Ostin tämän hauskalta vaikuttavan kirjan, joka kertoo millaista on olla ylipainoinen nuori nainen nykypäivän Ruotsissa.

Tämä kirja oli hulvattoman hauska, mutta toisaalta hyvin osuva ja paikoin koskettavakin kertomus ylipainoisista alle kolmekymppisistä ruotsalaisleideistä. Kirja on kirjailijan kertomus hänen omasta ylipainoisesta elämästään ja kurkistus siihen millaista on elää laiheliineja suosivassa kulttuurissa kun ylipainoa on ainakin 50g.
Kirja oli minusta hyvän huumorinsa lisäksi hyvin avartava kurkistus Jennyn ja Lindan elämään, ja hyvin todentuntuinen ja sympaattinen kertomus. Kirjassa puhtuttiin tietenkin myös paljon ruuasta, ja sitä lukiessa oli kiva mussutella jotain hyvää, paitsi silloin kun Jenny kuvasi rasvaimua. Toisaalta ajoittain tuli hieman epävarma olo että tekeekö sittenkään mieli syödä enää mitään hyvää... Välillä kyllä ihmettelin miten joku saa litran kermaa hulahtamaan kermaperunoihin? Meidän perheessä hulahtaa yleensä 2dl?
Olen varma että Mma Ramotswe olisi onnellinen luettuaan tämän kirjan!
Jos kirjailijalta on tulossa jatkoa tälle kirjalle, haluan lukea sen ehdottomasti!

Kirja on myös osana Book from every country in the world-challenge - Kirja jokaisesta maailman maasta -haastettani (Ruotsi).

RELEASE NOTES:

Vapautan tämän kirja Suomen 1. kansalliseen BC-tapaamiseen! Jihuu!

Otin mukaan koko Suomen BC-tapaamisesta Jyväskylästä.

Tämä lihavan naisen kirjoittama laiha kirja oli juuri sopiva helppo- ja nopealukuinen bussikirja, jota luin työmatkoilla.
Kirja kuvaa lihavana olemista ja elämistä varsin osuvasti ja huumorilla. Kuitenkin minusta kirjan aiheissa olisi ollut ainesta vielä terävämpäänkin pohdintaan ja yhteiskuntakritiikkiin. Kirja toimisi ehkä myös paremmin esimerkiksi kolumneina tai vastaavina (kirjoittaja onkin toimittaja). Kirjan väitetään herättäneen paljon keskustelua. Hyvä niin. Toivottavasti se on ollut hyvää ja rakentavaa keskustelua. Minä en nimittäin ole sitä kuullut.

Lopuksi vielä Kemppu-tädin pikkuasioista nipotus -osio:
1) Miksi kirja on pitänyt suomentaa nimellä "Sopivasti lihava" (Leevi and the Leavingsin biisin mukaan?) Alkuperäinen nimi Tjock! olisi mielestäni sujuvasti kääntynyt vaikkapa "Läski!" ja ollut paljon kiinnostavampi. (Elokuvien ja tv-sarjojen suomalaisissa käännösnimissä on jo kauan käytetty toisten elokuvien ja tv-sarjojen ja mahdollisesti laulujen nimien muunnelmia. Tyyliin: On olemassa sarja Huonosti käyttäytyvät miehet (Men Behaving Badly). Kun sarja Babes in the Wood tuli Suomeen, se käännettiin Huonosti käyttäytyviksi naisiksi. Mielikuvituksetonta! Älkää nyt helkkarissa tehkö samaa kirjojenkin kohdalla!)
2)En tiedä kuka on kirjan kansikuvassa, mutta kuvan henkilö ei mielestäni ole mitenkään tavattoman lihava. Jos kuvassa on kirjailija itse, kirjan kuvauksissa hän kyllä liioittelee kokoaan. Jos taas kuvassa on ihan joku muu, on se hyvä esimerkki siitä kirjoittajankin mainistsemasta seikasta, miten julkisten kuvien lihavat ihmiset eivät oikeastaan ole niin hirveän lihavia (mm. "isot" vaatemallit, Miss XL-kisaajat).

Otin kirjan mukaan Kahvila Taikalamppuun ekstratapaamiseen ja se jatkoikin heti seuraavalle lukijalleen.

Otin kirjan mukaan Taikalampun miitistä. Kiitos, Kemppu!

Nopealukuinen, huumorin ja itseironian sävyttämä kirja. Välillä en tiennyt, oliko kirjan päähenkilö todellinen vaiko kuvitteellinen. Kirjan alku lupasi enemmän kuin mitä kaikesta lopulta kehkeytyi, aineksia olisi ollut. Noh, keski-ikäisenä naisena kyllä tiedän, mitä vertauskuva "rintani roikkuvat vatsan päällä kuin katkaistut majavanhännät" tarkoittaa, mutta näyttävätkö kolmikymppiset perheenäidit OIKEASTI perseitä tienvieruksilla?

Kirja vapautuu torstain miitissä Strindbergin yläkerrassa.

Nappasin mukaan tämän päivän miitistä.