Nojoud 10 vuotta, eronnut
by Nojoud Ali, Delphine Minoui | | This book has not been rated.
ISBN: Global Overview for this book
ISBN: Global Overview for this book
Registered by erpax of Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on 3/24/2017
This Book is Currently in the Wild!
2 journalers for this copy...
Moi, Nojous, 10 ans, divorcée, suom. Päivi Pouttu-Deliére.
Journal Entry 2 by erpax at OBCZ Columbus in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Friday, March 24, 2017
Released 7 yrs ago (3/26/2017 UTC) at OBCZ Columbus in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland
WILD RELEASE NOTES:
Vapautuu viikonlopun aikana Marian Konditorian BC-hyllyyn Vuosaaren Columbuksessa.
Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi! Teethän tähän vielä löytömerkinnän. Olisi mukavaa, jos kävisit myöhemmin kertomassa, mitä kirjasta pidettiin ja miten sen matka jatkuu. |
Kävin illalla Columbuksen hyllyllä ja sieltä taisi mukaan lähteä viisi kirjaa.. Tämän otin itselleni luettavaksi ;) Kiitos kirjasta, erpax!
Takakannen esittelyteksti:
Jemeniläistytön koskettava tositarina
"Nimeni on Nojoud ja olen kotoisin pienestä jemeniläiskylästä. Olen kymmenvuotias, tai ainakin luulen niin. Minun maassani maaseudun lapsilla ei nimittäin ole henkilöllisyystodistusta eikä heidän syntymäänsä rekisteröidä. Vanhempani pakottivat minut naimisiin itseäni kolme kertaa vanhemman miehen kanssa, ja mies pahoinpiteli ja käytti minua hyväkseen. Eräänä aamuna lähtiessäni ostamaan leipää hyppäsin bussiin ja pakenin oikeustalolle. Olin siellä siihen asti, kunnes yksi tuomari suostui kuuntelemaan minua..."
Nojoudin tarina kertoo rohkeasta jemeniläistytöstä, joka uskalsi uhmata maansa perinteitä pyytämällä avioeroa - ja myös sai sen! Nojoud Ali sai tunnustuksena rohkeudestaan Women's World -palkinnon.
* * * * *
Luin kirjan eilen loppuun ja vaikka lukiessa alkoi tuntua, että tämä on taas yksi näitä juttuja, kyllähän Nojoudin(kin) tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Tyttö ei valitettavasti todellakaan ole yksin, saman kohtalon jakavat miljoonat lapset maailmassa. Länsimainen lukija ei voi päätyä muuhun kuin että jemeniläinen yhteiskunta on sairas. Kuvottavat perinteet ovat maassa ikivanhoja, sanonnan mukaan "avioliitto yhdeksänvuotiaan tytön kanssa on onnellisen liiton takuu". Jemen ei tokikaan ole ainoa maa, jossa tällaista lasten rääkkäystä pidetään normaalina eikä lasten ja naisten ihmisoikeuksista ole tietoakaan. Kirjan lopussa mainitaan saudimiehelle naitettu yhdeksänvuotias jemeniläistyttö, joka kuoli kolme päivää häiden jälkeen. Tytön vanhemmat pyysivät aviomieheltä anteeksi ja tarjosivat hyvitykseksi tytön seitsemänvuotiaan pikkusiskon.
Lapsia hyväksikäytetään ikävä kyllä kaikkialla, mutta esimerkiksi länsimaissa se ei sentään ole yleisesti hyväksyttyä, teot joutuu salaamaan eivätkä sukulaiset (sukulaisnaiset!) osallistu aktiivisesti asiaan etsimällä perheeseen lapsia raiskattaviksi ja juhlista raiskauksia onnitteluhuudoilla. Lisäksi lasten rääkkäämisestä kiinnijääneet saavat meillä sentään tuomion (joka epäilemättä on aivan liian vähäinen, siinä meilläkin on takuulla parantamista). Tässähän sekä Nojoudin isä että aviomies pääsivät rangaistuksetta. Meillä ei myöskään käy koulunkäynnin lopettaminen 9- tai 10-vuotiaana vaimon velvollisuuksien takia, ei vaikka olisi tietynuskoinen maahanmuuttaja. Nojoudin kaipuu kouluun, leikkimään ja lelujen perään oli kirjassa sydäntäsärkevää.
Kirjallinen anti on tässä sivuseikka, vaikka välillä huomio toki kiinnittyi epäloogisuuksiin sekä Nojoudin ajatuksiksi ja sanoiksi laitettuihin asioihin. Kouluja käymätön, luku- ja kirjoitustaidoton Nojoud ei olisi yksinään pystynyt tarinaansa kertomaan, joten Delphine Minouita on tarvittu. Ehkä tekstin hiomiseen olisi voinut käyttää hieman enemmän aikaa, mutta tällaisenaankin kirja täyttää tehtävänsä: se tuo esille jemeniläisten lasten ja naisten järkyttävän ihmisoikeustilanteen.
Kirjan mukaan jemeniläisnaisista 70 prosenttia on lukutaidottomia. Asianajajaa Nojoudista ei tullut, koulutukseen varatuilla rahoilla hänen isänsä osti itselleen kaksi uutta vaimoa (kahden entisen lisäksi). Myöskään pikkusiskoaan Haifaa Nojoud ei pystynyt pelastamaan, hänetkin myytiin vaimoksi paljon vanhemmalle miehelle. (https://en.wikipedia.org/wiki/Nujood_Ali)
Avartava kirja, ikävä kyllä. Tämän jälkeen katsoin sitten illalla tv:stä Ylen Syyriasta kertovan Ulkolinja-ohjelman Isis - Raqqan painajainen..
Osallistun kirjalla sakirmon Maailman maat -lukuhaasteeseen.
Edit: Kuvassa kahvihetki Nojoudin seurassa eilen töistä palatessa :)
Jemeniläistytön koskettava tositarina
"Nimeni on Nojoud ja olen kotoisin pienestä jemeniläiskylästä. Olen kymmenvuotias, tai ainakin luulen niin. Minun maassani maaseudun lapsilla ei nimittäin ole henkilöllisyystodistusta eikä heidän syntymäänsä rekisteröidä. Vanhempani pakottivat minut naimisiin itseäni kolme kertaa vanhemman miehen kanssa, ja mies pahoinpiteli ja käytti minua hyväkseen. Eräänä aamuna lähtiessäni ostamaan leipää hyppäsin bussiin ja pakenin oikeustalolle. Olin siellä siihen asti, kunnes yksi tuomari suostui kuuntelemaan minua..."
Nojoudin tarina kertoo rohkeasta jemeniläistytöstä, joka uskalsi uhmata maansa perinteitä pyytämällä avioeroa - ja myös sai sen! Nojoud Ali sai tunnustuksena rohkeudestaan Women's World -palkinnon.
* * * * *
Luin kirjan eilen loppuun ja vaikka lukiessa alkoi tuntua, että tämä on taas yksi näitä juttuja, kyllähän Nojoudin(kin) tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Tyttö ei valitettavasti todellakaan ole yksin, saman kohtalon jakavat miljoonat lapset maailmassa. Länsimainen lukija ei voi päätyä muuhun kuin että jemeniläinen yhteiskunta on sairas. Kuvottavat perinteet ovat maassa ikivanhoja, sanonnan mukaan "avioliitto yhdeksänvuotiaan tytön kanssa on onnellisen liiton takuu". Jemen ei tokikaan ole ainoa maa, jossa tällaista lasten rääkkäystä pidetään normaalina eikä lasten ja naisten ihmisoikeuksista ole tietoakaan. Kirjan lopussa mainitaan saudimiehelle naitettu yhdeksänvuotias jemeniläistyttö, joka kuoli kolme päivää häiden jälkeen. Tytön vanhemmat pyysivät aviomieheltä anteeksi ja tarjosivat hyvitykseksi tytön seitsemänvuotiaan pikkusiskon.
Lapsia hyväksikäytetään ikävä kyllä kaikkialla, mutta esimerkiksi länsimaissa se ei sentään ole yleisesti hyväksyttyä, teot joutuu salaamaan eivätkä sukulaiset (sukulaisnaiset!) osallistu aktiivisesti asiaan etsimällä perheeseen lapsia raiskattaviksi ja juhlista raiskauksia onnitteluhuudoilla. Lisäksi lasten rääkkäämisestä kiinnijääneet saavat meillä sentään tuomion (joka epäilemättä on aivan liian vähäinen, siinä meilläkin on takuulla parantamista). Tässähän sekä Nojoudin isä että aviomies pääsivät rangaistuksetta. Meillä ei myöskään käy koulunkäynnin lopettaminen 9- tai 10-vuotiaana vaimon velvollisuuksien takia, ei vaikka olisi tietynuskoinen maahanmuuttaja. Nojoudin kaipuu kouluun, leikkimään ja lelujen perään oli kirjassa sydäntäsärkevää.
Kirjallinen anti on tässä sivuseikka, vaikka välillä huomio toki kiinnittyi epäloogisuuksiin sekä Nojoudin ajatuksiksi ja sanoiksi laitettuihin asioihin. Kouluja käymätön, luku- ja kirjoitustaidoton Nojoud ei olisi yksinään pystynyt tarinaansa kertomaan, joten Delphine Minouita on tarvittu. Ehkä tekstin hiomiseen olisi voinut käyttää hieman enemmän aikaa, mutta tällaisenaankin kirja täyttää tehtävänsä: se tuo esille jemeniläisten lasten ja naisten järkyttävän ihmisoikeustilanteen.
Kirjan mukaan jemeniläisnaisista 70 prosenttia on lukutaidottomia. Asianajajaa Nojoudista ei tullut, koulutukseen varatuilla rahoilla hänen isänsä osti itselleen kaksi uutta vaimoa (kahden entisen lisäksi). Myöskään pikkusiskoaan Haifaa Nojoud ei pystynyt pelastamaan, hänetkin myytiin vaimoksi paljon vanhemmalle miehelle. (https://en.wikipedia.org/wiki/Nujood_Ali)
Avartava kirja, ikävä kyllä. Tämän jälkeen katsoin sitten illalla tv:stä Ylen Syyriasta kertovan Ulkolinja-ohjelman Isis - Raqqan painajainen..
Osallistun kirjalla sakirmon Maailman maat -lukuhaasteeseen.
Edit: Kuvassa kahvihetki Nojoudin seurassa eilen töistä palatessa :)
Journal Entry 5 by Tarya at PULL TOGETHER MEGA 2018 in Haapajärvi, Pohjois-Pohjanmaa / Norra Österbotten Finland on Wednesday, June 13, 2018