmän se minusta vaikutti himolta kuin rakkaudelta, varsinkin kun välillä tuntui ettei nainen muuta ajatellutkaan kuin naimista. Mutta toisaalta, hänhän oli kätilö, ehkä ajatukset siksikin pyörivät koko ajan alapäässä?

En oikein pitänyt siitä, miten kaikki kirjan hahmot olivat jotenkin yhteydessä toisiinsa. Vähän liikaa yhteensattumia minusta. Sen sijaan kirjan kerrontatavasta pidin. Vaikka tarina ei edennyt nopeasti, sai tapahtumista lopulta ihan selkeän kuvan ja kirjan loputtua olisi melkein tehnyt mieli aloittaa uudelleen alusta, koska vihdoin tiesi mihin tapahtumiin missäkin viitattiin.

Isoisäni oli muuten mukana Lapin sodassa. Yksi läheisimmistä ystävistäni taas on saksalainen, ja hänen isoisänsä oli myös sota-aikana Lapissa. Mies puhui pojantyttärelleen usein ihanasta Suomesta ja suomalaisista ja herätti ystäväni kiinnostuksen Suomea kohtaan, mikä taas lopulta johti meidän ystävyyteemme. Tuntuu aina yhtä kummalliselta ajatella, että isoisämme olivat Lapin sodassa vihollisia, eri puolilla rintamalinjaa. Kunhan saan aikaa vähän sulatella tätä kirjaa, tuo tämä lukukokemus myös näihin pohdiskeluihin varmasti oman lisänsä.

Yhteenvetona: kirja oli erittäin hyvä, mutta suurimpana miinuksena pidän kuitenkin liiankin roisia ja karkeaa kieltä. Vaikka se toisaalta sopii tarinaan, oli se kuitenkin minulle vähän liikaa. Siksi kahdeksan pistettä.

Olen kysynyt duskiskan osoitetta pm:llä ja yritän laittaa kirjan postiin mahdollisimman pian vastauksen saatuani.

Edit: Duskiska oli lainannut kirjan kirjastosta ja lunatum halusi siirtyä ringissä myöhemmäksi. Kirja matkaa siis seuraavaksi Anuliinille.

Kirja lähtee postitse Anuliinille.

Rinkikirja saapui luokseni. Pidän siitä hyvää huolta ja aloitan lukemisen jo tänään. Kiitos kirjan postituksesta :)

Rajua rätkytystä, rankan karskia tekstiä.
Aikahyppyjä, edestakaisin kuukaudesta toiseen, joista en tykännyt.
Kansipaperin sisäpuolella ollut teksti oli mielenkiintoinen kertaus sodan historiasta.
Kiitos Liinuskainen tästä ringistä :)

Postitan tämän tänään, vaikka jatkaakin matkaansa vasta maanantaina. Mukavia lukuelämyksiä kirjan parissa :)

Kätilö matkasi minulle, en osannutkaan odottaa sitä näin nopeasti.

Aloitankin kirjan heti tänään illalla.

EDIT. 8.5. Niinhän siinä kävi, että kirja jäi kesken. Yritin kyllä, mutta lopulta luovutin. Liian paikasta ja ajasta toiseen loikkiva tarina ja en vain kestänyt kärryillä. Olen sentään oppinut, että jos ei suju, niin kirjan voi hyvin mielin jättää kesken, vaikka harmittaa silti.

Kätilö saapui muuttopuuhien aikaan kynnykselleni, kiitoksia kovasti lottulille!

Luin kirjan pääosin uudesta kodista tehdyillä, entistä hieman pidemmillä työmatkoilla. Tämä kirja sai nuo reissut kulumaan silmänräpäyksessä.

Hengästyttävän väkevä kirja Lapin sodasta, vaistosta, elämänhalusta, julmuudesta, seksuaalisuudesta ja naiseudestakin pohjavireenään epätoivoinen rakkaus. Mahtavaa, pulppuavaa Lapin murretta koko kirja täynnä. Henkilöhahmoissa paljon pohjoisen ihmisissä nytkin arjessa näkemääni sitkeyttä. Tarkka faktojen sijoittelu ja taustatutkimus sotahistoriasta kuultavat läpi. Sotahistoriaa enemmän tämä oli minusta kuitenkin tuskan, himon ja toiveiden kirja kaikessa raadollisuudessaan. Hurjan elävää tekstiä ja tiivis tarinankulku.

En juurikaan tunne kirjailijaa henkilönä, mutta yhden hänestä lukemani haastattelun perusteella en voinut olla miettimättä yhtymäkohtia alkukantaisen voimakkaaseen Villisilmään, omien polkujensa kulkijoita ainakin varmasti molemmat.

Kiitos hienosta ringistä, Liinuskainen! Minulla on aavan osoite ja kirja matkustaa siis seuraavaksi Jyväskylään.

2012 Keep Them Moving # 16

Kirja on Jyväskylässä ja on ensimmisenä lukupinossa. Kiitos Liinuskaiselle ringistä!

Kätilö luettu, hieman hitaasti, mistä pahoitteluni. Kyselen seuraavan osoitteen ja laitan eteenpäin. Ja kirjoitan enemmän tuntemuksiani kunhan asetun lomilta taas normaalielämään.

--------------
Voihan Kettu. Olin odottanut tämän kirjan lukemista jo pitkään, odotukset olivat melkoisen korkealla ja alas tultiin hyvin jyrkästi. Kirja sinällään oli kyllä hyvä, se ei vaan ollut niiin hyvä. Itse tarina oli kiinnostava, aika ja miljöö ja henkilöt. Mutta kerrontatyyli vaivasi. En riemastunut Ketun persoonallisesta tyylistä ja kielestä. Jokin siinä haroi koko ajan vastaan ja aika ajoin jouduin tsemppaamaan itseäni, että saisin kirjan luettua.Lopussa olo olikin vähän sellainen urheilu-urakan jälkeinen voipunut olo.

Mutta joskus se on tällaista, kirjojen kanssa. Kätilö lähti eilen (21.8.)postissa ButtesChaumotille.

Hipshei, kirja on täällä. Postipete, -paavo tai mikälie ei onneksi ollut runnonut kirjaa luukusta sisään vaan jättänyt torstaina lapun että noudapa postista. Hyvinhän tämän kanssa sitten viikonloppu alkoi.

Kätilö jatkaa matkaansa seuraavalle lukijalle. Pahoitteluni, että kirja jumittui luokseni näin pitkäksi aikaa. Kuvittelin kovasti pääseväni loppuun asti seuraavana (jo ties kuinka monena) viikonloppuna, mutta valitettavasti opiskelut ja työt ovat vieneet kaiken ajan.

Kirja ei missään nimessä ollut huono, vaikka kieli olikin melko ronskia. Laitoinkin itselleni ylös mihin sivulle asti ehdin lukea (230!). Tämä tulee varmasti lainattua vielä kirjastosta ja luettua loppuun. Koitan siihen asti välttyä lukemasta muiden kirjoittamia tekstejä kirjasta :)

Kirja saapui Raaheen, kiitos!

Mielenkiintoinen kirja. Yhtä aikaa kiehtova ja luotaantyöntävä. Minua ei ronski kielenkäyttö juurikaan häirinnyt, mutta aikahyppely sen sijaan teki kirjasta vähän työlään lukea.

Muut mainitsevat merkinnöissään Mustosen Lapinvuokon. Minäkin olen sen lukenut, mutta näin jälkikäteen en muista siitä juurikaan. Se kun oli sellaista hömppää tähän kirjaan verrattuna. Mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkään Kätilöä muistelen. Jotkut kirjat vaan jäävät mieleen ja luultavasti tämä on yksi niistä. Kiitos Liinuskainen, kun tarjosit tätä ringiksi.

Seuraavaksi kirja lähtee Rita80:lle.

Kirja on täällä, kiitos!

En sitten minäkään saanut kirjaa luettua, en edes puoleen väliin. Mutta ei se ollut kirjan vika, vaan oman ajanpuutteeni ja ehkä marraskuun syytä. Teksti oli hyvin hidasta ja raskasta lukea, mutta samalla nautin murteesta ja upeista sanoista. Joitakin lauseita oli pakko jopa lukea hiljaa ääneen jotta kuulee miltä ne suusta kuulostivat.

Kappaleiden aika- ja paikkahyppelyt kyllä ärsyttivät. Vaikea oli ymmärtää missä ajassa ollaan ja kuka puhuu. Puhumattakaan agenttijutuista ja salanimistä jollaiset on mulle aina olleet vaikeita käsittää (hah).

Kyllä harmittaa etten lukenut loppuun kun tiedän että tuskin kirjastostakaan tätä tulee lainattua. Sen verran selailin loppuun asti että juoni selvisi. Kyllä ihmetyttää miten ihminen voi olla niin raaka.

EDIT (5.2.2013)
Kuuntelin kirjan loppuun kirjaston äänikirjana autossa, Eija Ahvon lukemana. Pääsin sen avulla jotenkin paljon paremmin tarinaan mukaan vaikka ajasta toiseen hypittiinkin. Voin suositella.

seuraavalle lukijalle....

Kirja on Kokkolassa. Hyvin mielenkiintoista päästä lukemaan!

No niin, Kätilö on luettu. Rujo ja kaunis Kätilö. En saanut kirjaa käsistäni kun kerran aloitin.

Aloittaessani lukemisen osasin odottaa ronskia kieltä ja alun jälkeen siihen nopeasti totuin. Kirjan kieli on niin monin tavoin voimallista, että sievemmät sanavalinnat eivät olisi tyyliin sopineetkaan.

Nyt kirjan lukemisen jälkeen on fyysisesti huono olo, niin kammottavia olivat monet kirjan tapahtumista. Mutta samalla mielessä humisee hyvän kirjan jälkeinen olotila. Kiitos lukukokemuksesta!

Edit. 15.12.
En raaski ihan vielä laittaa kirjaa seuraavalle lukijalla. Taidan lukaista uudestaan.

Kätilö suuntaa huomenna pohjoiseen. Rovaniemi taidetaan mainita kirjassakin muutamaan otteeseen, ellen väärin muista?

Kätilö on Rovaniemellä.
Olen kuullut tästä kirjasta niin paljon, ja omat odotukset on lievästi ilmaistuna ristiriitaiset.
Toisaalta haluaisin lukea tämän heti ja toisaalta taas säästää....No, kovin kauaa ei voi hautoa, kun ringistä on kyse....

Nyt tämä ruman kaunis tarina on luettu.
Pidän tästä todella paljon, tää on jotenkin niin lappilainen juttu.
Mä olen asunut täällä Napapiirin tuntumassa reilut 20 vuotta ja jotenkin pystyn kuvittelemaan nämä ihmiset ja tapahtumat ihan oikeasti. Vaikka aika on aivan toinen, niin joitenkin minusta tämä kuvaa lappilaisia ihmisiä ja heidän suhtautumistaan asioihin todella hyvin.
Luultavasti mulla on nyt joku paikallisromanttinen ajatteluvaihe päällä.
Seuraavaksi kirja Kätilöä viedään Etelä-Suomeen. Odotellaan, millaisia ajatuksia ja tunteita se siellä herättää.

Kätilö lähtee etelään.

Rinkikirja Lahdessa, kiitos!

Kylläpäs herätti paljon tunteita tämä kirja!

Ihailen lapin murretta (vaikuttavaa nähdä sitä kirjoitettuna kun harvemmin näkee...), ahdistun sodan kauheuksista, jäin miettimään monia asioita...
Pidin siis tästä henkeäsalpaavasta kirjasta todella paljon.

Tosin minulla kyllä kesti (hidas hämäläinen?!) alkuun hetken aikaa tottua tähän tapaan kirjoittaa, mutta kun alkuun pääsin niin ahmin kirjaa aina kun vaan pystyin (joskus muutaman sivun lukuvauhtia, mikä tietysti häiritsi kun olisin halunnut lukea koko kirjan heti).

Minulla tuli tästä jossain vaiheessa mieleen Sofi Oksasen Puhdistus ja sitten taas toisessa hetkessä tästä tuli mieleen joku muu kirja (*edit 11.3. Nyt muistan -> Mulla tuli mieleen niistä kasveista ja rohdoista Paula Havasteen kirja Kymmenen onnen Anna, jota tosin jaksoin lukea ainoastaan alun muutaman kymmenen sivua muistaakseni), mutta nyt en sitten muistakaan enää mikä... Joka tapauksessa, tämä oli silti selkeästi erilainen kuin muut lukemani kirjat, eikä todellaan huonossa mielessä. Olin odottanut tämän kirjan lukemista todella paljon ja odotin ehkä jotain vähän erilaista (en osaa kuvailla, mitä...), mutta tämä lunasti kyllä muuten odotukseni eli voin suositella muillekin tätä luettavaksi. Itse asiassa, voisin tämän kirjan vaikka ostaa joskus tulevaisuudessa omaan pysyväiskokoelmaani ja lukea uudestaan.

Kiitän ja kumarran kirjan kierrättämisestä! Kirja palautuu Liinuskaiselle hetimiten (laitan postin mukaan heti huomenna) :)

Kirja lähtee takaisin Liinuskaiselle, kiitos kaunis tämän upean kirjan kierrättämisestä!

Kiitos Viimeiseele rinkiläiselle Tuittupepille. Kirja oli yritetty oimuttaa eilen, se oli luokiteltu isoksi kirjeeksi; ei mennyt maksua, mutta piti hakea postista. Kotona kokeilin, että olisi mahtunut luukusta sisään, mikä lienee ollut logiikka. Yhtä kaikki kirja on nyt pitkän kierroksen jälkeen kotona, suuri kiitos kaikille osallistujille, on ollut mukava lukea toisten ajatuksia kirjasta. Pitää lukea uudestaan, mutta ei ihan heti.

Menee pysyväiskokoelmaan.