Amerikkalaisen journalistin kirjoittama dokumentti, jota varten hän on haastatellut jenginuoria kaduilla, kodeissa ja vankiloissa. Kaunistelematon kertomus ryöstöneen, raiskauksineen, abortteineen ja drive-by -ampumisineen.

En tajua miksi tämä lähti mukaani talven kirja-alesta. Niin yököttäviä ihmiskohtaloita etten saanut luettua kuin n. 100 sivua. Onnistuu varmaan paremmin joltakulta joka kestää katsoa väkivaltaelokuvia, ja jolla ei itsellään ole esiteini-ikäistä tytärtä.

K18.

*** Kirja oli tarjolla asiaa suomeksi-bookrelayssa, ja lähtee seuraavaksi myntille.

Kiitokset Piikulle. Kirja tuli perille tänään.

Amerikkalainen journalisti Gini Sikes vietti vuoden tyttöjengien parissa Los Angelesissa, San Antoniossa ja Milwaukeessa. Kirjaa varten Sikes haastatteli tyttöjä kaduilla, kodeissa ja vankiloissa. Näistä tarinoista kasvaa koskettava dokumentti, jossa jengitytöt saavat äänensä kuuluville romantisoinnin tai kauhistelun sijaan. Sikes kuvaa drive-by-ampumisten, tappelujen, ryöstöjen ja huumekaupan sävyttämää julmaa arkea. Jengiväkivallan ohjella tyttöjen vitsauksena ovat abortit, teiniraskaudet ja raiskaukset. Elämä köyhyyden, huumeiden ja aseiden keskellä on jatkuvaa kamppailua, josta selviytymiseen jengitytöt ovat kehittäneet omat keinonsa. Kovan kuoren alta Sikes löytää silti tavallisia teinityttöjä unelmineen ja pettymyksineen. 8 Ball Chicks on kirja, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Olihan tämä aika rankkaa luettavaa. Selkäpiitä kylmääviä asenteita. Ja seuraavat sukupolvet opetetaan samaan. Mikäpä sitten avuksi? Etenemismahdollisuuksia ei jenginuorella taida oikein olla, jollei sitten eroa jengistä, kuten jotkut Sikesin haastattelemista nuorista olivat tehneet. Eikä tulevaisuus siltikään valoisalta välttämättä näytä. Kiinnostavaa luettavaa joka tapauksessa.

Otan kirjan mukaan miittiin tänään, jos sieltä sille uusi lukija löytyisi.

Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tyttöjengeistä tulee jostain syystä ensimmäisenä mieleen Valerie Solanas ja heti perään Kathy Acker?! Kun naisten harjoittama väkivalta assosioituu ensisijaisesti anarkisti/militanttifeministeihin, on lukukokemuksessa varmasti pöyristelemistä, vaikka väkivallassa tuskin kovin kauaksi jäädään.

Kirja oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Kirjoitin juuri aiheesta LJ-entryn, jonka kääntäminen suomeksi vie jonniin aikaa...

*****

Äh, olkoon, tässä koko höskä copypastena.

Snapshots of the ordinary lives of girl gangsters in Los Angeles, San Antonio, and Milwaukee, portrayed as victims with no options. This account never attempts at an analysis at any point. It merely exists, with no explanations, no solutions--a method which proves even more disturbing than excessive melodrama.

This is a BC book I got at yesterday's Tampere meetup. My first associations were Valerie Solanas and Kathy Acker; and truthfully, I wasn't far off target when it comes to violence. But: anarchist/militant feminism means fighting with a valid cause in a world of male tyranny; whereas gang wars waste all the talent and potential in these young women--for nothing.

Even with such a straightforward appearance of a truthful document, Gini Sikes the journalist acting as a megaphone [I prefer 'mega' to 'micro'] for the girl gangsters, the book manages to convey a strong message. It's a dead end: no future for women. It's particularly s/maddening to see how these women are going nowhere with their lives. All options or solutions for a way out seem equally naïve because of the lack of social, financial, political means in the less privileged barrios; in fact, the lack of everything but violence. From the depths of racial and social injustice, the feminist cause and gender discrimination rise as the leading theme of the book. At times, the women gangsters dimly see the bottom-line cause and realize the role of women and their semi-formed self-consciousness, as expressed in the motto "Trust No Man". If they are capable of ultimate violence to kill in gang wars and individual attacks/robberies, they surely do not lack this one means they master... However, the lifestyle of fighting evil with evil, fixing their damaged/distorted egos by sacrificing everything they could be, is a vicious circle. Because of the cultural conditioning and entrapment, they never manage to direct and organize their power to resist/change the system of exploitation completely and for good. With all their guns and big talk, they are still powerless over their bodies and identity as women. They're fighting each other for petty causes, using random violence--and, via their action, only supporting the system that caused their frustration and depression in the first place. In this sense, their world is no more distorted than any woman's. Heck, every one of us lives in a patriarchy anyway. However, I remain sceptical about whether the system can ever be overcome without using the very same oppressive tools of the patriarchs. Using a non-binary model, perhaps--but then again, I lack the imagination in any issues anarchist/militant.

In a similar book discussing male gangs, with no marked gender, the focus would most likely be on the fundamental psychology of violence and criminal insanity. Somehow, the aspects of violence are considered more 'acceptable' because these women are clearly portrayed as victims with no other options for survival. This is a point to think about.

An utterly fascinating document. Really, I should've been working this morning.

*****

[5.10.] Tampereen BC-miittiin.

Eilisen miitin saldo reppuuni, tämä kirja on ollutkin niitten joukossa, jonka olen jossain vaiheessa halunnut lukea. Mutta tuttuun tapaan, se huikean korkea TBR-pino ensin..