Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana, mutta hankin kuitenkin paperikirjaakin kappaleen SPR:n Kontista bookcrossattavaksi.
Kirja kertoo suomalaisen kätilön ja SS-upseerin tapaamisesta ja rakastumisesta Lapin sodan kynnyksellä Suomessa. Kirjan voisi tiivistää sanontaan "Sodassa ja rakkaudessa kaikki on luvallista". Kummankin takia ihmiset ovat valmiit tekemään epätoivoisia ja julmiakin tekoja, mutta myös niitä hyviä. Katja Kettu tekee kirjansa henkilöistä inhimillisiä ja kertoo tarinan hienolla kielellä (tai no, käyttäen rivoja ja raadollisia sanoja, mutta silti kokonaisuutena hienolla). Luulen silti, etten olisi jaksanut lukea tätä kirjaa kirjana, sen verran raskas se on.

Toivelistakirja Miumaumoulle, annetaan Porin kesäpäivillä! Ja jos hänellä on jo tämä kirja, niin sitten jollekulle muulle kesäpäivävieraalle!

Joka päivä k(l)esäpäivistä lähtien olen journaloinut toivekirjojani. Aivan käsittämätöntä, kuinka paljon niitä tulikaan! Tämä on nyt se teos, josta ollaan niin paljon kohkattu, että pakkohan tämä oli toivelistalle laittaa. Katsotaan, oliko se kaikki meuhkaaminen vaivan arvoista.

Kiitos tuhannesti, Kemppu, toivekirjastani! Kiitos myös loistavasta kesäpäiväseurasta ja kaikesta oheistoiminnasta. Kunhan tässä vähän aikaa huokaistaan, niin voisi jo alkaa pohtia kaupunkien kohtaamista... Kiitos!

No huh huh! Jo oli tekstiä! Jos muistaisin, niin nyt osaisin ainakin viisikymmentä uutta sanaa sekä miehen että naisen alapäälle lisättynä muilla alatyylisillä ilmaisuilla. Huhhuh!

Hieman vakoilin, mitä muut ovat kirjasta tuumineet ja huomasin, että aika moni on siihen tykästynyt. Jos jostain pidin, niin kirjailijan persoonallisesta otteesta ja kuitenkin melko mielenkiintoisesta ja soljuvasta kerronnasta. Kyllä kirjailija selvästi lahjakas on. Muusta en sitten pitänytkään. Sen tuhannen kertaa tarkistin sivumäärää, meinasin jättää moneen kertaan kesken, mutta sinnillä sain viedyksi kirjan loppuun. Enkä tiedä vieläkään, kannattiko. Päähenkilöt, tapahtumat ja tekstikin olivat inhottavia. Lukeminen oli aika tuskaa eikä se johtunut vain painostavasta ja loputtoman surullisesta tunnelmasta. Jotenkin jännä, että tavallaan tarina kuljetti sujuvasti, tavallaan lukeminen kuitenkin takkusi pahasti. Loppujen lopuksi en kuitenkaan pitänyt kirjasta, joten tuskin Kettua enempää luen. Mieleeni tuli kirjailijan tyylistä sekä Sofi Oksanen että Rosa Liksom, enkä ole ollenkaan vakuuttunut, että tuo miksaus on hyvä asia.

No, tulipa luettua. Laitan vahingon kiertämään. Niin moni on kuitenkin kirjasta pitänyt, että ehkä tämä johtuu vain minusta. Se jää nähtäväksi.

Kotiinpaluu?

No kotiinhan se palasi, Tampereelle :) Kiitos mieleisestä vastapallosta, miuskis! Ja tässähän on sivuja vain 348...
Edelliset päiväkirjamerkintänne tekevät todella uteliaaksi.

Olen aina vierastanut sekä historiallisia että sota-aiheisia romaaneja, joten tähän kirjaan tarttuminen oli melkoisen kynnyksen takana. Olisin ehkä jättänyt tarttumattakin, ellei Kätilöä olisi kehuttu niin paljon.
Teksti oli karskia ja roisia, samanaikaisesti kiehtovaa ja hyvin vastenmielistä. Teki mieli lukea ja jättää lukematta - huomasin kuitenkin juuttuvani kirjan imuun niin voimakkaasti, että tuli luettua parissa päivässä. Lukiessani tunsin suurta häpeää siitä, että tunnen oman maani historiaa niin huonosti, onneksi kannen sisäpuolella oli tarpeellista lisätietoa Lapin sodasta ;)
Tämän kirjan perusteella en nosta Kettua suosikkikirjailijoideni joukkoon, mutta tulin uteliaaksi tietämään, onko muiden kirjojensa kieli jotain ihan erilaista kuin tämä, ja paneutuko hän taustoihin aina yhtä perusteellisesti kuin tässä Kätilössä.

Huomisessa miitissä saatan tavata skuolfin, jolla on tämä toivelistallaan, joten sujautan varalta miittikassiin.

Tämä kirja oli tarkoitus ojentaa toivelistakirjana skuolfille, mutta hän ei päässytkään miittiin. Onneksi kirjalle löytyi toinen lukija :)

KTMC 2013 # 118

Olen vähän vältellyt tätä kirjaa, mutta katsotaan nyt. Skuolfille tämä oli ollut menossa toivelistakirjana, joten yritän tämän (ympäripuhuttuna) lukaista kohtuuajassa ja otan mukaan sitten, kun skuolfin kanssa osumme samaan miittiin.

Otin tämän viikon alussa "urakoitavaksi" siinä toivossa, että miittaan skuolfin pian. Urakka tämä sitten olikin. Rujoa, vastenmielistä, raadollista ja kerrassaan puistattavaa luettavaa, mutta keskenkään en voinut jättää.

Kätilö matkaa siis toivelistalukemisena Skuolfille! :)

Olen suunnitellut kirjaan tutustumista jo sen ilmestymisestä lähtien, mutten ole vain saanut aikoisaksi etsiä kirjaa käsiini. Itse en yleensä sotakirjoista perusta, mutta Lapin sotaan sijoittuvat kirjat ovat poikkeus. Opiskelukiireiden vuoksi en välttämättä ehdi lukemaan kirjaa kovin nopeaa, mutta onpahan joululomalle lukemista, jos en aiemmin ehdi lukemaan.

Miitissä sain toivelistani ensimmäisen ja ainoan kirjan. En kyllä toivelistalleni taida kovin pian uusia kirjoja laittaa, kun tämänkin päätymisessä minulle oli noin nähty vaivaa. :D Suuret kiitokset kuitenkin! :)

Pitkään siinä meni, mutta sain kuin sainkin kirjan luetuksi. Odotukset olivat valitettavasti korkealla, joten koin karvaan pettymyksen odotusten ja lukukokemuksen erotessa toisistaan. Jos en olisi odottanut kirjalta niin paljoa, olisin luultavasti nauttinut kirjan lukemisesta enemmän. Kieli oli rikasta ja sen rivous ja rosoisuus sopi kirjaan.

BC-hyllyyn.

Minun piti ehdottomasti tänään (= heinäkuussa) vapauttaa Dorian Grayn muotokuva ja halusin viedä sen Pikku Peikon hyllyyn. Kuten sitten teinkin. Samalla itselleni Kätilön; olin huomannut vapautusilmoituksen, joten osasin oikein etsiä sitä.
Ilmoittauduin aikanaan Kätilö-rinkiin mutta irrottauduin siitä, kun eteeni yllättäen iskettiin odottamaton ja vähemmän toivottu rinkivelvoite. Ajattelin silloin, että jossain vaiheessa jostain kirja kuitenkin osuu käteeni. Ja niin kävi, kiitos skuolfin.

Piti oikein tarkistaa, minkä palkinnon Kettu tällä kirjallaan sai. Niitä olikin kaksi:
Runeberg-palkinto 2012
Kalevi Jäntin palkinto 2011

Ihan ensimmäiseksi jatkan edellisessä merkinnässäni aloittamaani palkintolistaa:
Kitos kirjasta -mitali 2012
Blogistanian Finlandia 2011

Vaikka ei Kettua tästä kirjasta olisi minun mielestäni palkita lainkaan. Kätilö oli todella vaikea luettava. Tätä ennen olen lukenut Ketulta Piippuhyllyn, enkä näköjään pitänyt siitäkään. Kieli on nähtävästi roisia siinäkin, mutta Kätilössä se vaikutti jotenkin päälle liimatulta. Rivo kieli piilotti tarinan alleen. Lukeminen muistutti moniin paperikerroksiin käärityn lahjan avaamista. Nyt vain oli usko loppua kesken; onko sisällä, kaikkien kääreiden alla, sittenkään mitään? Oli kyllä, mutta pitkään auki käärimisen jälkeen se ei enää riittänyt. Paljon melua/raakuutta lähes tyhjästä. Aika monta kertaa ajattelinkin heittää lukemisen sikseen, mutta sinnittelin silti eteenpäin.
Kätilön ollessa loppusuorallaan otin rinnalle Hanna Haurun Tyhjien sielujen saaren. Myös siinä on rujo ja raadollinen tarina mutta Hauru kertoo sen upeasti, mahtavalla kielellä. Kätilö hävisi 6—0.
Kirjahan on myös esine. Kätilön suojakansi on kiinnostava. Ikuisuus sitten opin, että mitä suurempi kirjailija, sitä suuremmalla on hänen nimensä kannessa. Esimerkiksi Agatha Christien nimi näkyy aina huomattavasti isompana kuin hänen kirjansa nimi. Tuskin kuitenkaan niin jättinä kuin Katja Kettu Kätilön kannessa. Kirjan nimi onkin sitten enempi etsittävää laatua. Ja jos silmiini on uskomista, kansikuvassa on kirjailija itse. — Haisee vähän henkilöpalvonnalle. (Tai sille, että kustantamossa joku päättäjä on ihastunut Kettuun muutenkin kuin kirjailijana...)
Mietin myös, miksi Kemppu on jättänyt kirjan muovittamatta eikä ole edes yrittänyt kiinnittää suojakantta kirjaan millään tavoin. Vahingossa sitten irrotin päällystä ja ymmärsin: suojakannen sisäpuoli on täynnä taustatietoutta niille, jotka eivät Lapin sodasta tms. juuri mitään tiedä. Mielenkiintoinen ratkaisu, eikä yhtään hassumpaa tilankäyttöä.
Kiitos kirjasta, kierrättäjät!

Katja Kettu WSOY:n sivuilla
Katja Kettu Kirjasammossa
Katja Kettu Wikipediassa
Kirjailija Katja Kettu henkilökuvassa – ”Karmeat on jutut tytöllä” Suomen Kuvalehdessä 43/2011
Sammatin Kettu, Katja Ketun kyldyyriblogi
Kätilö Kirjasammossa
Kätilö Wikipediassa

---

No niin, taas unohdin ammattihaasteen. Nimihenkilö on kätilö. Sota-aikana voi tietysti joutua tekemään kaikenmoista. Kirjan kätilö toi varsinaisen ammattinsa ohella myös ns. enkelintekijänä. Synnytyksessä auttamisen lisäksi hän siis tekee myös abortteja.

Pirkkalan pääkirjastossa on vaihtohylly! Tosin sitä vasta kokeillaan, joten en ainakaan vielä luo sille omaa vapautuspaikkaa. Toivottavasti hylly löytää käyttäjänsä, ja se koetaan niin hyväksi että se saa pysyvän paikan kirjastosta. Oli siinä nyt ainakin melkoisesti luettavaa. Nyt sinne jäi myös Kätilö.

LÖYTÄJÄLLE:

Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa!
Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat täällä uudestaan ja kirjoitat mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle.

Jää ihmeessä vielä hetkeksi ja tutustu BookCrossingiin. Sivustolla on useita kielivaihtoehtoja, mm. suomi. Kielen voit vaihtaa vihreässä yläpalkissa keltaisen Go-nappulan oikealla puolella olevan pudotusvalikon avulla.
Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, ja haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa myös näiden linkkien taakse:
* suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30
* suomalainen Wikipedia-artikkeli BookCrossingista osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing
Jos harrastuksemme kiinnostaa sinua, liity toki jäseneksi. Olet tervetullut mukaan joukkoomme nyt tai myöhemmin.

LUKUILOA!!!

2023 Turkki, Antalya. Hotel Blue Heaven

Löydetty hotellin kirjahyllystä.. 🙂 kirjasta on tehty myös elokuva. - E